TODELLISUUS JA MIELIKUVIEN TUOTTAMINEN

”Laaja-alainen selvitys luo asiaperustan Nato-keskustelulle”, ”huolellisesti koottu, antaa erinomaisen mahdollisuuden keskustella asiapohjalta uskomusten sijaan”. Tässä muutamia Helsingin Sanomien pääkirjoituksen (2.3.04) mainesanoja puolustusministeriön tekemästä ”Nato-selvityksestä”.

Pääkirjoitus panee miettimään taas kerran erityisesti kahta seikkaa. HS käyttää suurta poliittista valtaa muokkaamalla lukijoidensa mielipiteitä ja luomalla mielikuvia. Näin voidaan sanoa vaikka ei haluaisi mitenkään aliarvioida HS:n lukijoiden kriittisyyttä. On epäsuhta suomalaisen demokratian kannalta, että HS:lle ei ole olemassa vakavasti otettavaa kilpailijaa.

Toinen pääkirjoituksesta syntyvä ajatus on se, että paljon avoimemmin lehti ei enää voisi Natoon liittymistä puolustaa.

Minkälainen sitten on se puolustusministeriön selvityksen asiaperusta, jota HS niin vuolaasti on mainostanut? Puolustusministeri Seppo Kääriäinen epäili heti julkistamistilaisuudessa Nato-jäsenyyden 70 miljoonan euron hintaa. Ulkoministeriö ja presidentti Halonen puolestaan ovat katsoneet, että puolustusministeriö on astunut ulkopolitiikan alueelle, joka sille ei edes kuulu, ja että selvityksestä paistaa läpi kirjoittajien Nato-myönteinen kanta. Siksi selvitys vaatii presidentin mukaan tasapainottamista.

Halosen näkemykset eivät jostain syystä kovin näkyvästi ylittäneet HS:n uutiskynnystä.

Nato-raportin uutisoinnissa on kuitenkin jätetty vähemmälle huomiolle rahaakin tärkeämmät kysymykset. Juuri ne seikat, joihin suurin osa Nato-jäsenyyden vastustajista perustaa vastustavan kantansa. Tuntuukin välillä siltä, että ensin julkisuudessa luodaan Naton vastustajien köykäisen sopivat argumentit, jotka sitten kumotaan köykäisinä, tunteisiin perustuvina ja paikkansa pitämättöminä.

Itse näen Suomen Natoon liittymisen eräänä tärkeimpänä esteenä myös selvityksessä esille tulevat seikat. Sotilasliiton jäsenenä Suomi valmistautuisi lähettämään prikaatin verran (5–6000) miehiä Nato-johtoisiin sotiin minne tahansa maailmassa. Ennalta ehkäisevä ”kriisinhallinta” ja ”rauhaan pakottaminen” ovat osa uuden, viimeisen viiden vuoden aikana luodun Naton toimintaa. Nato on myös ydinaseliittouma.

Uudesta Natosta on tehty globaali toimija, joka on valmis iskemään Yhdysvaltojen tapaan ja apuna missä päin maailmaa vain. Asiaa ei muuta miksikään se, että lukuun ottamatta artikla 5. velvoitetta auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta, päätösvalta muihin operaatioihin osallistumisesta jää jäsenmaille itselleen. Siinäkin tapauksessa, että Suomi päättäisi olla osallistumatta johonkin operaatioon sotilaallisesti, edellyttäisi jäsenyys meiltä kuitenkin poliittista tukea hyökkäykselle.

On myös kysyttävä, miksi liittyä jäseneksi, -ellemme aikoisi toimia sotilasliiton aktiivisena jäsenenä? Ei kai kukaan kuvittele, että Nato-jäsenyyden kannattajat -haluaisivat meidät jäseneksi siksi, että voisimme -vastustaa Natossa Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tulevia sotilaallisia iskuja? Emmehän ole halunneet tehdä sitä nytkään ilman jäsenyyden mukanaan tuomaa solidaarisuus-velvoitetta.

Markku Kangaspuro