Porto Alegren sosiaalifoorumin kaikuja Helsingissä

Politiikka on tahdon asia – muutos on mahdollinen! Näin voi kiteyttää Vanhalla ylioppilaistalolla ja Helsingin yliopistolla 9.–10.2. 02 pidetyn Suomen sosiaalifoorumin hengen.

Pitkin syksyä oli porukalla valmisteltu ajankohtaisia foorumikeskusteluja, jotka ulottuivat veroparatiiseista, kuntapalvelujen puolustamisesta ja sivistysyliopiston kohtalosta ammattiyhdistysliikkeen Lyhyempi työaika – lisää palkkaa-vaatimuksiin ja rasismipohdinnoista Suomen liittoutumattomuuden puolustamiseen.

Ja kaiken pohdinnan päätteeksi päätettiin jatkaa alkuun lähteneitä hankkeita muutoksen aikaansaamiseksi ja perustaa yhteydenpidon ja tiedonvälityksen tarpeisiin ensi alkuun Pro Demokratia -verkoston laajapohjainen tietotoimisto. Verkoston ohella projektit jatkavat toimintaansa. Sen piirissä on ay-väkeä, kansalaisliikkeiden aktivisteja, puolueaktivisteja ja yksityisiä ihmisiä huolenaiheineen.

Mistä puhuttiin?

Veroparatiisien ongelmia pohtinut paneeli totesi veronkierron olevan vakava ongelma hyvinvointivaltion tarjoamien palvelujen rahoituksen kannalta. Veronkiertoa voitaisiin kuitenkin estää, jos vain poliittista tahtoa löytyisi. Ja verotuksen tason ohella olisi syytä kiinnittää huomiota verotulojen merkitykseen.

Pro Kuntapalvelut -työryhmä arvioi tasa-arvon heikkenevän taloudellisen hyödyn ajamisen myötä. Kun kilpailutetaan, pitäisi ottaa huomioon muut-kin näkökulmat kuin vain lyhytnäköisesti taloudellinen hyöty. Perusturvan tason nostaminen, eikä laskeminen, on ajankohtaista.

- Seuraavassa tupossa lisää liksaa ja työaika lyhemmäksi, vaati ay-väen työryhmässä puhunut SEL:n Arja Launamo. Työryhmä katsoi Timo-Erkki Heinon Ajankohtaiselle kakkoselle tekemän dokumentin, joka kertoo pääomatulojen valtavasta kasvusta palkkatulojen kustannuksella.

Työryhmän työhön osallistui Ranskan elintarviketyöläisten liiton pääsihteeri Freddy Huck, joka löysi paljon tuttua niin keskustelun teemoista kuin dokumentistakin.

Koulutusta käsitellyt seminaari pohti yksityisen rahoituksen osuutta yliopistoissa. Tarvitaanko Suomessa sivistysyliopistoja vai Nokia-akatemioita, kysyttiin keskustelussa. Yksityinen rahoitus saattaa työryhmän mukaan johtaa ”tiedonomistavan luokan” syntymiseen, kun yhä useammin tutkimus salataan yksityisen rahoittajan toivomuksesta.

Rasismia ja suvaitsevaisuutta pohtineessa työryhmässä kuultiin käytännön esimerkkejä arkipäivän rasismista ja varotettiin uhkaavasta oikeistolaistumisen vaarasta. Yhteistyö ja kanssakäyminen purkavat stereotyyppisiä pelkoja. Juuri suvaitsevuutta rasismin sijaan ajaakin rasisminvastainen verkosto, jonka aloitteesta keskustelu käytiiin.

Arkipäivän solidaarisuuden kehittämistä pohti myös toinen työryhmä, joka keskittyi suurpääoman vallan ja etenevän globalisaation tuomiin ilmiöihin ja nosti keskusteluun Palestiina-solidaarisuuden ja Kuuban tilanteen. Keinoiksi muuttaa ajattelua työryhmässä esitettiin solidaarisuuden käsittämistä kolmitasoiseksi ilmiöksi. Se on poliittisen ja kansalaisaktiivisuuden paikallista organisoitumista, kuluttamisen ja taloudellisen vaikuttamisen eettisiä valintoja ja myös kulttuurin yhteisölli-syyden ja osallistuvuuden mahdollisuuksia monikulttuu-risuuden ja suvaitsevuuden lisäämisessä.

Nato-jäsenyyden uhka

Suomen Rauhanpuolustajat järjesti Sosiaalifoorumissa paneelikeskustelun, jossa valotettiin monipuolisesti, joskin yksimielisesti, Suomelle ajankohtaista Nato-teemaa. Puhujina olivat europarlamentaarikko Esko Seppänen, majuri evp. Lars-Olof Fredriksson, tohtori Markku Kangaspuro, STETE:n työntekijä Laura Päiviö ja ruotsalaisen TFF-rauhantutkimuslaitoksen tutkija Jan Öberg.

Jan Öberg, joka tuntee hyvin entisen Jugoslavian tilanteen, kommentoi ensin siellä käytyä sotaa huomauttaen, että olemme hukanneet kaksitoista vuotta kylmän sodan päättymisestä saamatta aikaan vakaata rauhaa Euroopassa. Eikä pommituksilla siihen voida päästäkään – onhan sodan todellinen aihe öljytoimitusten turvaaminen Mustaltamereltä Välimerelle
– Kosovossa on nyt käynnissä laiton miehitys kansainvälisen yhteisön toimesta, arvioi Öberg.

Hän korosti, että elämme nyt hyvin vaarallista aikaa, vaarallisempaa kuin kylmän sodan vuosina konsanaan.”Terrorismi” on astunut kommunismin tilalle ns. lännen pahimpana vihollisena tai näin maalatuissa uhkakuvissa. Hän huomautti, että terrorismi kaiken kaikkiaan on numerollisesti laskettuna minimaalinen ongelma. Vuonna 2000 terrorin vuoksi kuoli kaikkialla maailmassa 400 henkeä ja haavoittui 790 ja heistä suurin osa Latinalaisessa Amerikassa. Silti USA on julistanut maailmanlaajuisen sodan terrorismia, eikä nälkää ja köyhyyttä, vastaan.

Esko Seppänen nosti esiin Hei meitä Natotetaan kirjansa teemoja ja varoitti: – Meidän on politisoitava kysymys Suomen Nato-jäsenyydestä. Tarvitaan puolueita, jotka tekevät sen. Ei riitä että on yksittäisiä kansanedustajia, sillä Nato -konsensus on murrettava.

Lars-Olof Fredriksson pohti Suomen mahdollisuutta juuri liittoutumattomuuden oloissa jatkaa rauhanturvaamistoimia
ja syitä, joihin vedotaan Suomen Nato-jäsenyyttä puolustettaessa.

– Puhutaan solidaarisuudesta länttä kohtaan ja paikasta Nato-pöydässä, jossa asioista päätetään. Mutta kyllähän me tiedämme, miten omavaltaisesti USA määrää Natossa, ei siellä muilla ole nokan koputtamista. Ja sitten tämä puhe ”yhteisistä arvoista” – katsokaa mitä USA nyt tekee! Sekö on yhteisten arvojemme mukaista?

Laura Päiviö kertoi esimerkkejä työstä, jota Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi STETE tekee lähialueilla Etyjin periaatteiden soveltamiseksi ongelmallisissa tilanteissa. Jan Öberg toi esiin huolensa siitä, ettei kriisien rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja hyvien diplomaattisten palvelujen tarjoamiseen anneta koulutusta eikä määrärahoja siinä missä niitä yllin kyllin riittää aseisiin ja sotiin.

Suomen liittoutumattomuus on myös yhteiskunnallisen vakautta ja turvallisuutta ylläpitävä asia ja kiinnostaa laajasti kansalaisia, mistä kertoi myös salintäysi yleisö.

Mitä tästä eteenpäin?
Käy tutkimassa
Pro Demokratian kotisivua: www.prodemokratia.fi

Kansalaiset liikkeellä oikeudenmukaisemman maailman puolesta

Maailman sosiaalifoorumissa Brasilian Porto Alegressa helmikuun alussa sadat kansalaisjärjestöt hyväksyivät yhteisen julkilausuman vastatoimeksi uusliberalistiselle talouspolitiikalle. Julkilaisumaa valmistelleen kokouksen tavoite oli vahvistaa kansanliikkeiden verkostoa ja tarkentaa yhteisiä päämääriä.

Kokouksen koollekutsujia olivat pienviljelijöiden kansainvälinen verkosto Via Campesina, kansainvälinen Attac-liike, Brasilian keskusammattiliitto CUT sekä Thaimaassa toimiva Focus on the Global South -liike.

Porto Allegressa kokousta seuranneen Suomen Attacin puheenjohtajan Mika Rönkön mukaan hyväksytty julkilausuma osoitti, että monet globalisaatiokriittiset järjestöt ovat löytämässä yhteisen sävelen.

– Allekirjoittajien joukossa on niin eteläisen kuin pohjoisenkin pallonpuoliskon järjestöjä, niin työväenliikettä, maanvilljelijöitä kuin Attacin kaltaisia kansalaisjärjestöjä. Kaikki allekirjoittajia yhdistää käsitys siitä, että nykyisen kaltainen uusliberalistinen talouspolitiikka on kestämätöntä, sanoo Rönkkö.

Kansalaisliikkeiden julkilausuma koostuu kuudestatoista toimintaohjelmasta, joissa kiinnitetään huomiota esimerkiksi uusliberalismin ja militarisminvälisiin yhteyksiin. Siinä vastustetaan syyskuun terrrori-iskujen jälkeen tapahtuneita kansalaisvapauksien kaventamispyrkimyksiä ja julistetaan alkaneeksi kamppailu ihmisoikeuksien puolesta.

Suomen Rauhanpuolustajien järjestö on allekirjoittanut Porto Allegren vetoomuksen.