Rauhantekijä Merja Moubarik


Naapuriystävyys etenee kulttuurin keinoin

Kulttuuriyhteistyö on paras keino ennakkoluulojen kitkemiseksi, uskoo Suomi-Venäjä-seuran kulttuurisihteeri Merja Moubarik. Moubarik on itse oppinut viime aikoina paljon Venäjän vähemmistökansojen parissa.

Venäjä on näytellyt keskeistä osaa Merja Moubarikin koko tähänastisessa elämässä. Vasemmistolaisen perheen tytär kävi oppikoulunsa suomalais-venäläisessä koulussa ja lähti sen jälkeen Kiovaan opiskelemaan venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Tutkinnon suoritettuaan hän palasi Suomeen, ja työskenneltyään ensin kaksi kuukautta sotavammasairaalan siivoojana sai töitä silloisesta Suomi–Neuvostoliitto-seurasta, aluksi sijaisuuden talousosastolta. Suomi–Venäjä-seuran kulttuurisihteerinä Moubarik on työskennellyt nyt nelisen vuotta.

Tähänastisista hankkeista Moubarikille on jäänyt erityisen vahvasti mieleen Pietarin Palatsiaukiolla 1990-luvun alussa järjestetty taiteiden yö. Sen järjestämiseen seura sai mukaan myös Pietarin silloisen kaupunginjohtajan Anatoli Sobtshakin.

– Palatsiaukiolla ei ollut sitä ennen järjestetty yhtäkään julkista tapahtumaa, kulttuuritapahtumasta puhumattakaan. Illan aloitti mieskuoro Huutajat, ja se päättyi kuuluisiin pietarilaisiin rock-bändeihin, Moubarik muistelee.


Pienet kansat ahdingossa

Viime vuosina Moubarik on matkustellut paljon suomalais-ugrilaisten kansojen ja muidenkin Venäjän vähemmistökansojen asuinalueilla.

– Olen nyt huomannut Venäjän monipuolisuuden; siellä on toistasataa kansaa omine traditioineen, uskontoineen ja kielineen. Näihin pieniin väestönosiin tutustuminen on viitoittanut maailmankatsomuksellista näkemystäni. Länsimaisella sivistyksellä olisi paljon opittavaa näiltä luontokansoilta suhtautumisessa toiseen ihmiseen ja ympäröivään luontoon.

Törmääminen venäläiseen suurvaltakäsitykseen on tässä yhteydessä usein ollut järkytys.

– Valtaväestöllä on voimakas sisäänrakennettu käsitys, että he ovat parempia kuin vähemmistökansoihin kuuluvat. Eräässä keskustelussa Hanti-Mansian matkalla venäläinen toimittaja sanoi, että hantit ovat niin primitiivisiä, että emme tarvitse niitä mihinkään vaan ne voivat kuolla sukupuuttoon.

Venäjän keskushallinnon viimeaikaiset päätökset eivät ole ainakaan tuoneet lisää valoa vähemmistökansojen tilanteeseen.

– Viime vuonna duuma päätti, että kaikkia vähemmistökieliä kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin, ja alueiden päälliköt nimittää vast´edes presidentti Putin. Esimerkiksi Hanti-Mansian autonomisella alueella on aiemmin pystytty luomaan lakeja, jotka suojaavat vähemmistöjen etuja muun muassa maankäytössä, ja tiettyihin hallinnon virkoihin pääsee paremmin jos osaa hantin kieltä. Nyt kun Putin nimittää alueen johtajan, valinta tapahtuukin Moskovan eikä alueen intresseistä käsin, Moubarik arvelee.


Gallup herätteli ihmisiä

Venäjän nykytilanne ei muutenkaan herätä Moubarikissa kovin optimistisia ajatuksia: ”putino-mania” on nostamassa päätään, Putin-nuoret sytyttelevät kirjarovioita Moskovassa, ja Pietarissa häädetään taiteilijoita omista ullakkoasunnostaan, jotka kaupungin johto haluaa saada rahapiirien haltuun.

Äskettäin julkaistu mielipidemittaus, jonka mukaan suomalaiset suhtautuvat Venäjään entistä kielteisemmin, ei erityisesti yllättänyt Moubarikia.

– Tulos riippuu kysymyksenasettelusta, mutta jos minulta kysytään, olenko tyytyväinen tämän päivän Putinin Venäjään, vastaisin kyllä että suhtaudun kriittisesti.

Toisaalta gallup on ollut hyvä keskustelun herättäjä, ja Suomi–Venäjä-seuralle se oli suoranaista mainosta. Järjestö sai heti muutaman uuden jäsenen, jotka gallup oli havahduttanut toimimaan asenteiden muuttamisen ja naapuriystävyyden edistämisen puolesta. Myös julkisessa sanassa huomioitiin gallup-uutisoinnin yhteydessä jo 60 vuotta toimineen järjestön olemassaolo.

Suomen Venäjän-yhteyksissä olisi Moubarikin mielestä parantamisen varaa; EU-jäsenyyden myötä käännettiin jossain määrin selkää Venäjälle. Esimerkkejä löytyy esimerkiksi kulttuuriyhteistyön alalta.

– Siihen verrattuna mitä Suomen kulttuuri-instituutit Lontoossa ja Pariisissa saavat valtion varoja, meidän Pietari-instituuttimme saama rahoitus on naurettavan vähäistä.

Myönteisiäkin ilmiöitä toki on, esimerkiksi Pietarin 300-vuotisjuhliin panostaminen sekä opetusminissteriön lanseeraama kulttuurifoorumi, jossa venäläiset ja suomalaiset toimijat luovat yhteisiä projekteja.

Toisaalta Moubarik toivoo virallisen Suomen Venäjän-politiikkaan myös lisää kriittisyyttä ja avoimuutta, varsinkin ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksistä puhuttaessa.

– Minua hätkähdytti pääministerin lausunto, että Venäjällä käytiin demokraattiset vaalit, vaikka lehdistöä kiellettiin kommentoimasta ja tv-kanaville päästettiin vain tarkoin valittuja ihmisiä. Kyllähän se aika kaukana meidän demokratiakäsityksestämme oli.

– Harkintaa tarvitaan, mutta ei tarvitsisi silti pelätä, että suhteet menevät mönkään heti, jos ilmaisemme huolemme esimerkiksi siitä, mitä Tshetsheniassa tapahtuu, Moubarik jatkaa.


Nuorten kulttuuriyhteistyö tärkeintä

Työ asenteiden muuttamiseksi on kovaa paiskimista ja etenee hitaasti.

– Tie on pitkä. Tietämättömyys ja suvaitsemattomuus, ehkä piilorasismikin, ovat suurimpia ongelmia. Asenteita ei muuteta hetkessä, mutta työtä on tehtävä. Venäjä tulee aina olemaan meidän naapurimme, Merja Moubarik muistuttaa.

Moubarikin mielestä viisainta on pyrkiä vaikuttamaan lapsiin ja nuoriin, joiden asenteet eivät ole vielä yhtä luutuneita kuin vanhemmilla ihmisillä.

– Olemme järjestäneet Kallion ilmaisutaidon lukion ja Turun musiikkilukion opiskelijoiden kanssa jo 11 kertaa joulujuhlan Pietarissa, jossa he ovat esiintyneet pietarilaislapsille. Sitten on lähdetty paikalliseen rock-baariin ja tutustuttu sikäläisiin nuoriin. Kaikki ovat tulleet sieltä innoissaan pois, ja lähes kaikki ovat sen jälkeen käyneet siellä toistekin, Moubarik kertoo.

Moubarikin haaveena on luoda suuri kulttuurin alan yhteistyöprojekti suomalaisten ja venäläisten nuorten välille. Ensi vuonna hän ryhtyykin valmistelemaan sellaista. Tarkoitus on haastaa suomalaiset nuoret tekemään jonkin kulttuurialan taideteos yhdessä venäläisten kanssa.

– Ennakkoluulojen ja suvaitsemattomuuden poistamisessa paras voimavara on kulttuurin puolella, varsinkin nuorten kohdalla. Venäjältä Suomeen tuodut rock-ryhmät ovat poistaneet ennakkoluuloja enemmän kuin yhdetkään ministerien väliset puheet, Merja Moubarik sanoo.

Elias Krohn