Toisinajattelua

Historiaan ovat jääneet valtiot, joiden kansalaisten toisinajattelua pidettiin muualla osoituksena terveestä pyrkimyksestä vapauteen ja demokratiaan. Entä miten tulkitaan toisinajattelu meillä Suomessa ja nyt?

Vastikään käydyssä Jäätteenmäki/ Manninen -oikeudenkäynnissä kohdahdutti asiantuntijana kuultu professori Heikki Patomäki, jolla tunnetusti on taipumusta toisinajatteluun, ajaahan hän globaalidemokratiaa eikä globaalia terrorisminvastaista taistelua ja on aktiivisesti osallistuinut keskusteluun Irakin sodan syistä. Hän nimittäin kommentoi mainittua oikeudenkäyntiä sanoen, että tutkinnan kohteena pitäisi pikemminkin olla entisen pääministerin toiminta ja sanomiset Wahsingtonissa.

Toisinajattelua voi harjoitella katsomalla ajankohtaislähetyksiä televisiosta ja lukemalla suurilevikkisiä päivälehtiä. Esimerkiksi jokin aika sitten televisio antoi runsaasti tilaa dokumentille Ateenan kisojen valmisteluista Kreikassa. Aiheena oli muodikkaasti valmentautuminen ei jaloon urheiluun, vaan mahdollisen terrorismin torjuntaan kisojen aikaan. Haastateltavana olivat niin paikallinen päällikkö kuin käytännössä alalle harjaantunut entinen Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun toimija. Molemmat esittelivät sanoin ja käytännön harjoituksista kuvatuin vaikuttavin videopätkin, miten sitä terroria torjutaan. Mieleeni nousi toisia kuvia Ateenasta, joita televisio ei näyttänyt: valtavat ihmisjoukot osoittamassa mieltä USA:n Jugoslavian-pommituksia vastaan tai paikalliset sodanvastustajat vaihtamassa tienviittoja osoittamaan mereen Jugoslavian rajan sijaan, kun Naton panssarivaunuja oli matkallla sinne maan satamista. Tiettävästi tässä menossa koettiin yhteenottoja poliisinkin kanssa.

Sittemmin Prahassa ja Göteborgissa poliisi harjoiteli terrorismin torjuntaa käyden raaoin ottein nuorten mielenosoittajien kimppuun. Noikohan vain urheilukisoja varten turvallisuspalvelut nyt hiovat kynsiään?

Jokin aika sitten Tshekin entisen presidentin Vaclav Havelin neuvonantaja, joka kuvaavasti on nykyisin Prahassa New York Universityn johtaja, arvioi Helsingin sanomissa, että eurooppalaisten ääriryhmien kannatus siirtyy kohti itää. Aiheensa puolesta kiinnostavassa artikkelissaan hän sanoo, että ääripuolueet on heikon asemansa vuoksi sysätty sivuuun yleiseurooppalaisessa politiikassa - mitä sopiikin toivoa. Artikkelin johtopäätösosassa on toisinajattelun paikka. Hän sanoo, ettei kansainvälisellä yhteisöllä ja etenkään EU:lla ole juurikaan keinoja rohkaista maltillista politiikkaa Venäjällä ja Serbiassa. Haloo, mihin katosivat diplomatia ja Etyjin sangen määrätietoinen toiminta kansalaisyhteiskunnan rakentamiseksi siirtymävaiheen maihin? Jos hippunen niistä miljardeista, jotka tuhlataan aseisiin, käytettäisiin rauhandiplomatian keinojen etsimiseen ja kehittämiseen, olisi tällaisella pyrkimyksellä merkitystä Euroopan ulkopuolellakin.

Vielä yksi harjoitus. Englannin pääministeri Tony Blair on jälleen nuolaissut Bushia ja ilmoittanut, että kansainvälistä lainsäädäntöä on ehkä muutettava sallimaan ennaltaehkäisevät iskut julmia hallituksia vastaan. Samalla hän on haastanut YK:ta ryhdistäytymään terroriuhan edessä. Muuttaa pitää, mutta mitä? Tässä lehdessä kaksi yhdysvaltalaista professoria pohtii tarvetta muuttaa kansainvälistä oikeutta Guantanamon vankisiirtolan antamaa esimerkkiä käyttäen.

20.3. kaikilla mantereilla ja sadoissa kaupungeissa ihmiset lähtevät liikkeelle ilmaistakseen luottamuksensa siihen, että sodalle on vaihtoehto.
Huhtikuun alussa Helsinkiin kokoontuu Suomen sosiaalifoorumi, jonne myös tulee toisinajattelijoita tunnuksenaan Toisenlainen maailma on mahdollinen. Sinne!

Terttu Ahokas