Ihmisille kasvot

Viime talvena otettiin käyttöön uusi poliittisen korrektiuden riemuvoitto ”Kollateriaaliset vauriot”. Sillä tarkoitetaan viholliseen kohdistuneita muiden kuin sotilaallisten kohteiden vaurioita. Yksinkertaisesti sanottuna, Afganistanissa tuhottu Punaisen Ristin riisivarasto tai koteihinsa tapetut ovat kollateraalisia vaurioita.

Kasvottomuus on yksi suurista rauhanliikkeen haasteista. Niin kauan kun murhatut ovat vain juutalaisia tai palestiinalaisia asioille on helppo kääntää selkänsä ja unohtaa. Jos muistutettaisiin minkälaista tavallisen ihmisen tavallista elämää kriisialueilla eletään, olisi huomattavasti vaikeampi tarjota vain huolimatonta myötätuntoa.

Sodat ja kriisit syttyvät helpommin kun voidaan luoda vahvoja vastakohtia kansojen välille. Kun taistelut alkavat, kansat on saatu demonisoinnin keppihevosella ratsastamaan kohti kaiken epäonnen ja pahan lähdettä, vihollista, oli se nyt kuka tahansa tällä kertaa.

Eikä rauhanliike ole ollutkaan täysin vaiti sotien uhrien kasvottamisessa. Sitä on tehty pitkään ja tehdään jatkossakin. Tässäkin lehdessä on Laura Junkan artikkeli Irakista, jossa hän kertoo runnellusta maasta ja sen runnellummista asukkaista. Saddamin ja Georgen huonoista väleistä. Ruokaa on löydettävä joka päivä. Pommeilla asiaa ei auteta.

Optimismiin, tämänkin lehden teemaan ja pyrkimykseen, on mahdollisuus ja aihetta. Enää ei synny toista samanlaista Persianlahden sotaa, enää ei hyväksytä vain yhtä kertomusta tapahtuneesta. Ainakin siinä rauhanliikkeen voi sanoa onnistuneen. Seuraava suuri pyrkimyksemme voisikin olla se, että tulevaisuudessa yhtään pommia ei enää pudoteta vain Irakiin, Ramallahiin tai Tel Aviviin. Tulevaisuudessa kaikki nämä pommit pudotetaan ihmisen päälle, yksilön päälle, kasvojen päälle.

Esa Mäkinen

ps. Käsissäsi on uudistunut Rauhan puolesta -lehti. Sitä tekee tästä eteenpäin viisijäseninen toimituskunta Terttu Ahokkaan luotsaamana. Jos haluat tulla tekemään lehteä, ota yhteyttä. Otamme mielellämme vastaan juttuja, kuvitusta ja vinkkejä.