Israelilainen rauhanaktivisti, toimittaja Uri Avnery

Yksi suuri Hizbollah

No niin, me siis aiomme päästää Saddam Husseinin päiviltä. Sitähän USA haluaa. Ja jos USA haluaa jotain, niin mekin haluamme sitä, eikö niin?

Epäilyksille ei ole sijaa. Viime kerrallahan Saddam suuntasi meitä kohti Scud-hävittäjänsä voittaakseen puolelleen arabimaailman. Nyt tämä kaikki on jälleen tapetilla. George Bush Jr. haluaa aloittaa sodan, sen saman sodan, jonka George Bush vanhempi lopetti kesken. Poika haluaa saattaa isänsä työn loppuun. Miten liikuttavaa. Ja samalla kiireellistä. Bush Jr. on kaulaansa myöten upoksissa rahasotkuihin, jotka kiinnostavat yhdysvaltalaista yleisöä, ja hänen varapresidenttinsä Vice (osuva nimi, tarkoittaahan sana pahetta) on vielä syvemmällä. Kun sattuu hallitustason skandaali, on tavallista että joku kaipailee pikku sotaa. Sota saa kansan unohtamaan kaiken muun ja kansa antaa tukensa johtajalle.

Siispä sota on edessä. USA johtaa, me kuljemme kannoilla saman rummutuksen tahtia.
Oli miten oli, ehdotan kuitenkin että pysähdymme hetkeksi ajattelemaan tilannetta.
On totta, että Saddam on hirvittävä ja niin on hänen hallintonsakin. Mutta onko Saddamin surmaaminen ja hänen hallintonsa kaataminen hyvä Israelin kannalta?

Kysytäänpä ensin toinen kysymys: miksi isä Bush lopetti sodan kesken? Irakin armeija oli lyöty ja tie Bagdadiin oli auki. Miksi Bush siis antoi armeijalleen käskyn pysähtyä?
Sen joka haluaa selvittää tämän arvoituksen, on tiedettävä vähän enemmän maasta jonka nimi on Irak.

Se on keinotekoinen valtio, jonka britit panivat kasaan omien etujensa vuoksi. Käytännössä se on lähes sattumanvarainen kooste kolmesta eri valtiosta, jotka kaukana niistä sijainnut valtakunta sulautti yhteen.

Kaavamaisesti Irakin voi jakaa kolmeen osaan: pohjois- , keski- ja eteläosaan.
Pohjoisessa ovat kurdit, jotka poikkeavat uskontoa lukuunottamatta arabeista joka suhteessa. Heillä on oma kielensä ja kulttuurinsa. Heidän kotimaansa on Kurdistan, maa joka on välitysoikeuden päätöksin lopetettu ja jaettu Iranin, Irakin, Syyrian ja Turkin kesken. Jotka kaikki sortavat heitä. Aika ajoin he nousevat kapinaan milloin missäkin näissä valtioissa.

Irakissa kurdit ovat noin neljännes väestöstä. He ovat sunnimuslimeja ja uskonnolla on suuri merkitys heidän elämässään. Islaminuskon suuriin sotureihin kuulunut Salah-al-Din (Saladin), joka vapautti Jerusalemin ristiretkeläisistä, oli kurdi.

Irakin kurdit haaveilevat itsenäisyydestä ja Kurdistanin kokoamisesta yhteen. Kun he aloittivat kamppailun Mustafa al-Barzanin johtamina Israel lähetti upseereja ja varusteita heidän avukseen. Siellä ollessaan he olivat tavallaan autonomisia ja USA:n ilmavoimien suojaamia, mikä esti Saddamin pääsyn lähistölle.

Jos Irak hajoaa osiinsa, pohjoisen kurdit julistautuvat itsenäisiksi. Se voi puhaltaa liekkiin irtautumishalun myös Turkin kurdien keskuudessa. Siksi Turkki pyysi Bush vanhempaa lopettamaan sodan.

Etelässä ovat shiiamuslimit. He ovat joka suhteessa arabeja, mutta uskonto erottaa heidät heidän pohjoisista veljistään ja yhdistää heitä naapurimaan Iranin ei-arabeihin.
Shiiaversio islamista syntyi Irakissa, jossa sen syntyyn liittyi dramaattisia vaiheita. Siellä ovat shiiojen pyhät paikat. Siellä shiiasukupolvet toisensa jälkeen ovat saaneet oppinsa ja siellä ovat kasvaneet heidän vallankumousmiehensä, sellaiset kuin ajatollah Homeini, nyky Iranin isähahmo.

Shiiat eivät ole mikään pieni vähemmistö, vaan kutakuinkin puolet Irakin väestöstä.
Pohjoisen kurdien ja etelän shiiojen välillä ovat arabisunnit. He ovat vähemmistö massaan, mutta valvovat käytännössä kaikkea. Bagdad on heidän kaupunkinsa, armeija on heidän armeijansa. Saddam, joka tietysti on sunniarabi, on miehittänyt monet avainasemista monilla kotikaupunkinsa Takritin asukkailla , (Koska kaikkien sukunimi niin kuin hänenkin on al-Takriti, on Saddam kieltänyt sukunimien käyttämisen Irakissa sen perusteella, että se on läntistä hapatusta.)

Jopa yhdysvaltalaiset myöntävät, ettei heillä Irakissa ole mitään opposition nimeä ansaitsevaa paikallista oppositiota. Toisin kuin Afganistanissa, missä he käyttivät paikallisia voimia hyväkseen, ei Irakissa ole tarjolla sellaisia voimia, jotka voisivat auttaa pitämään yhtenäisen Irakin koskemattomana Saddamin kaatuessa.

Siksi tyrannin tultua eliminoiduksi, toteutuu jompikumpi näistä vaihtoehdoista:
Irak hajoaa kolmeksi osaksi, Pohjoiseen syntyy kurdivaltio, keskiosaan sunniarabien valtio ja etelä liittyy osaksi Irania ja avaa sille tien koko lähi-itään. Iranista tulee maailmanalueen vallitseva valtio, joka uhkaa suoraan Persianlahden maita Saudi-Arabiaa, Jordaniaa ,Syyriaa ja Libanonia.

Tai sitten käy niin, että Irak jatkaa yhtenäisenä valtiona muuttuen kuitenkin todellisuudessa Iranin protektoraatiksi, mikä johtaisi samaan tulokseen kuin edellinen vaihtoehto.

Molemmat tapaukset olisivat varteenotettava uhkatekijä arabimaille. Uudelleen liekkiin leimahtava fanaattinen fundamentalistinen tuli nielaisisi ne. Siksi arabijohtajat tuolloin olivat paniikissa ja huusivat apua. Bush vanhempi, joka on älykäs henkilö (ja sen lisäksi myös entinen tiedustelun päällikkö) käski lopettaa sodan. Mutta poika Bush ei ole tunnettu erinomaisesta älystään ja hänen neuvonantajillaan on muut aikeet ohjelmassaan. Heille kaikki tämä on yhdentekevää.

Mutta meille ei ole. Kansakuntamme elinetujen kannalta kyseessä on olemassaoloa koskeva vaara koko maailmanalueemme muuttumisesta valtavaksi Hizbollahin alueeksi.