kohti ydinaseetonta maailmaa

YK:n aseidenriisuntaviikon lähestyessä Nobel-komitea ilmoitti antavansa rauhanpalkinnon maailmanjärjestön kansainväliselle atomienergiajärjestölle IAEA:lle ja sen työtä johtavalle Mohamed ElBaradeille. Palkinnon perusteluna komitea piti sitä arvokasta työtä, jota IAEA on tehnyt ydinaseiden leviämisen estämiseksi. Huolellisena ja hellittämättömänä henkilönä tunnettu ElBaradei ei mm. suostunut myötäilemään sotaa valmistevaa USA:ta, kun se vuonna 2003 halusi tukea väitteelle Irakin ydinasevalmiudesta.

Tänä vuonna pidetyssä ydinsulkusopimuksen seuruukokouksessa ei sen sijaan päästy juuri eteenpäin, vaikka ydinaseiden uhka on jälleen kasvanut ja sopimus alunperin suuntautui estämään niiden leviämistä. Se olisi merkittävä tuki IAEA:n suorittamalle valvontatyölle, jos valtioiden kansainväliset sopimukset tukisivat sen ponnisteluja turvallisemman maailman puolesta.

Ydinaseet ovat myös kotimaatamme koskeva asia. Olemmehan jäsenenä yhteisössä, johon kuuluu myös vahvoja ydinasemaita ja jonka piirissä pyritään yhteiseen sotilasliittoon.

Jotkut kantavat huolta siitä, että USA:ta ei nähdä Suomessa maailman johtajana. Tämän ”johtajan” tapa yrittää rahalla ja aseilla alistaa maailman kansat tahtoonsa on tiedossa. Tänä vuonna se käyttää 400–500 miljardia dollaria sotilasmenoihinsa. Osan näistä varoista saa sotilas- ja siviilikäyttöön tarkoitettuja lentokoneita ja niiden käyttämiä järjestelmiä tuottava Boeing. Sen uusinta uutta on Future Combat System, lähitulevaisuuden tappokone, joka pystyy 3 000 sotilaan pataljoonan, 12 500 km:n toimintasäteensä ja verkostonsa avulla 95 tunnissa tuhoamaan tehokkaasti vihollisiaan. Hienoutena on valikko, josta voi valita tappotavan – joukoittain tai yksitellen. Omat sotilaat ovat tietysti täysin suojattuja.

YK viettää tänä vuonna 60-vuotispäiviään ja onnittelujen ohella monella taholla mietitään, miten järjestöä ja sen turvallisuusneuvostoa olisi uusittava. Tehtävä on vaikea, muttei mahdoton.

YK:n piirissä kokousten ja paperityön ohella tehdään paljon käytännön työtä mm. lasten ja naisten parissa, sekä konflikteissa ja luonnonkatastrofeissa kotinsa ja elikeinonsa menettäiden ihmisten auttamiseksi siviilikeinoin.

Jos maailma tarvitsee ”johtajan”, olkoon siinä roolissa YK, joka paremmin kuin mikään sotilasmahti vastaa toiveita siitä, että ihmiset voivat elää rauhan ja vapauden maailmassa.