KATSO TARKEMMIN IHMISTÄ

Kuuntelin Suomen Sosiaalifoorumissa saksalaista Ulrich Duchrowia. Duchrow on Kairos Europa -liikkeen perustajia ja vaikuttajia. Kairos-liikkeen lähtökohdat ovat kristittyjen vastarinnassa apartheid-politiikalle ja se on siis Euroopassa kristittyjen, ei kirkkojen, oikeudenmukaisuusliike. Kairos on kreikkaa ja tarkoittaa päätöksenteon hetkeä, otollista aikaa toimia. Suomessa toimii kaksi Kairos-ryhmää, toinen Tampereella, toinen Helsingissä, ja ne molemmat toimivat seurakuntien yhteiskunnallisen työn yhteydessä. Nämä ryhmät olivat kutsuneet teol. tri Duchrowin Sosiaalifoorumiin.

”Vaihtoehtoja on”, sanoi Duchrow. ”Ensiksi teidän on katsottava vähän tarkemmin ihmisiä. Lopettakaa puhumasta ihmisistä yleisenä käsitteenä. Katsokaa tarkemmin, yksilöidymmin, mitä heille tapahtuu talouden globalisoituessa ja uusliberalismin edetessä. Kun menee lähemmäksi, näkee, että toiset ovat häviäjiä, toiset voittajia, ja välissä on myös keskiluokka, joka vielä luulee selviytyvänsä. Suunta on kuitenkin se, että suurin osa keskiluokastakin tulee olemaan häviäjiä.”

Olemmeko me häviäjiä? Jos luokkaerot taas railona aukeavat, miten käy yhteisyyden ja yhteisvastuun? Pohjolan luterilaisina ajattelemme, että rakastamme lähimmäistä yhteiskunnan kautta, maksamalla veroja. Hyvinvointiyhteiskunnan ja julkisten peruspalvelujen ylläpito on edellyttänyt tietynlaista eetosta, yhteyttä ja veljeyttä ihmisten kesken. Hyväntekeväisyyden varaan emme ole halunneet jättää yhteisvastuuta jo ihmiskäsityksemme realistisuuden takia. Parhaimmillaankin, pyrkiessämme hyvään me tavoittelemme omaa etuamme.

Kipu on se, minkä kautta tulee muutos, sanoi Duchrow. Mitä useampi kokee kipua, sitä enemmän nousee vastarintaa. Ongelma on se, että nyt kipua on vain marginaaleissa, ihmisryhmissä jotka on työnnetty yhteiskunnan ulkokehälle, työttömissä, kroonisesti sairaissa, yksinäisissä vanhuksissa, nuorissa pätkätyöläisissä, toimeksiannoilla työskentelevissä, joiden asiaa ei aja ammattiyhdistysliikekään.

Uusliberalismi tökkii kirkon ihmiskäsitystä. Kirkon sanoma on ollut aina sama: jokainen ihminen on arvokas riippumatta siitä, onko hän tuottava yhteiskunnalle vai ei. Pahimmillaan uusliberalismi johtaa ihmisyyden alennusmyyntiin ja silloin ristiriita on selkeä.

Jos yksi jäsen kärsii, kärsii koko ruumis. Eikö sen näin pitänyt olla?

Nyt vastakkain ovat kaksi asiaa, kilpailu ja yhteys. Me voisimme ottaa oppia Jeesuksesta ja Sakkeuksesta. Sakkeushan käytti ihmisiä hyväkseen ottamalla heiltä luvattomia maksuja. Jeesus ei kuitenkaan pelotellut Sakkeusta, vaan kutsui pöytään. Ateriayhteys luo yhteyttä, kilpailu luo vain voittajia ja häviäjiä.

Älkää menettäkö rohkeuttanne. Älkää antako periksi, kuulutti Duchrow. Älkää menettäkö rohkeuttanne. Myös Raamatusta löytyy vastarinnan muotoja. Rikkokaa myytti siitä, että tilannetta ei voisi muuttaa.

Lopuksi saimme Duchrowilta kaksi ohjetta: ”Seuratkaa Gatsia ja seuratkaa EU:n perustuslakiuudistusta. Niihin on piilotettu hyvinvointiyhteiskunnan purkamisen avain. Tämä on hätähuuto kirkoille, ay-liikkeille ja sosiaalisille liikkeille - liittoutukaa yhteen!”

RAIJA KORHONEN
Kirjoittaja on yhteiskunnallisen työn pappi Helsingissä