Suomen tärkeät päätökset sotilaallisen liittoutumattomuuden osalta ovat lähellä. Siksi onkin hämmentävää, kuinka vähän julkisuudessa keskustellaan puolueettomuudesta ja Natosta. Poliittisten nuorisojärjestöjen edustajat istuivat pöydän ääreen puhumaan juuri niistä.

Millainen on järjestönne Nato-kanta ja miten se on muodostunut?

Risto: Kommunistisen Nuorisoliiton kanta Natoon on selkeän kielteinen. Päätös on ollut täysin yksimielinen. Nato ei tuo mitään hyvää suomalaisille, pikemminkin se on askel siihen suuntaan, että konflikteja ratkaistaan sotilaallisin keinoin ennemmin kuin rauhanomaisesti. Suomen on parempi pysyä liittoutumattomana ja toimia sen puolesta, että konflikteihin löydetään rauhanomaisia ratkaisuja.

Antti: Demarinuorten kielteinen Nato-kanta on vahvistettu kesällä liittokokouksessa. Liittymiselle ei ole tarvetta, Nato on edelleen Yhdysvaltain vetämä sotaliitto. Meihin ei kohdistu minkäänlaisia uhkia jotka edellyttäisivät puolustusliittoon kuulumista.

Linda: Tällä hetkellä Svensk Ungdomilla on kielteinen kanta Nato-jäsenyyteen, painotamme Suomen liittoutumattomuutta. Nyt juuri on työn alla uudistettu versio kansainvälisestä ohjelmasta, siinä voi tulla joitakin muutoksia, mikäli työryhmä siihen päätyy, mutta siitä ei ole vielä tietoa. Ennen kielteistä kantaa meillä on ollut myös myönteinen kanta. Asiasta on käyty tosi paljon kiivastakin keskustelua ja mielipiteet jakautuvat suhteessa Nato-jäsenyyteen.

Paavo: Vasemmistonuorten kanta on selkeän kielteinen, kukaan ei ole edes kyseenalaistanut kielteistä kantaa. Nato on itseasiassa kevään ydinvoiman vastustamisen jälkeen nostettu valtakunnallisen kampanjan kohteeksi. Nato on edelleen sotilasliitto, ei Martti Ahtisaaren mainostama rauhanjärjestö tai Gustav Hägglundin visioima Martta-kerho. Se on edelleen Yhdysvaltain ja länsiliittouman etuja ajava sotilasliitto. Suomella ei ole sellaista turvattomuutta johon Nato toisi turvallisuutta, eikä Nato luo maailmanlaajuisestikaan rauhaa. Naton kautta Suomi joutuisi osapuoleksi konflikteihin rauhan välittämisen sijaan.

Juho: Kokoomusnuorten Nato-kanta on myönteinen. Suomen tulisi liittyä Natoon johdonmukaisen ulkopolitiikan seurauksena. Vaikka Naton puolustusliittoroolia korostetaan, katsomme, että se on muuttunut yhä enemmän poliittiseksi organisaatioksi. Natolla on rooli myös kansainvälisenä organisaationa jolla on kykyä puuttua konflikteihin. Esimerkiksi Balkanin kriisissä muut kansainväliset organisaatiot olivat kyvyttömiä tekemään mitään, kansat vain jatkoivat toistensa tappamista. Ainoa mikä nyt Suomelta puuttuu on päätäntävalta Natossa ja turvallisuustakuut, molempia pidän positiivisina asioina, muuten teemme jo nyt hyvää, tiivistä yhteistyötä Naton kanssa.

Mitä vaihtoehtoja Suomen turvallisuuspolitiikalla on lähitulevaisuudessa?

Paavo: Nähdäkseni Suomella on lähitulevaisuudessa kolme linjaa, liittoutumattomuus, joka on tähän saakka toiminut hyvin, EU:n syvenevää sotilasyhteistyö ja Nato-jäsenyys. Näen EU:n konventissakin valmisteltavan sotilasyhteistyön Naton yhä vahvempana roolina Euroopassa, sillä EU-joukot eivät voi toimia ilman Nato-joukkoja, siksi suhtaudun kriittisesti EU:n militarisoitumiskehitykseen. Ongelma on se, että Nato yrittää ottaa YK:n ja Etyjin roolin. Vasemmistonuorten mielestä YK:n kaltaiset kansainväliset organisaatiot ovat niitä, jotka tuovat rauhaa, eivät sotilasliitot.

Risto: Nato itse asiassa vähentäisi Suomen turvallisuutta, koska Suomi voisi joutua mukaan konfliktiin, jossa olisi osapuolena mikä tahansa Nato-maa. Suomen päätösvalta olisi erittäin nimellistä, esimerkiksi Kosovon pommituksista päätettäessä Saksalle, joka on suuri Nato-maa, annettiin vain pari tuntia aikaa päättää, onko se mukana pommituksissa. Tällainen menettely tuskin edistää demokratiaa.

Antti: Yhdysvalloilla on Natossa vahva rooli. Kesän liittokokouksessamme oli esitys, jonka mukaan ottaisimme kannaksemme, että EU:n tulisi ottaa käyttöön sisäiset turvatakuut Naton tapaan. Esitys kaatui, mutta on selvää että Demarinuorissa suhtaudutaan kuitenkin positiivisemmin EU:n turvallisuusyhteistyöhön kuin Nato-jäsenyyteen, sillä Yhdysvallat edustaa selkeästi erilaista arvopohjaa kuin EU-maat.

Juho: Suomi ei ole liittoutumaton tai riippumaton EU:n jäsenenä ja eurooppalaisten arvojen takia, on turha enää pitää kauniita puheita liittoutumattomuudesta. Suomi valitsee itse mitä tekee, myös Naton jäsenenä. Natossa kaikilla jäsenmailla on lisäksi veto-oikeus.

Risto: On huolestuttavaa suomalaisen keskustelun puuttuminen, sillä Suomea on valmisteltu Nato-jäsenyyteen ilman mitään oikeutusta kansalta. Mitään poliittista päätöstä ei ole tehty. Oireellista on, että suurin osa suomalaisista vastustaa Natoon liittymistä, mutta silti sitä valmistellaan.

Antti: Jos viittasit puolustuskaluston Nato-yhteensovittamiseen, olen sitä mieltä, että on vain viisautta hoitaa tekniset kysymykset kuntoon. Siinä ei poliittisesti sitouduta mihinkään ja puhuttaessa turvallisuuspolitiikan vaihtoehdoista ei olla teknisin perustein suljettu mitään vaihtoehtoa pois. Poliittiset päätökset tehdään sitten eduskunnassa.

Risto: Käytännössä kaikki Suomen eduskuntapuolueet ovat olleet hyväksymässä Naton rauhankumppanuutta, johon on kuulunut muun muassa satamia ja lentokenttiä koskevan tiedon luovuttamista ja armeijakaluston tekemistä Nato-yhteensopivaksi. On vahva poliittinen signaali valmistella puolustusta Nato-yhteensopivaksi, käytännössä Naton rauhankumppanuus on ollut Nato-jäsenyyden valmistelua.

Nato-keskustelun tasoa on nostettava

Linda: Nato-keskustelu liikkuu usein niin sanoakseni mörkötasolla, faktoja ei ole kummallakaan puolella. Nähdään joko, että Nato on paha ja YK hyvä tai toisin päin, ilman että muistetaan, että YK:ssakin olisi kehitettävää. Esimerkiksi turvallisuusneuvoston puolella veto-oikeus jakaantuu toisen maailmansodan voittajille. Nato-keskustelun tasoa olisi ehdottomasti nostettava, jotta puolustuspoliittista selontekoa vuonna 2004 tehtäessä todella tiedettäisiin mistä päätetään.

Paavo: Kaksi asiaa, joista ei juurikaan ole puhuttu, ovat Naton viides artikla ja ydinase. Gustav Hägglund, EU:n sotilaskomitean puheenjohtaja, on sanonut, että ei ole Nato-jäsenyyttä ilman ydinaseoptiota. Suomen pitäisi tarvittaessa ottaa alueelleeen ydinase, mikä olisi suuressa ristiriidassa tähän asti ajetun ydinaseettoman Pohjolan kanssa. Lisäksi on viides artikla, jonka perusteella Nato lähtee edelleen siitä, että hyökkäys yhteen Nato-maahan on hyökkäys kaikkiin Nato-maihin. Eikö ole parempi, että Suomi toimii ulkopuolisena välittäjänä konflikteissa, samanlaisessa arvostetussa roolissa, jossa olemme tähänkin asti toimineet kuin olla osallisena suureen osaan maailman konflikteja?

Risto: Lisäksi päätösvalta karkaa muualle hallitukselta ja eduskunnalta. Paitsi että kynnys joutua mukaan konflikteihin on paljon matalampi, myös päätökset siitä, olemmeko osallisena jossakin konfliktissa tehdään muualla kuin Suomessa.

Juho: Viides artikla nimenomaan tarkoittaa niitä turvallisuustakuita. Se on kerran viime syksynä otettu käyttöön, tarkoittaako se siis, että Nato-maat ovat koko ajan konfliktissa? Tässä myös nimenomaan näkyy se Naton poliittinen ulottuvuus, ei Afganistaniin lähetetty mitään suurta Nato-kansojen armeijaa, suurin osa Nato-maista vain teki sen poliittisen toteamuksen, että nyt Yhdysvaltoja vastaan on hyökätty. On erikoista väittää, että päätäntävalta konflikteissa karkaa jonnekin muualle, eikö myös silloin, jos jokin vieras valta Suomeen hyökkäisi, poliittiset päätökset olisi tehty jossain muualla?

Paavo: Vuonna 2004 puolustuspoliittisessa selonteossa tehdään suuria päätöksiä Nato-kysymyksessä. Vasemmistonuoret haluaa siksi nostaa Nato-keskustelua esiin nyt, ennen vaaleja, jotta äänestäjät tietäisivät, mitä mieltä puolueet ja ehdokkaat ovat Natosta ja jotta tiedettäisiin mistä päätetään kun päätetään Nato-jäsenyydestä. Kokoomusnuoret on mielestäni toiminut suoraselkäisesti yrittäessään saada Kokoomuksen lausumaan ääneen todellisen Nato-kantansa. Viides artikla on ollut kerran käytössä viime syksyn terrori-iskun jälkeen. Tämä isku ei ollut sen tyyppinen massiivinen hyökkäys, johon viidettä artiklaa on ajateltu käytettävän, niin traaginen ja suuri tapaus kuin se olikin. En pelkää, että kukaan on hyökkäämässä tähän maahan, vaikka Juho juuri käänsi asian niin, että me tarvitsisimme turvatakuita.

Juho: Suomen asema maailmanpolitiikassa on muuttunut esimerkiksi viidentoista viime vuoden aikana niin paljon, että on mahdoton kuvitella, kuinka suuria muutoksia lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Täytyy olla sen verran realisti, että ottaa huomioon tilanteiden muuttumisen. Aina on olemassa riski, että jokin maa joskus tulevaisuudessa uhkaisi Suomea.

Antti: Vaaleja ajatellen on hyvä käydä keskustelua Natosta, siitä olen samaa mieltä. Peliin on myös nostettava nimenomaan viides artikla ja ydinasekysymys. Onkin sääli, että vaaleja ajatellen on keskustelussa keskitytty siihen, pitäisikö Nato-jäsenyydestä järjestää kansanäänestys. Ja tämä on minusta paljon vaarallisempaa kuin se, että tehdään teknisiä valmisteluja Nato-jäsenyyden varalta, koska siinä oletetaan, että jokin virallinen taho esittäisi Suomea Naton jäseneksi. Ensiksi on keskusteltava siitä, haluaako joku Suomessa esittää Suomelle Nato-jäsenyyttä.

Paavo: Kyllähän esimerkiksi Kokoomusnuoret on jo esittänyt Suomelle Nato-jäsenyyttä...

Onko Nato viemässä YK:n roolin?

Juho: Haluan käyttää analogiaa YK:n ja Naton välillä vaikka tiedostaakin, että ne ovat eri asia. Monesti samalla väitteellä voi perustella Naton ja YK:n jäsenyyttä. Toki kannatan YK:n roolin vahvistamista ja rauhanomaisten keinojen ensisijaisuutta kriisien ratkaisemisessa, mutta täytyy myös tunnustaa tosiasiat. YK:kaan ei ole puhtoinen, senkin piirissä on maita, jotka jatkuvasti rikkovat sen sopimuksia. Joskus tarvitaan lihaksia konfliktien ratkaisemiseksi ulkopolitiikan jatkeeksi ja diplomatian turvaksi sellaisia voimia vastaan, jotka eivät muuta kuin sotilaallista voimaa usko.

Risto: Tuntuu, että Kokoomusnuoret samaistavat kriisinhallinnan voimankäyttöön. Mutta eikö olisi parempi käyttää päätä kuin lihaksia?

Juho: Eihän keinovalikoiman laajentaminen vie pois rauhanomaisia keinoja.

Paavo: YK:ssa on paljon kehittämistä, olen siitä samaa mieltä. YK:ssa ovat kuitenkin mukana lähes kaikki maailman maat. On totta, ettei YK ole pystynyt paljon parantamaan esimerkiksi Turkin ihmisoikeustilannetta, mutta takuulla kuitenkin enemmän kuin Nato. Nyt elämme terrorismin ja uudentyyppisten uhkien aikaa ja nämä ovat uhkia, joihin ei pystytä aseilla vastaamaan. Sen sijaan esimerkiksi kehitysavulla, luomalla hyvinvointia kaikkialle maailmaan näitä uhkia pystytään torjumaan. Mielestäni keskeinen kysymys on, valitsemmeko varustautumisen tien, sen että yritämme luoda rauhaa raudalla vai haluammeko lisätä hyvinvointia vähemmän kehittyneissä maissa.

Antti: Monesti ennaltaehkäisevä työ vaikkapa kehitysavun keinoin kriisien hallinnassa on paitsi parempi vaihtoehto myös halvempaa. Monesti olisi voitu tehdä paljon esimerkiksi niissä kriiseissä, joissa sotaan on jouduttu. Olen Kokoomusnuorten kanssa siinä samaa mieltä, että täytyy olla myös lihaksia selvittää aseellisella voimalla kriisejä, sillä joskus tilanne pääsee riistäytymään käsistä. Oleellista onkin, kuka sitä sotilaallista voimaa käyttää ja mielestäni se ei voi olla niin kapea-alainen järjestö kuin Nato. Tarvitaan paljon legitiimimpi taho sen voiman taakse ja nähdäkseni se rooli lankeaa ensisijaisesti YK:lle.

Risto: Kommunistinen Nuorisoliitto ei pidä sotilaallista voimankäyttöä tapana ratkaista kriisejä. Käytännössäähän sota terrorismia vastaan on tarkoittanut sitä, että kuka tahansa voi alkaa pitää naapuriaan terroristina, kuten Venäjä tßetßeenejä tai Israel palestiinalaisia. Pitäisi käyttää muita, jo olemassa olevia keinoja ennen pommittamista – kuten taloudellinen ja muu ulkopuolelle sulkeminen kansainvälisistä yhteyksistä ja YK:n alainen rauhanturvaaminen. Yleensä nämäkin keinot jäävät käyttämättä ennen kuin ollaan lähettämässä B-52-koneita.

Juho: Kommunistinen nuorisoliitto olisi siis tällä lausunnolla antanut Balkanilla kansojen tappaa toisiaan viimeiseen ihmiseen ja vain sulkenut ulkopuolelle kansainvälisistä yhteyksistä ja lähetellyt lähettiläitä keskustelemaan paikkaan, jossa ammutaan. Meillä kaikilla on samat tavoitteet, hyvinvointia ja rauhaa koko maailmaan, keinovalikoima vain on selvästi erilainen. Globaaliin sosiaaliseen epätasa-arvoon, joka varmasti aiheuttaa konflikteja, voitaisiin puuttua esimerkiksi aidolla vapaakaupalla, siis sellaisella, jossa kehitysmaiden tuotteet pääsisivät länsimaiden markkinoille.

Linda: Ehdoton edellytys sille, että saadaan köyhyys laskemaan ja vähennetään nälänhätiä on rauha. Tämän olen saanut kuulla myös ihmisiltä, jotka ovat tulleet maista, joissa on ollut pitkään konflikti. Ilman rauhaa on turha lähteä rakentamaan demokratiaakaan. Eri asia on sitten, millä se rauha saadaan aikaan. Rauha on kuitenkin ensisijainen, toisesta päästä tätä ongelmaa ei voida lähteä ratkaisemaan.

Onko länsimailla yhteisiä arvoja?

Juho: Poliittiset päämäärät, joista tässä on puhuttu, kuten länsimaiden taloudelliset ja geopoliittiset edut, ovat turhaa löpinää. Tietysti Nato valitsee mihin kriiseihin se puuttuu, ratkaistaan ensin isommat ja itselle läheisemmät ongelmat. Länsimaisen demokraattisen mallin puolustaminen ja edistäminen on ehkä yksi Naton arvoista, jos halutaan hakea arvopohjaa. En halua silti viedä demokratiaa sodalla, puolustusliiton tarkoitushan on nimen omaan estää sotia, se pitäisi tässä keskustelussa aina muistaa. Jos esimerkiksi 60-luvulla Suomesta olisi lakkautettu armeija, se varmaan olisi edistänyt rauhaa, mutta emmepä olisi enää suomalaisia.

Paavo: Ei ole kaikille Nato-maille yhteisiä arvoja. Esimerkiksi länsimainen demokratia ei ole yksiselitteinen, Tanska ja Norja pohjoismaisina Nato-maina ovat Suomea lähellä, Turkki toisaalta on myös Nato-maa, mutta siellä ei kunnioiteta ihmisoikeuksia ja demokratia on hyvin kapeaa. Samoin Yhdysvalloissa, vaikka se julistaakin olevansa maailman vapain ja demokraattisin maa, on erilainen käsitys demokratiasta kuin meillä Euroopassa tai ennen kaikkea Pohjoismaissa. Nato-mailla ei ole yhteisiä arvoja, mutta sen sijaan niillä voi olla yhteisiä valtapoliittisia intressejä, joita Suomi taas ei jaa.

Linda: En suoralta kädeltä keksi kaikille Nato-maille yhteisiä arvoja. Jos Suomi liittyisi Natoon, se olisi luultavasti tulos yhteistyöstä tai eurooppalaiseen yhteisöön liittymisen tarpeesta.

Antti: Nähdäkseni niitä puolustamisen arvoisia arvoja ovat länsimainen demokratia, eurooppalainen hyvinvointimalli ja ihmisoikeudet. Mutta nämä ovat kaikki sellaisia arvoja, joita aseilla on melko hankala puolustaa, jos joku niitä uhkaa. Etenkään en usko, että Nato voisi näitä arvoja puolustaa.

Risto: Arvot ovat hankala käsite, on julkilausuttuja arvoja ja toiminnan päämääriä ja sitten niitä, joita toteutetaan. Nämä eivät välttämättä ole ollenkaan sama asia. En itse näe, että Nato-mailla olisi yhteisiä arvoja, Natossa on mukana niin monenlaisia maita. Sen sijaan suomalaisille tärkeitä arvoja, kuten rauhaa ja hyvinvointia Nato tuskin edistää.

Juho: Kuten Antti totesi, Nato tuskin on hyvä viemään arvoja. Natossa on kyse käytännöstä, ei arvoista. Ja samoin jos Suomi liittyisi Natoon, sekin olisi käytännön ratkaisu, ei esimerkiksi kannanotto Turkin ihmisoikeustilanteeseen.

Antti: Ei käytännön ja arvojen välille saa tehdä tiukkaa jakoa. Käytännön tulee kuitenkin lähteä arvoista, eivät ne saa olla eri asia.

Riikka Taavetti