Runsaan kahdenkymmenen hengen ryhmä suomalaisten rauhanliikkeiden, EU-kriittisten järjestöjen ja muiden kansalaisliikkeiden aktiiveja osallistui lokakuussa kolmen päivän Brysselin- matkalle europarlamentaarikko Esko Seppäsen kutsusta. Kolmen päivän aikana istuttiin useita rupeamia yhdessä, kuultiin puheenvuoroja ja käytiin keskusteluja EU:n militarisoimisesta, Natosta ja EU:n liittovaltioitumisesta. Lopuksi luvattiin perustaa Suomeen yhteinen verkosto, jonka yksi tärkeä tehtävä olisi selvittää ja saattaa julkisuuteen, mitä mieltä kansanedustajaehdokkaat ovat Suomen Natoon liittymisestä. Poliitikkojen sopii tulla ulos kuorestaan ja kertoa ennen eduskuntavaaleja kantansa.

Mihin EU tarvitsee kriisinhallintajoukkojaan?

Parhaillaan istuvan EU:n konventin keskeisenä asiana on unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä yhteisen puolustuspolitiikan kehittäminen yhteisten arvojen puolustamiseksi ja edistämiseksi kaikkialla maailmassa. EU on rakentamassa uudet kriteerit puolustusulottuvuudelleen. Miksi EU:n kriisinhallintajoukkojen toimintaetäisyys on 4000 km? Mihin EU:n kriisinhallintajoukkoja tarvitaan, kuka hyökkää EU:ta vastaan? Kuka on EU:n vihollinen ja minkä näköinen on EU:n uhkakuva? Näihin kysymyksiin ei EU ainakaan julkisesti ole vastannut. Lähetämmekö poikamme tai tyttäremme taistelemaan mihin tahansa 4000 km säteelle Brysselistä – Afrikkaan tai Kaukoitään? Nämä joukot ovat valmiina toimintaan 2003. Suomi on luvannut käyttöön 1500 sotilasta.

EU:n 60000 sotilaan kriisinhallintajoukkojen on tarkoitus käyttää operaatioissaan myös Nato-maiden joukkoja ja aseita sekä Naton resursseja, tiedustelu- ja kuljetuskapasiteettia.
On aivan naurettavaa puhua Naton muutoksista eräänlaisena ”rauhanohjelmana”, Nato on edelleen sotilasliitto huolimatta siitä, miksi se operaatioitaan ja ohjelmiaan kutsuu. Naton uudistumisen sanotaan tähtäävän erikoistumiseen ja uudenlaiseen työnjakoon. Tämäkö on uusi työnjako: USA käy sodat ja Nato ja EU huolehtivat jälkeenpäin rauhanrakentamisesta kaikkine kustannuksineen? On hyvä muistaa, että Natolla on ydinaseita, joista se ei ole missään vaiheessa suunnitellut luopuvansa – puhumattakaan USA:n tähtien sota ohjelmasta. Natosta on tullut puolustusliiton sijasta hyökkäysliitto.

Nato tulee kalliiksi kansoille

Taloudellisesti Natoon liittyminen on jokaiselle maalle rankkaa. Tällä hetkellä USA vaatii Nato-mailta jatkuvaa määrärahojen kasvua yhteensopivuuden nimissä. Sama tulee tapahtumaan uusissa Nato-maissakin. Eikä niiden ole sopeuduttava vain siihen, mitä USA vaatii, vaan myös USA:n aseteollisuuden siis ”markkinoiden ” vaatimukseen Euroopan maiden puolustusmäärärahojen korottamisesta. On turha jäädä siihen uskoon, että Nato tyytyy esimerkiksi Suomessa siihen yhteensopivuustasoon satamien ja lentokenttien suhteen mitä ne nyt on selvitetty, vaikka Suomi ei ole Naton jäsen.

Onko EU:n rakennettava siksi omaa puolustusta, että se olisi USA:n vastapaino, jotta aseteollisuudella säilyisi kilpailijoita, jotta aseteknologiaa kehitettäisiin, jotta kilpailua ylläpidettäisiin? EU:n puolustus ei missään vaiheessa olisi USA:n vastapaino, vaan se kopioisi ja tukisi USA:n mallia. Olisi äärettömän traagista käyttää miljardeja euroja esimerkiksi tiedustelujärjestelmän ja paikantamissysteemin kehittämiseen, jotka USA:lla jo tällä hetkellä on. EU:n olisi myös äärettömän traagista aloittaa oma aseteknologian valmistus varsinkin kun sen alueella jatkuvasti leikataan sosiaalimenoja, työttömyys nousee ja pakolaisvirrat kasvavat.

Sotilasliitot ovat jo vanhanaikaisia!

Suomen tulee vaatia, että EU:ssa voiman- ja vallankäytön sijaan nojauduttaisiin voimassa oleviin sopimuksiin ja sääntöihin, jotka ovat syntyneet kansainvälisten neuvottelujen tuloksina ja ovat maailman valtioiden enemmistön hyväksymiä.

Vaatimalla Suomessa kansanäänestystä Natoon liittymisestä teemme ainakin yhden yrityksen lopettaa tai lieventää EU:n militarisointia.

Lea Launokari
Naiset Rauhan Puolesta