Tukholma sanoo ei ydinaseille

Kansainvälinen konferenssi keräsi puheenvuoroja ydinaseettoman maailman puolesta.

”Globaali ydinaseriisunta on taantumassa, Yhdysvaltojen aikomus kehittää uusia ydinaseita saattaa laukaista uuden asevarusteluaallon”, Hans Blix varoittaa. Tukholmassa 25.–27. helmikuuta järjestetyssä konferenssissa puhunut entinen kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n johtaja on tosissaan.

Maailmassa, jossa Iran aikoo rikastaa uraania, Pohjois-Korea julistaa ydinasevalmiuttaan ja Yhdysvallat kehittelee miniydinaseita, ”ydinaseriisunta on pysähtynyt”, Blix täsmentää. Hän on erityisen huolestunut myös ”ennakoivien puolustussotien” yleistymisestä Irakin sodan myötä.

Blixin avausta seurasi lukuisten puheiden ja keskustelujen sarja Ruotsin ydinaseidenvastaisen verkoston järjestämässä Reaching Nuclear Disarmament -konferenssissa (suom. ”tavoitteena ydinaseriisunta”). Paikalle oli saapunut asiantuntijoita, rauhanjärjestöjen edustajia sekä toimittajia. Tilaisuuden kantaviksi teemoiksi nousivat keväällä New Yorkissa järjestettävä ydinsulkusopimuksen (NPT) seurantakokous sekä siihen liittyvän kampanjoinnin sisällölliset kysymykset.


PAHA VALTIO, HYVÄ ASE

Kansainvälisessä naisten rauhanjärjestössä (WILPF) työskennellyt Felicity Hill oli viikonlopun valovoimaisimpia puhujia. Hän totesi, että ydinaseet edustavat ihmisen aikaansaaman tuhovoiman huippua, jonka olemassaololla yritetään oikeuttaa ”vähemmän tuhoavat” sotaoperaatiot. Ikäänkuin sodankäynti ilman ydinaseita olisi hyvä teko.

Lisäksi suurvaltapolitiikan toistuvaksi opinkappaleeksi on muotoutunut, että juuri ”roistovaltiot” ovat uhka, eivät ydinaseet sinänsä. Logiikan varjolla Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin tasan kaksi vuotta sitten. Merkkejä Iraniin kohdistuvasta sotaoperaatiosta on jo ilmassa.

Ian Anthony Tukholman kansainvälisestä rauhantutkimusinstituutista (SIPRI) arvelee, että Iranin ilmapommitukset, kuten Afganistanissa aikoinaan, ovat täydessä käynnissä jo vuoden sisällä. Toisaalta Pohjois-Korean ydinaseohjelmaa kohtaan toimitaan maltillisemmin – sillä mahdollisesti on jo nyt täysi valmius ydinasepuolustutukseen.

Irakin sota -kirjansa päivitetyssä esipuheessa Blix peräänkuuluttaa ydinaseettoman vyöhykkeen perustamista Lähi-itään. Se koskisi Irakin ja Iranin lisäksi myös Israelia, jolla on eri arvioiden mukaan 70–200 ydinpommia.

Nykyisiä ydinasemaita Felicity Hill kutsuu ironisesti ”rouge state” -nimikkeellä punaposkivaltioiksi, joka on muunnelma ”rogue state” eli roistovaltiosta. ”Ydinasevaltioiden pitäisi punastua häpeästä kun väittävät, että ydinaseet ovat turvallisia ‘hyvien’ mutta vaarallisia ‘pahojen’ käsissä”, Hill vaatii. ”Ydinaseet ovat uhka, olivatpa ne kenen tahansa hallussa!”


NATON YDINASEET

Karel Koster eurooppalaisesta aseidenriisuntaverkostosta (PENN) muistutti, että ydinaseet ovat keskeinen osa Naton nykyistä puolustus- ja patoamisstrategiaa. Siihen osallistuvien maiden ja alueiden määrä kasvaa vuosi vuodelta, mikä on ydinsulkusopimuksen valossa erittäin ristiriitaista.

”Niin sanotut ydinaseettomat Naton jäsenmaat ovat olennaisesti mukana tässä hankkeessa, itse asiassa ne ovat ‘ydinasevaltioita’. Kehitys koskee myös Ruotsin ja Suomen kaltaisten maiden tulevaa asemaa”, Koster huomauttaa.

Helmikuussa julkistetun selvityksen mukaan Euroopassa on edelleen 480 Yhdysvaltojen ydinasetta. Näistä suurin osa sijaitsee Saksassa ja Isossa-Britanniassa. Lisäksi aseita on varastoitu Hollannin, Belgian ja Italian lisäksi myös Turkkiin.
Ydinaseista Euroopan maaperällä vaietaan virallisella tasolla, joskin kansalaisliikkeet nostavat ne ajoittain julkiseen keskusteluun. Bombspotting-aktivistit kokoontuvat huhtikuussa Belgiaan osoittamaan mieltään Naton sotilastukikohtien eteen. Tämä siitä huolimatta, että Belgian parlamentissa valmistellaan lakialoitetta ydinaseiden kieltämiseksi maan alueella. Painetta täytyy luoda nyt ja huomenna.


KOHTI TULEVAA

Viikonloppuna useissa samanaikaisesti pidetyissä työryhmissä pohdittiin mm. ydinkoekieltoa, Iranin tilannetta, kevään seurantakokousta sekä kansalaisjärjestöjen kampanjayhteistyötä.
Eräässä ryhmässä keskusteltiin ydinaseidenvastaisen liikkeen nykyisistä haasteista. Olennaiseksi kysymykseksi nousi, millaisia houkuttimia ja vasta-argumentteja voidaan tarjota omia intressejään tarkoin vartioiville ydinasevaltioille. Mitä etua valtiolle olisi riisua ydinaseensa juuri nyt? Millä tavoin se siitä hyötyisi?

Erääksi vaihtoehtoiseksi kansainvälisen maineen lähteeksi todettiin rauhanomainen, ihmisoikeuksia ja monenkeskisyyttä aidosti kunnioittava ulkopolitiikka, jossa erityisesti Kanada on hiljattain kunnostautunut. Maan ilmoitus jättäytyä pohjoisamerikkalaisen ohjuspuolustusjärjestelmän ulkopuolelle sai konferenssin osanottajilta täyden tuen.

Valtioiden kunnia ja asema kansainvälisen politiikan areenalla voisi rakentua myös ”pehmeistä” arvoista – ei sotavalmiudesta tai asearsenaalista.

Konferenssissa nousi näkyvästi esille kansainvälinen Kaupunginjohtajat rauhan puolesta -kampanja. Eri maiden kaupunkien muodostama koalitio lähettää sata edustajaansa kevään NPT-seurantakokoukseen New Yorkiin. Suomessa ainoastaan Maarianhamina tukee aloitetta. Lisäksi Parlamentaarikot ydinaseriisunnan puolesta (PNND) sai ansaitsemansa huomion. Siihen on liittynyt yli 300 kansanedustajaa 50 maasta, Suomesta ei tiettävästi yhtäkään. Nämä ja monet muut kampanjat kantautuvat pitkälle seurantakokouksen jälkeiseen aikakauteen, josta konferenssissa kuitenkin keskusteltiin harmillisen vähän.

Kesken konferenssin väki hiljeni suru-uutisten kantautuessa saliin. Kansainvälisen ydinaseidenvastaisen kampanjan veteraani ja rauhanaktivisti, viime lokakuussa Rauhanpuolustajienkin toimistolla vieraillut Satomi Oba oli kuollut äkillisesti kotikaupungissaan Hiroshimassa Japanissa.

Oba oli joskus aikaisemmin todennut: ”Minulla on unelma – ydinaseeton maailma.” Konferenssin osanottajista huokui hiljainen vakaumus, että Oban unelman puolesta on taisteltava viimeiseen asti.

HENRI ONODERA
Tukholman konferenssi-raportteja ja puheita löytyy
osoitteesta: www.svenskafreds.se/2005nwconference