Keitä ovat nuo naiset mustissaan, Women in Black? Ovatko he pikkuporvarillisia, pikkumustissa sipsuttavia hienostelijoita, jotka leikkivät tekevänsä rauhantyötä?

Sievistely on siitä kaukana, kun israelilaiset naiset vetävät päälleen mustan t-paidan, jossa lukee hebreaksi, arabiaksi ja englanniksi: Lopettakaa miehitys! ja menevät vilkkaalle torille Jerusalemissa, Tel-Avivissa, Haifassa. He seisovat siellä puhumattomina tunnin tai enemmän. Joku jakaa Israelin miehitys- ja väkivaltapolitiikan vastaisia lentolehtisiä.
Heidän päälleen saatetaan sylkeä, heidän hiljaista mielenosoitustaan häiritään. Heitä nimitellään huoriksi ja pettureiksi, mutta seuraavalla viikolla he tulevat samaan aikaan samaan paikkaan päässään vielä mustat lippalakit, joissa lukee: Lopettakaa miehitys!
- Ei ole helppoa osoittaa mieltään valtavirtaa vastaan, sanoo sosiologi ja aktiivinen Mustapukuinen Tova Benski Haifasta. -Totta kai kaikki Israelissakin rauhaa haluavat. Mutta siitä ei vain haluta maksaa sitä hintaa, minkä se vaatii. Se hinta on miehityksen lopettaminen ja siirtokuntien purkaminen, ja sitä me vaadimme.
Mustapukuisten naisten (Women in Black, WiB) liike alkoi Jerusalemissa tammikuussa 1988 ja levisi jo samana vuonna USA:han ja Kanadaan. Näiden maiden juutalaiset naiset halusivat antaa tukeaan Israelissa mieltään osoittaville naisille. Pian myös Italiassa pukeuduttiin mustiin. Balkanin maihin liike levisi Bosnian sodan aikaan. Balkanin naisille oli ja on tunnusomaista, että eri etnisistä ryhmistä olevat naiset seisoivat yhdessä sotaa ja vihanpitoa vastaan. He halusivat viestittää, että nationalismi on kitkettävä pois juurineen. Sitä työtä nämä naiset tekevät edelleen.
Nyt WiB-liike on levinnyt nyt jo kaikkiin maanosiin. Suomessa Women in Black on melko tuntematon ilmiö. Ensimmäinen Naiset mustissa -ryhmä perustettiin Tampereelle huhtikuussa 2002. Sen jälkeen on perustettu toinen ryhmä Vaasaan.
Helsingissä on toiminut jo vuodesta 1987 alkaen surupukuun pukeutuva Itkijänaiset -ryhmä, mutta se on Naiset rauhan puolesta -verkoston oma juttu eikä se liity WiB-naisten toimintaan. Itkijänaiset vastustavat monenlaisin tempauksin ydinvoimaa ja ydinaseita.

Vigiliat leviävät maailmalle

Jerusalemin juutalaiset naiset kehittivät uuden mielenosoitusten muodon sattumalta. Palestiinalaisten ensimmäinen kansannousu, intifada, alkoi vuonna 1987. Israelin juutalaisten naisten rauhanliikkeessä oltiin tuskastuneita väkivaltaan ja kuolemaan. Naiset kokivat, että ongelmat johtuvat epäoikeudenmukaisuudesta, jolla palestiinalaisia kohdellaan. Mitä pitäisi tehdä? Heistä tuntui, että tilanne oli niin vakava, että sanat eivät riitä kertomaan siitä. Parempi olla hiljaa. Musta on surun merkki, joten pukeuduttiin siis mustaan asuun ja lähdettiin seisomaan vilkkaalle aukiolle Jerusalemissa. Mykkinä, mukana ainoastaan kyltti: Lopettakaa miehitys!
WiB -liikkeessä tätä hiljaista mielenosoitusta kutsutaan vigiliaksi (vigil), vaikka sillä ei ole jumalanpalveluksen kanssa mitään tekemistä. Vigil- sanan toinen merkitys on ”valvoa kun muut nukkuvat”.
Israelissa vigilioita on yleisimmin perjantaisin kello 13 -14. Paitsi Jerusalemissa. Siellä naisten mielenosoituspaikka on Pariisin aukio, paikallinen Viiskulma. Sinne johtaa viisi eri katua, siis tärkeä ja vilkas paikka.
- Ortodoksijuutalaiset miehet tulivat ensin häiritsemään naisia ja järjestivät sitten oman mielenosoituksensa samalle aukiolle samaan aikaan, Tova Benski kertoo.
Mykkien naisten ja huutavien miesten yhteiselo ei sujunut hyvin. Poliisin kanssa neuvoteltiin kompromissi. Nyt naiset saavat olla aukiolla 12 -13 ja ortodoksijuutalaisten miesten vastamielenosoitus on 13 - 14.
Monissa muissa maissa vigilia on kerran kuukaudessa työajan jälkeen, kello 17 tai 18. Mustiin pukeudutaan ja iskulauseita maalataan tietysti aina tarpeen mukaan kuten viime keväänä Irakin sodan aikaan. Silloin sodanvastaisia vigilioita oli kerran viikossa monissa kaupungeissa ympäri maailman. Eniten aktivoituvat USA:n ja USA:n koalitioon kuuluvien Englannin ja Italian naiset. ”Not in my name!” he julistivat kylteissään. Minun nimissäni ei tätä sotaa käydä.
Women in Blackin internet-sivulla on listattu 28 maata, joissa vigilioita on. Niitä arvellaan olevan enemmän kuin nettisivujen ylläpitäjän tietoon on saatettu. Kaikilla ei ole internetiä käytössään.

Mielenosoitus Camp Darbyssa

WiB-verkosto piti 11. kansainvälistä kokoustaan elokuun lopussa Marina di Massassa Italiassa. Läsnä oli yli 300 naista ja kaikki maanosat olivat edustettuina. WiB-liikkeen lisäksi oli naisia muista naisjärjestöistä, jotka toimivat omassa massaan esiintyvää väkivaltaa vastaan. Ugandassa ja Kongossa tuskin järjestetään vigilioita, mutta näiden maiden naiset jakavat WiB-liikkeen kanssa kamppailun oikeudenmukaisuuden puolesta, kaikkea väkivaltaa vastaan.
Kolmantena kokouspäivänä pukeuduttiin mustiin asuihin, pitkiin hameisiin tai housuihin ja lähdettiin osoittamaan mieltä. Suunnistimme kolmella bussilla ja lukuisilla pikkuautoilla Camp Darbyyn, joka USA:n suurin tukikohta Italiassa. Se perustettiin Pisan kaupungin liepeille vuonna 1951, kylmän sodan kuumimpaan aikaan.
Tukikohdan edustalla monisatapäinen, vilkkaasti puliseva naislauma yhtäkkiä hiljeni, jäykistyi paikalleen ja tuijotti viiden minuutin ajan edessään olevaa ruumiskasaa eli maahan ”kuolleina” sikin sokin heittäytyneitä naisia. Verkkoaidan takana tukikohdan urheilukentällä naissotilaat pelasivat baseballia. Performarssimme ei näyttänyt kiinnostavan tippaakaan. He jatkoivat omia kannustushuutojaan ja häiritsivät hihkunnallaan hiljaisuuttamme.
Hiljaisuuden jälkeen tervehdimme heitä ja porttia vartioivia sotilaita vanhalla tutulla We shall overcome -laululla. Lopuksi toivotettiin perinteisesti jenkit kotiin ja todettiin vielä suureen ääneen ja moneen kertaan, että ”Mujeres unidas jamas sera vencidas” (yhtenäisiä naisia ei voi koskaan voittaa).
Mielenosoituksen päätyttyä laulettiin monia iloisia ja surullisia lauluja. Italialaiset naiset lauloivat Bella Ciaun kaikki 10 säkeistöä vai montako niitä nyt onkaan. Naiset osasivat ulkoa kaikki ne sanat.

Oikeudenmukaisen rauhan puolesta

Mustapukuisille naisille USA:n puheet Lähi-idän rauhansuunnitelmista ovat tekopyhiä. Rauhansuunnitelmilla ei ole korjattu konfliktin perussyytä. Ei ole lopetettu Israelin miehitystä, ei purettu siirtokuntia, ei pysäytetty Israelin tankkien tuhotöitä. Ja väkivalta jatkuu.
WiB-naisille sana rauha onkin pahasti saastunut (contaminated). Rauhasta puhuttaessa siihen pitää ainakin liittää sana oikeudenmukainen. Mustapukuisten naisten nettisivujen logossa ei sanota ”rauhan puolesta” vaan ”Oikeudenmukaisuuden puolesta. Sotaa vastaan”.
Italialaiset olivat valmistaneet kokoukseen seinän levyisen banderollin, jossa WiB määriteltiin ”naisten verkostoksi globaalin kapitalismin sotia vastaan”. He sanovat rohkeasti sanan kapitalismi eikä sievistellen markkinavoimat.
Myös sana feminismi sanottiin kokouksessa ääneen, ja moneen kertaan. Sehän on sana, joka nostaa karvat pystyyn vielä useammalla kuin sana kommunismi. Kokouksessa kävi ilmi, että WiB-ryhmiä on syntynyt useimmissa maissa naisten rauhanjärjestön tai jonkin muun naisjärjestön kupeessa. Perinteisissä rauhanjärjestöissä ei tätä toimintaa näytä olevan. Mustapukuisten naisten liike on monissa maissa hyvin feministinen. Kokouksessa liikkeen logoksi hyväksyttiin naisen lajimerkki, jossa ympyrän toinen puoli on vihreä palmunlehvä.
WiB-liikkeellä todettiin olevan feministinen utopia paremmasta yhteiskunnasta. Se on kumppanuusyhteiskunta, joka on vapaa hierarkkisista, väkivaltaa aiheuttavista rakenteista. Se on yhteiskunta, joka ei perustu kilpailuun, vaan yhteistyöhön. Tähän utopiaan kuuluu koko maailman riisuminen aseista.
Vuonna 1991 Israelin/Palestiinan sekä entisen Jugoslavian WiB-naiset olivat Nobelin rauhanpalkintoehdokkaana. Vuonna 2001 Women in Black sai YK:n naisten kehitysrahaston UNIFEMin rauhanpalkinnon.
Ei WiB ihan mitäänsanomaton sodanvastainen liike ole, vaikka onkin hiljaa.

Marjaliisa Siira