”Teidän lähi-idänpolitiikkanne on tuhoon tuomittu”

Näin sanovat entiset tunnetut diplomaatit kirjeessään Blairille. Kirjeen julkaisi The Independent 27.4.04.

51 eri puolilla maailmaa ja erilaisissa vastuuviroissa diplomatian ja kansainvälisen elämän toimissa kokemusta kartuttanet diplomaatit aloittavat todeten: - Olemme yhä huolestuneempina seuranneeet läheisessä yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa tekemäänne politiikkaa arabien ja Israelin sekä Irakin ongelmassa. Seuratessamme Washingtonissa pidettyä lehdistötilaisuutta, jossa te ja presidentti Bush vahvistitte noudattavanne tätä politiikkaa, tunsimme, että on aika julkistaa huolenaiheemme siinä toivossa, että ne tavoittavat parlamentin ja johtavat perusteelliseen käänteeseen.

-Yhdysvaltojen, EU:n, Venäjän ja YK:n päätös laatia ”tiekartta” Israel/Palestiina -selkkauksen selvittämiseksi herätti toiveita siitä, että nämä suurvallat olivat tehneet päättäväisesti ja yhteisin ponnistuksin edes yrityksen ratkaista ongelma, joka on pahemmin kuin mikään muu myrkyttänyt vuosikymmenten ajan suhteita lännen ja islamilaisen sekä arabimaailman kesken.

Vaikka juridiset ja poliittiset periaatteet tällaiset ratkaisun aikaansaamiseksi oli hyvin perusteltu ja epävirallisesti oli jo päästy monilta osin sopimukseen, osoittautuivat toiveet turhiksi, toteavat kirjoittajat. Ilmaistuaan huolensa siitä, että tilanne on käynyt yhä ongelmallisemmaksi ja otteet raaemmiksi Israelin ja palestiinalaisten välisessä selkkauksessa ja laittomassa miehityksessä, diplomaatit käänsivät katseensa Irakiin.

- Sodankäynti Irakissa on tehnyt selväksi, ettei ole mitään tehokasta suunnitelmaa Saddamin-jälkeisten olojen järjestämisestä. Kaikki ne alueen olot tuntevat, jotka ennustivat että koalition aie miehittää Irak kohtaisi sinnikästä ja kovaa vastustusta, ovat olleet oikeassa. Ei ole vakuuttavaa eikä auta väittää, että vastarintaa johtavat terroristit, fanaatikot ja ulkomaalaiset. Politiikan pitää lähteä Irakin historian ja ominaislaadun tuntemisesta ja Irak on tuon maailmanalueen moniselkoisin kokonaisuus. Niin suuresti kuin monet irakilaiset toivovatkin demokratiaa, luottaminen siihen, että koalitio pystyy sen nyt luomaan, on naiivia. Se vastaa käytännöllisesti katsoen alueen riippumattomien asiantuntijoiden näkemystä, niin Englannissa kuin Yhdysvalloissa. Olemme iloisia voidessamme todeta, että te ja presidentti olette pitäneet hyvänä Lakhdar Brahimin hahmottelemia ehdotuksia. Meidän on oltava valmiita huolehtimaan siitä, että hän saa ehdotuksilleen tarvittavan tuen ja että YK saa valtuudet toimia pulmallisen tilanteen ratkaisemiseksi irakilaisten itsensä kanssa, mukaan lukien ne, jotka nyt aktiivisesti vastustavat miehitystä.

Diplomaatit huomauttavat, että koalition asevoimien toimien pitää perustua poliittisiin tarpeisiin ja niihin pitää ryhtyä irakilaisten omasta pyynnöstä eikä pyrkien sivuuttamaan heidät. He kiinnittävät huomiota viimeaikaisiin taisteluihin Najafissa ja Fallujahissa ja niiden aiheuttamaan tuhoon ja kuolemaan ja arvostelevat koalition tapaa osoittaa myötätuntoa vain niille, jotka ovat kaatuneet koalition riveissä.

Diplomaatit päättävät näin kirjeensä pääministeri Blairille:

- Jaamme ajatuksenne siitä, että Englannin hallituksen on hyvä toimia niin läheisessä yhteistyössä USA:n kanssa kuin vain voi näissä molemmissa asioissa ja todella vaikuttaa siihen lojaalina liittolaisena. Uskomme, että tällaista vaikuttamista tarvitaan nyt mitä kiireellisemmin.