Kulttuurisilta rakentaa yhteyksiä Suomen ja Azerbaidzhanin välillä

Olin itse lapsi kun 1980-luvulla suomalaisten ja adzherbaidanilaisten kirjailijaperheiden tutustumisesta ja ystävystymisestä sai alkunsa Suomi-Azerbaidzhan-kulttuurisilta, kertoo Aino Halonen tavatessamme kulttuurikeskus Caisan viihtyisissä näyttelytiloissa Helsingissä. Ympärillä kuuluu monikielistä puhetta ja samassa tilassa oleva valokuvanäyttely tuo terveiset Azerbaidzhanin maaseudun elämästä.

-Vähitellen alkoivat sitten kirjailijatapaamiset vuoroon Bakussa ja Helsingissä. Nyt työtä vie eteenpäin tässä hengessä kasvanut nuori polvi.

Vuodesta 1992 vuoteen 1994 jatkunut Vuoristo-Karabahin konflikti Azerbaidzhanin ja Armenian kesken toi hetkeksi esiin suomalaisessakin julkisuudessa tämän maailmankolkan, jota ei juuri tunneta, pohtii Aino.

- Selkkaus ajoi miljoona azeria pakolaisiksi, elämään väliaikaiseksi tarkoitetuissa -pakolaisleireissä. Kulttuurisillan piirissä pantiin toimeen tukikeräys vuonna 1994. Ja nyt ollaan mukana kehitysyhteistyöhank-keessa, jonka kohteena on Demiryolin pakolaisleiri lähellä Shekin kaupunkia Kaukasuksella.

Hanke on edennyt niin että helmikuussa oli määrä saada valmiiksi kirjastorakennus, jonne Suomesta toimitetaan tietokonetekniikkaa ja Internet-yhteydet. Lisäksi opastetaan tietokoneen käytössä alkeista alkaen ja opetetaan englantia, medialukutaitoa ja taidekasvatusta. Opintopiireissä käsitellään demokraattista päätöksentekoa, ryhmätyöskentelyä sekä ihmis- ja vähemmistöjen oikeuksia. Myös lapset rakentavat kulttuurisiltaa: Demiryolin nuoret pitävät yhteyttä Helsingissä toimivan Meilahden yläasteen erääseen luokkaan.

Azerbaidzhanin puolelta mukana on kansalaisjärjestö Tamiz Dunya ja valtion virallisia tahoja sekä erilaisia kansainvälisiä toimijoita. Suomessa hanketta tukevat Kulttuurikeskus Caisa, Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi STETE, Vivid ry ja WSOY.


KULTTUURI ON SILTA TULEVAISUUTEEN

-Kulttuurisilta kantaa huolta siitä, ettei englannininnostus varjosta Demiryolin lasten omaa kansallista kulttuuria. Siksi kirjastoon hankitaan azerinkielisiä lastenkirjoja ja runoutta. Niitä saadaan lahjoituksena; Suomesta taidekirjoja ja opettajan oppaita, Azerbaidzhanin kulttuuriministeriö puolestaan myy kirjat tähän tarkoitukseen omakustannushintaan.

-Kulttuuriyhteistyö painottuu yhdistyksen toiminnassa. Vuonna 2002 keväällä Suomessa oli azerbaidzhanilaisen musiikki- ja elokuvataiteen festivaali. Mukana oli kaksitoista elokuvantekijää ja kautta Lähi-idän tunnettu laulajatar Nazpäri. Viime vuonna vuorostaan suomalainen elokuva esittäytyi Bakussa Frosen Paradise (Jäätynyt paratiisi) –festivaalissa. Ohjelmassa oli kuusi pitkää elokuvaa azerinkielellä äänitettynä ja muutama lyhytelokuva. Mukana olivat esimerkiksi Pirjo Honkasalon Tulennielijät ja Raimo O. Niemen Puhalluskukkapoika ja Taivaankorjaaja, Risto Jarvan Jäniksen vuosi ja Jarmo Lampelan Joki. Festivaali oli todellinen yleisömenestys.

Nyt alkukeväästä Caisassa oli esillä kahden valokuvaajan kuvia Azerbaidzhanin maaseudulta ja seuraavaksi olemme suunnitelleet musiikkitapahtumaa.


KAKSI MAAILMAA SAMASSA MAASSA

-Tämä Caisassa esillä oleva näyttely kuvastaa vanhaa kaukasialaista elämäntapaa, mutta olen matkoillani vakuuttunut siitä, että muuallakin kuin nopeaa vauhtia vaurastuvassa, kiihkeärytmisessä Bakun kaupungissa väki seuraa aktiivisesti maailmantapahtumia. Azerbaidzhanilla on ikivanha kulttuuri, jossa tuntuvat monikerroksiset kulttuurien perinteet. Aino Halonen on luottavainen sen suhteen, ettei maan öljyvarojen ja maantieteellisen aseman houkuttelemat yhdysvaltalaiset toimijat ja näkyvästi kuvassa olevat Naton sotilaat pysty juurruttamaan jenkkikulttuuria maahan. Hän kertoo, että Bakussakin on vain yksi elokuvateatteri, jossa voi katsella jenkkileffoja.

-Kulttuurisilta suuntautuu jatkamaan aloitettuja projektejaan, jotka ovat sen toiminnan sisältö, toteaa Aino Halonen kysymykseen yhdistyksen toiminnan näköaloista.

Entä mitä hän toivoo Suomen tekevän tällä kansainvälisellä toimialueella?

-Suomi on hyvä kumppani demokratiakeskusteluihin, niissä ollaan taitavia. Minulle on tärkeää, että yhteistyö on ihmisten todellisia kohtaamisia, että suhteeet ovat aitoja ja eläviä. Toivon myös, että yhteistyö laajenee vuorovaikutuksen pohjalta myös kaupan ja matkailun aloille.

HAASTATTELU: TERTTU AHOKAS

Suomen valtio on päättänyt rahoittaa YK:n naistenavunjärjestön UNIFEMin rauhanrakennushanketta Etelä-Kaukasiassa
600 000 eurolla.

Tamä Women for Conflict prevention and Peace Building in the Southern Caucasus –projekti toimii Armenian, Azerbaidzhanin ja Georgian alueella.

Azerbaidzhan on 8 miljoonan asukkaan presidenttijohtoinen demokratia, Euroopan neuvoston jäsen. Se sijaitsee Kaspianmeren rannikolla Kaukasuksella. Rajanaapurit: Iran ja Armenia. Pääkaupunki: Baku (miljoona asukasta). Kieli on turkinsukuinen azeri.

Azerbaidzhan on ikivanha, itämainen kulttuurimaa. Itsenäistyi Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991.

Maalla on runsaat öljy- ja maakaasuvarat, mikä herättää ulkomaisten öljy-yhtiöiden kiinnostusta. Maa on ykkönen korruptoituneiden maiden listalla (2002). Maa on hakeutunut Naton vaikutuspiiriin.

Enemmistö kansalaisista tunnustaa maltillista islamia.

Maalla on siirtymävaiheen ongelmia ja hankala pakolaiskysymys Vuoristo-Karabahin sodan (1992-1994) perintönä.

Lisää tietoa: www.kulttuurisilta.fi