Israelilainen rauhanaktivisti,
toimittaja Uri Avnery
Yksi suuri Hizbollah
No niin, me siis aiomme päästää
Saddam Husseinin päiviltä. Sitähän USA
haluaa. Ja jos USA haluaa jotain, niin mekin haluamme sitä,
eikö niin?
Epäilyksille ei ole sijaa. Viime kerrallahan Saddam
suuntasi meitä kohti Scud-hävittäjänsä
voittaakseen puolelleen arabimaailman. Nyt tämä
kaikki on jälleen tapetilla. George Bush Jr. haluaa
aloittaa sodan, sen saman sodan, jonka George Bush vanhempi
lopetti kesken. Poika haluaa saattaa isänsä työn
loppuun. Miten liikuttavaa. Ja samalla kiireellistä.
Bush Jr. on kaulaansa myöten upoksissa rahasotkuihin,
jotka kiinnostavat yhdysvaltalaista yleisöä, ja
hänen varapresidenttinsä Vice (osuva nimi, tarkoittaahan
sana pahetta) on vielä syvemmällä. Kun sattuu
hallitustason skandaali, on tavallista että joku kaipailee
pikku sotaa. Sota saa kansan unohtamaan kaiken muun ja kansa
antaa tukensa johtajalle.
Siispä sota on edessä.
USA johtaa, me kuljemme kannoilla saman rummutuksen tahtia.
Oli miten oli, ehdotan kuitenkin että pysähdymme
hetkeksi ajattelemaan tilannetta.
On totta, että Saddam on hirvittävä ja niin
on hänen hallintonsakin. Mutta onko Saddamin surmaaminen
ja hänen hallintonsa kaataminen hyvä Israelin
kannalta?
Kysytäänpä ensin toinen kysymys: miksi isä
Bush lopetti sodan kesken? Irakin armeija oli lyöty
ja tie Bagdadiin oli auki. Miksi Bush siis antoi armeijalleen
käskyn pysähtyä?
Sen joka haluaa selvittää tämän arvoituksen,
on tiedettävä vähän enemmän maasta
jonka nimi on Irak.
Se on keinotekoinen valtio, jonka britit panivat kasaan
omien etujensa vuoksi. Käytännössä se
on lähes sattumanvarainen kooste kolmesta eri valtiosta,
jotka kaukana niistä sijainnut valtakunta sulautti
yhteen.
Kaavamaisesti Irakin voi jakaa kolmeen osaan: pohjois- ,
keski- ja eteläosaan.
Pohjoisessa ovat kurdit, jotka poikkeavat uskontoa lukuunottamatta
arabeista joka suhteessa. Heillä on oma kielensä
ja kulttuurinsa. Heidän kotimaansa on Kurdistan, maa
joka on välitysoikeuden päätöksin lopetettu
ja jaettu Iranin, Irakin, Syyrian ja Turkin kesken. Jotka
kaikki sortavat heitä. Aika ajoin he nousevat kapinaan
milloin missäkin näissä valtioissa.
Irakissa kurdit ovat noin neljännes väestöstä.
He ovat sunnimuslimeja ja uskonnolla on suuri merkitys heidän
elämässään. Islaminuskon suuriin sotureihin
kuulunut Salah-al-Din (Saladin), joka vapautti Jerusalemin
ristiretkeläisistä, oli kurdi.
Irakin kurdit haaveilevat itsenäisyydestä ja Kurdistanin
kokoamisesta yhteen. Kun he aloittivat kamppailun Mustafa
al-Barzanin johtamina Israel lähetti upseereja ja varusteita
heidän avukseen. Siellä ollessaan he olivat tavallaan
autonomisia ja USA:n ilmavoimien suojaamia, mikä esti
Saddamin pääsyn lähistölle.
Jos Irak hajoaa osiinsa, pohjoisen kurdit julistautuvat
itsenäisiksi. Se voi puhaltaa liekkiin irtautumishalun
myös Turkin kurdien keskuudessa. Siksi Turkki pyysi
Bush vanhempaa lopettamaan sodan.
Etelässä ovat shiiamuslimit. He ovat joka suhteessa
arabeja, mutta uskonto erottaa heidät heidän pohjoisista
veljistään ja yhdistää heitä naapurimaan
Iranin ei-arabeihin.
Shiiaversio islamista syntyi Irakissa, jossa sen syntyyn
liittyi dramaattisia vaiheita. Siellä ovat shiiojen
pyhät paikat. Siellä shiiasukupolvet toisensa
jälkeen ovat saaneet oppinsa ja siellä ovat kasvaneet
heidän vallankumousmiehensä, sellaiset kuin ajatollah
Homeini, nyky Iranin isähahmo.
Shiiat eivät ole mikään pieni vähemmistö,
vaan kutakuinkin puolet Irakin väestöstä.
Pohjoisen kurdien ja etelän shiiojen välillä
ovat arabisunnit. He ovat vähemmistö massaan,
mutta valvovat käytännössä kaikkea.
Bagdad on heidän kaupunkinsa, armeija on heidän
armeijansa. Saddam, joka tietysti on sunniarabi, on miehittänyt
monet avainasemista monilla kotikaupunkinsa Takritin asukkailla
, (Koska kaikkien sukunimi niin kuin hänenkin on al-Takriti,
on Saddam kieltänyt sukunimien käyttämisen
Irakissa sen perusteella, että se on läntistä
hapatusta.)
Jopa yhdysvaltalaiset myöntävät, ettei heillä
Irakissa ole mitään opposition nimeä ansaitsevaa
paikallista oppositiota. Toisin kuin Afganistanissa, missä
he käyttivät paikallisia voimia hyväkseen,
ei Irakissa ole tarjolla sellaisia voimia, jotka voisivat
auttaa pitämään yhtenäisen Irakin koskemattomana
Saddamin kaatuessa.
Siksi tyrannin tultua eliminoiduksi, toteutuu jompikumpi
näistä vaihtoehdoista:
Irak hajoaa kolmeksi osaksi, Pohjoiseen syntyy kurdivaltio,
keskiosaan sunniarabien valtio ja etelä liittyy osaksi
Irania ja avaa sille tien koko lähi-itään.
Iranista tulee maailmanalueen vallitseva valtio, joka uhkaa
suoraan Persianlahden maita Saudi-Arabiaa, Jordaniaa ,Syyriaa
ja Libanonia.
Tai sitten käy niin, että Irak jatkaa yhtenäisenä
valtiona muuttuen kuitenkin todellisuudessa Iranin protektoraatiksi,
mikä johtaisi samaan tulokseen kuin edellinen vaihtoehto.
Molemmat tapaukset olisivat varteenotettava uhkatekijä
arabimaille. Uudelleen liekkiin leimahtava fanaattinen fundamentalistinen
tuli nielaisisi ne. Siksi arabijohtajat tuolloin olivat
paniikissa ja huusivat apua. Bush vanhempi, joka on älykäs
henkilö (ja sen lisäksi myös entinen tiedustelun
päällikkö) käski lopettaa sodan. Mutta
poika Bush ei ole tunnettu erinomaisesta älystään
ja hänen neuvonantajillaan on muut aikeet ohjelmassaan.
Heille kaikki tämä on yhdentekevää.
Mutta meille ei ole. Kansakuntamme elinetujen kannalta kyseessä
on olemassaoloa koskeva vaara koko maailmanalueemme muuttumisesta
valtavaksi Hizbollahin alueeksi.