Kansainvälisestä yhteistyöstä

Nykyään monet käsitteet saavat uuden tulkinnan ja pahimmassa tapauksessa uusi ”hauki on kala” -hokema toimiikin toivotulla tavalla.

Jos ennen kansainvälinen yhteistyö toi mieleen itsenäisten maiden yritykset ratkoa ongelmia neuvotellen ja yhteisvoimin, tai tavan harjoittaa molemmille edullista taloudellista toimintaa, niin nyt uuskielellä ilmaisten on miltei aina kyseessä sotilaallinen yhteistyö ja kaikkeen selitykseksi käyvä terrrorismin torjuminen. Yksi uudelleen tulkinnan uhriksi joutunut sana on liittoutumattomuus, joka Suomen oloissa vanhastaan tarkoittaa, että pysytellään erossa suurvaltojen kahinoista. Nyt on toinen meininki, ja kiire!

Vastikään Suomessa sodan ja hyökkäyksen ilosanomaa levittänyt entisen siirtomaavallan Ranskan puolustusministeri Michele Alliot-Marie kuin tilauksesta painotti, ettei nykyisessä tilanteessa enää ole perusteita sotilaalliselle liittoutumattomuudelle. Hän kommentoi lehtihaastattelussaan EU:n ja Naton suhdetta ja arvelee, että jatkossa tulee olemaan ”kasapäin kriisejä, joita kumpikin instituutio joutuu kitkemään ja lopettamaan”. Ja työmaanahan EU:n puolustuksella voi olla koko maailma. Tähän kitkentään on käytössä 15000 hengen nopeasti minne tahansa maailmaan ehtivä taisteluosasto.

Mitä tekemistä tällä on Suomen turvallisuuden tai edes EU:n puolustamisen kanssa? Voi kysyä niin kuin Hannu Taanila kysyy kolumnis-saan kenraali Gustav Hägglundilta, joka on huolissaan kun Euroopassa arvostellaan Yhdysvaltoja ja samaan aikaan siltä odotetaan turvaa: ”Kun ‘olisi reilua, että Eurooppa hoitaisi oman tonttinsa, kuten Yhdysvallat omansa’ niin mikä on tämä tonttijako? Jos Euroopan tontti on Euroopassa, niin missä on USA:n tontti? Ainakaan USA:ssa se ei ole.”

Mutta takaisin uuspuheeseen. Puolustus-ministeri Seppo Kääriäinen on ilmoittanut, -ettei hän tee eroa ”mahdollisen” ja ”todellisen” -kesken, kun kyseessä on Suomen asenne liittoutumiseen sotilasliitto Natoon. Suomi vietiin EU:n yhteiseen puolustukseen puhumalla yhtä ja tekemällä toista. Mahdollisuudesta tuli todellisuutta alta aikayksikön. Jäljet pelottavat.

Todellisen kansainvälisyyden ja kansojen rauhanomaisen kanssakäymisen -kannattajien kannattaa pitää varansa tässä uuspuheen vyöryssä. Todellisuutta on se, mitä todellisuudessa tehdään ja mihin sopimuksiin mennään mukaan. Se on ihmisten tekoa ja siihen voi vaikuttaa.

TERTTU AHOKAS

P.S.
Joudun vakavan sairauteni takia jättämään työni Rauhanpuolustajissa ja hakeutumaan eläkkeelle. Jatkan voimieni mukaan rauhantyötämme. Olen tavoitettavissa sähköpostitse terttuahokas(at)luukku.com.