Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti

Julkaisija:
Suomen Rauhanpuolustajat ry
Hämeentie 48, 00500 Helsinki |
Puhelin: (09) 774 43 10
Fax: (09) 773 23 28 | Sähköposti: pulut(at)kaapeli.fi

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Seuraava numero, 4/2008, ilmestyy joulukuussa.


Vastaava toimittaja: Teemu Matinpuro Toimituskunta:
Timo Forss, Anu Harju, Leona Kotilainen sekä vaihtuvia avustajia
Ulkoasu ja taitto:
Essi Rajamäki

Tilattuna: 14 € | vuosi

Ilmestyneet lehdet

2|2009

1|2009

4|2008

3|2008

2|2008

1|2008

4|2007

3|2007

2|2007

1|2007

4|2006

3|2006

2|2006

1|2006

4|2005

3|2005

2|2005

1|2005

5|2004

4|2004

3|2004

2|2004

1|2004

4|2003

3|2003

2|2003

1|2003

4|2002

3|2002

2|2002

1|2002

4|2001

 

Afrikka, minne menet?

”Kestäköön tämä yhtenäisyyden sopimus seuraavat tuhat vuotta”
– Etiopian keisari Haile Selassie I Afrikan yhtenäisyysjärjestön perustamiskokouksessa 1963.

Afrikan unioni (AU) on panafrikkalainen järjestö, jonka päämääränä on edistää rauhaa ja hyvinvointia Afrikassa. Tällä sivulla esittellään lyhyesti sen historiaa, nykytilaa ja tulevaisuuden haasteita.

Ajatus yhtenäisestä Afrikasta syntyi siirtomaavallan murentuessa 1960-luvulla. Etenkin itsenäistyneet valtiot etsivät yhteistyömuotoja, joilla haastaa teollistuneiden valtioiden valta-asemia ja tukea afrikkalaisten kansojen itsenäistymispyrkimyksiä.
Tätä tarkoitusta varten perustettiin Afrikan yhtenäisyysjärjestö (OAU) Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa vuonna 1963. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Afrikan valtioiden päämiehet – Etelä-Afrikkaa lukuun ottamatta – keskustelivat ja päättivät yhdessä mantereen tulevaisuudesta.
1970- ja 1980-luvuilla kylmän sodan rintamalinjat jakoivat OAU:n
sisäisiä välejä.
Vaikka esimerkiksi Angolan, Mosambikin ja Etelä-Afrikan vapautustaistelut vahvistivat OAU:n periaatteita ja olemassaolon oikeutusta, konfliktien jatkuminen ja niihin liittyvät suurvaltaintressit vaikeuttivat yhtenäistä toimintaa.
1990-luvulle tultaessa Afrikan valtiot kamppailivat mittavan velkataakan ja laajojen, kansainvälisten rahoituslaitosten sanelemien talousreformien alla.  Kuivuuden, konfliktien ja nälänhädän vaivaamien valtioiden voimavarat eivät riittäneet poliittisen yhteisön rakentamiseen. Kehitysteollisuuden hedelmistä rikastui usein valtiollinen eliitti, kansallisten kehityshankkeiden kaatuessa omiin mahdottomuuksiinsa. OAU:ta arvosteltiinkin ajoittain epäedustuksellisena keskustelukerhona, jolla ei ole käytännön merkitystä mantereen kehityksessä.

Uusi yhtenäisyys

Järjestö uudistui vuonna 2002. OAU:n rakenteiden pohjalle perustettiin Afrikan unioni (AU), joka lähentelee hallintorakenteeltaan Euroopan unionia. Sen yleisenä päämääränä on luoda poliittisesti ja taloudellisesti yhtenäinen mantere, joka edistää hyvinvointia alueella ja vastaa globaalin markkinatalouden haasteisiin.
Unioniin kuuluu Marokkoa lukuun ottamatta kaikki Afrikan 53 valtiota. Marokko erosi OAU:sta vuonna 1984, kun järjestö hyväksyi Länsi-Saharan pakolaishallituksen jäsenekseen ja tuki kansanäänestyksen järjestämistä tässä Espanjan entisessä siirtomaassa. Mauritanian jäsenyys on ollut katkolla elokuussa 2005 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen.
Taloudellisesta integraatiosta on muodostumassa unionin keskeisimpiä tavoitteita. Suunnitelmissa on muun muassa perustaa Afrikan keskuspankki ja valuuttarahasto. Afrikan yhteinen valuutta otettaneen käyttöön vuoteen 2023 mennessä.
AU:n toimielinten pystyttäminen on vielä kesken. Olemassaolevista instituutioista tärkeimpiä ovat vuosikokous, komissio ja panafrikkalainen parlamentti. Unioni kärsii kestävän rahoituksen puutteesta, ja hallinnon muodostaminen riippuu pitkälti Afrikan talousveturien kuten Etelä-Afrikan, Nigerian, Libyan ja Egyptin panoksesta.

Sodat solmukohtana

Afrikkalaisen yhteistyön riskinä on, että unionista muodostuu uusi keskustelukerho ja että sisäisten ristiriitojen yli päästään vain talousyhteistyön muodossa. Panafrikkalainen parlamentti ei esimerkiksi marraskuisessa istunnossaan juuri käsitellyt jäsenmaiden sisäisiä konflikteja. Tausta-ajatus siitä, että taloudellinen integraatio loisi turvallisuutta, ei välttämättä sovellu sotien, köyhyyden ja tautiepidemioiden runteleman mantereen oloihin.
Unionin tärkein kriisinhallintaelin on maaliskuussa 2004 perustettu Rauhan ja turvallisuuden neuvosto. Se lähettää tarvittaessa rauhanturvaajia konfliktialueille. Nykyiset voimavarat keskitetään Darfurin maakuntaan Sudanissa, jonne on lähetetty noin 6 000 rauhanturvaajaa tarkkailemaan alueen haavoittuvaa aselepoa. Unionin tavoitteena on perustaa yhteiset nopean toiminnan valmiusjoukot vuoteen 2010 mennessä.
Kaikista ongelmistaan ja resurssipulastaan huolimatta Afrikan unionin arvo on, että siirtomaa-ajan koettelema ja laajalti köyhdytetty maanosa etsii yhteistyömuotoja pitkälti rikkaan pohjoisen sanelemassa maailmassa. Tässä mielessä se voi toimia esimerkkinä muille maayhteisöille. Esimerkiksi Venezuelan presidentti Hugo Chavez ehdotti joulukuussa 2004 Etelä-Amerikan unionin perustamista Afrikan mallin mukaisesti.

Henri Onodera

 

 

AFRIKAN UNIONIN
HALLINTORAKENNE

AU:n toimielimet on kirjattu unionin perustamissopimukseen. Hallintorakennetta muodostetaan parhaillaan, eikä kaikkien toimielinten perustavia asiakirjoja ole vielä hyväksytty kaikissa AU-maissa. Yhtäläisyydet Euroopan unionin hallintoon ovat viitteellisiä.

Panafrikkalainen parlamentti avattiin maaliskuussa 2004 Etelä-Afrikan Midrandissa, ja se vastaa pääpiirteittäin Euroopan parlamenttia. 265-jäseninen parlamentti ryhtyy säätämään AU-lakeja vuonna 2009, nykyisin sillä on neuvoa-antava ja kansalaisjärjestöjä konsultoiva rooli.

Afrikan komissio toimii AU:n sihteeristönä Addis Abebassa, Etiopiassa, ja vastaa Euroopan komissiota. Se koostuu 10 komissaarista ja henkilökunnasta, vastaa yleishallinnosta ja koordinoi AU:n kokouksia ja toimenpiteitä. Komission nykyinen puheenjohtaja on kokenut diplomaatti ja Malin entinen presidentti Alpha Oumar Konaré.

Afrikkalainen tuomioistuin käsittelee ihmisoikeusloukkauksia Afrikassa ja vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta. Istuimen perustavan asiakirja on ratifiointikierroksella AU-maissa, ja se tulee koostumaan 11:sta vuosikokouksen valitsemasta tuomarista.

Toimeenpaneva neuvosto koostuu jäsenmaiden valtuuttamista ministereistä ja vastaa Euroopan unionin neuvostoa. Neuvosto keskustelee ja päättää ulkomaankauppaan, sosiaaliturvaan, ruokaan, maatalouteen ja tietoliikenteeseen liittyvistä kysymyksistä, ja on vastuussa vuosikokoukselle.

Unionin vuosikokous on unionin tärkein yksittäinen päättävä elin, ja vastaa Euroopan neuvoston ja YK:n yleiskokouksen yhdistelmää. Vuosikokoukseen osallistuvat jäsenmaiden päämiehet ja pääministerit. Päätökset tehdään konsensus-periaattella tai 2/3:n enemmistöllä. Vuosikokouksen nykyinen puheenjohtaja on Nigerian presidentti Olusegon Obasanjo.

Pysyvien edustajien komitea koostuu jäsenmaiden nimittämistä edustajista. Se valmistelee toimeenpanevan neuvoston työtä. Instituutio vastaa Euroopan unionin pysyvien edustajien komiteaa.

Rauhan ja turvallisuuden neuvosto perustettiin 2004. Neuvosto seuraa ja turvaa AU-päätösten toimeenpanoa, ja vastaa läheisesti YK:n turvallisuusneuvostoa. Neuvoston 15 jäsenmaata valitaan vuosikokouksessa, ja se voi lähettää kriisinhalllintajoukkoja konfliktialueille.

Talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvosto on neuvoa-antava, asiantuntijoista ja kansalaisjärjestöistä koostuva elin ja vastaa Euroopan talous- ja sosiaalineuvostoa (ETSK).

Lisäksi unioniin kuuluu ministeritason teknisiä komiteoita, jotka käsittelevät mm. valuutta- ja investointiasioita, maatalous- ja koulutuspoliittisiakysymyksiä.

Rahoituslaitoksia, jotka tulevat toteuttamaan Afrikan talouksien yhdistymistä ovat Afrikan keskuspankki, Afrikan valuuttarahasto ja Afrikan investointipankki.

Alueellinen yhteisö Pinta-ala (km2) Asukasluku Milj. USD BKT USD/ per capita BKT Jäsen-valtioita
EU 3 977 487 456 285 839 11 064 752 24 249
25
AU 29 797 500 850 000 000 1 515 000 1 896
53
Suuret maat Pinta-ala (km2) Asukasluku Milj. USD BKT USD/ per capita BKT Hallinto-alueita
Venäjä 17 075 200 143 782 338 1 282 000 8 900
50
USA 9 631 418 296 900 571 11 190 000 39 100
89