Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti

Julkaisija:
Suomen Rauhanpuolustajat ry
Hämeentie 48, 00500 Helsinki |
Puhelin: (09) 774 43 10
Fax: (09) 773 23 28 | Sähköposti: pulut(at)kaapeli.fi

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Seuraava numero, 4/2008, ilmestyy joulukuussa.


Vastaava toimittaja: Teemu Matinpuro Toimituskunta:
Timo Forss, Anu Harju, Leona Kotilainen sekä vaihtuvia avustajia
Ulkoasu ja taitto:
Essi Rajamäki

Tilattuna: 14 € | vuosi

Ilmestyneet lehdet

2|2009

1|2009

4|2008

3|2008

2|2008

1|2008

4|2007

3|2007

2|2007

1|2007

4|2006

3|2006

2|2006

1|2006

4|2005

3|2005

2|2005

1|2005

5|2004

4|2004

3|2004

2|2004

1|2004

4|2003

3|2003

2|2003

1|2003

4|2002

3|2002

2|2002

1|2002

4|2001

 

Unelmien tehdas

Maailman kuudes sosiaalifoorumi järjestetään poikkeuksellisesti kolmessa osassa. Kaksi ensimmäistä osaa pidettiin tammikuun lopulla Malin Bamakossa ja Venzuelan Caracasissa, kolmas osa pidetään maaliskuussa Pakistanin Karachiissa. Bamakon foorumissa valmisteltiin ennenkaikkea vuoden 2007 Maailman sosiaalifoorumia, joka järjestetään tammikuussa Kenian Nairobissa.

Foorumin siirtyminen Afrikkaan on tärkeä symboli solidaarisuusliikkelle ja samalla suuri haaste globaalille kansalaisliikkeelle. Afrikan kansalaisyhteiskunnan järjestäytyminen sosiaalifoorumiin ei ole itsestäänselvää. Jotkut Latinalaisen Amerikan aktivistit ovat epäilleet afrikkalaisten kykyä järjestää laajapohjaista foorumia ja halunneet pitää kansalaisliikkeiden suurtapaamisen syntysijoillaan vasemmistoradikalismin innoittamassa Etelä-Amerikassa.
Bamakon foorumi keräsi arviolta 10 000 osanottajaa kun taas Caracasiin rekisteröityi 80 000 osanottajaa. Vaikka Bamako ei pärjännyt väkimäärässä Venezuelan houkutuksille, nosti Bamakon foorumi Afrikan erityisongelmat uudella tavalla asialistalle. Bamakon foorumista huokuivat afrikkalainen henki ja tarpeet, joista latinalaisen Amerikan ja Euroopan aktivisteilla on kenties vielä paljon opittavaa.

Ceutan piikkilangat

Afrikan ja Euroopan polttavin kysymys on epäilemättä siirtolaisuus ja kehitysapu. Bamakossa ei voitu ohittaa länsi-afrikkalaisten kansanvaellusta Eurooppaan, kaikkien niiden malilaisten, senegalilaisten, nigerialaisten, ghanalaisten ja guinealaisten epätoivoista pyrkimystä Ceutan ja Melillan surrealistisille piikkilankojen ympäröimillä raja-aidoille ja Välimeren rannoille.

Bamakon foorumissa oli koko ajan käynnissä satoja ihmisiä vetävä siirtolaisuutta ja maahanmuuttajien ongelmia käsittelevä seminaarisarja. Ranskan suurkaupunkien ghetot ja Euroopan linnoittautuminen herättää vihaa, katkeruutta, kiihkeitä palopuheita ja koskettavaa solidaarisuutta.
Monet afrikkalaiset haluvat päästä Eurooppaan millä hinnalla hyvänsä samaan aikaan kun suvaitsemattomuus kasvaa Euroopassa siirtolaisten tulvan edessä. Laittoman maahanmuuton syynä näyttää olevan EU:n ja erityisesti sen suurten maiden tiukka siirtolaispolitiikka.

Todellinen syy laittomaan siirtolaisuuteen on tietenkin maahanmuutajien kotimaiden ja kohdemaiden suhteellinen hyvinvointikuilu, jonka kaventamiseksi 40 vuotta kehitysapua ei ole kyennyt tekemään juuri mitään, ei varsinkaan Afrikassa.
Ei ollut yllätys, että myös Bamakon foorumissa oltiin suhteellisen yksimielisiä siitä, ettei perinteinen kehitysapu kykene auttamaan Afrikkaa omaehtoisen kehityksen tielle. Afrikkalaiset todistelivat Bamakossa kuinka he eivät kaipaa hyväntekeväisyyttä, vaan tasavertaisia edellytyksiä omaehtoiselle kehitykselleen. Apurahojen virrat tuskin ratkaisevat Afrikan rakenteellista asemaa alikehittyneenä osana maailmantaloudessa. Afrikka on ja pysyy raaka-ainetuottajana ja Euroopan työvoimareservinä tavanomaisen kehitysavun aikakaudella.

Kehitysyhteistyövaroilla korjataan yhä useammin Yhdysvaltojen sotakoalition tekemiä valtavia tuhoja, pakonomaisen kaupan vapauttamisen ja yksityistämisen aiheuttamia vahinkoja, tai rakennetaan tehokasta rajavartiostoa elintasopakolaisia vastaan Pohjois-Afrikkaan.

Globaali demokratia-ohjelma

Tilalle olisi kehitettävä reilumpi ja demokraattisempi globaali tulonjakomekanismi. Se ei synny korjaamatta maailmantalouden ja globaalin rahoitusjärjestelmän epätasapainoa ja rakenteellisia epäkohtia. Sen suuntaviivoja hahmoteltiin Bamakossa alkaneissa World Public Finance seminaareissa. Globaali demokratiaohjelma tarkoittaisi demokraattisia rakenteellisia uudistuksia kansainvälisissä järjestöissä ja sopimusrakenteissa. Nämä demokratiareformit tuskin etenevät ilman globaaleja rahoitusuudistuksia, joilla kehitysmaiden ja monenvälisten järjestöjen riippuvuutta rahamarkkinoista vähennettäsiin ja luotaisiin globaaleja varoja.
Globaali rahoitusreformi vaatii kehitysmaiden velkojen mitätöimistä, veroparatiisien sulkemista, valuutanvaihtoveroja ja muita rahoitusmarkkinoiden kontrollimerkanismeja, globaaleja veroja ja yleensäkin oikeudenmukaista verotusta ja demokraattista järjestelmää globaalien verotuottojen jakamiseen. Näitä demokraattisia uudistuksia ei tule tapahtumaan ilman maailmanlaajuista kansalaisten painostusliikettä, jonka tärkein vaihtoehtojen työpaja on juuri Maailman sosiaalifoorumi.

teksti ja kuva: Mika Rönkkö

Kirjoittaja on Suomen Attacin puheenjohtaja

 

Bandung-seminaari

Foorumin avajaisia edeltävänä päivänä Bamakossa järjestettiin sitoutumattomien maiden liikkeen syntyyn johtaneen Indonesian Bandungissa pidetyn kokouksen 50-vuotisjuhlaseminaari. Kokouksen tuloksena syntynyt liike oli tärkeä innoittaja kolonisaation purkautumiselle ja globaalin solidaarisuusliikkeen synnylle. Tunnetun egyptiläisen taloustieteilijän Samir Aminin koollekutsumaan konferenssiin oli kutsuttu joukko vasemmistohenkisten kansalaisliikkeiden edustajia ja intellektuelleja ympäri maailmaa pohtimaan uutta Bandungin ohjelmaa.

Bandung-seminaari herätti närää erityisesti siksi, ettei sitä järjestetty osana Bamakon foorumin ohjelmaa, vaan edeltävänä päivänä. Seminaari nähtiin epädemokraattisena yrityksenä ajaa Maailman sosiaalifoorumia yhtenäisen poliittisen julistuksen ja toimintaohjelman suuntaan.
Maailman sosiaalifoorumin järjestäjät ovat rajoittaneet foorumin avoimeksi tilaksi, joka ei itsessään anna minkäänlaisia julistuksia tai toimintaohjelmia periaatejulistustaan lukuunottamatta. Siihen voivat osallistua kaikki sen uusliberalistisen vastaisen periaatejulistuksen hyväksyneet kansalaisliikkeiden, ja myös poliittisten puoluiden yksittäiset edustajat.

Le Monde Diplomatique -lehden päätoimittaja Ignacio Ramonet on viime kuukausina nostanut esiin lehtensä palstoilla tätä ”altermondialistista”* liikettä kohtaan tunnettua turhautumaa. Bandung-seminaarin avauksessa Ramonet analysoi globalisaatiokriittisen liikkeen lyhyttä historiaa, jonka hän jakoi neljään vaiheeseen.

Ensimmäinen vaihe oli neoliberalistisen globalisaation identifiominen, toisena tulivat suuret protestit, kolmantena sosiaalifoorumit ja muut suuret kokoukset ja tapaamiset, ja neljäntenä liikkeen esiinnostamat vaihtoehdot. Ramonetin mukaan viides vaihe puuttuu eli poliittisesti tietoisen subjektin synty.

Arvostelijat ovat oikeassa siinä, ettei foorumi itsessään esitä mitään vaihtoehtoisia ohjelmia. Monet tapaamiset keskittyvät epäkohtien puimiseen, joka alkaa kyllästyttää jopa paksunahkaisempaakin foorumikävijää. Itse olen osallistunut kaikkiin kuuteen Maailman sosiaalifoorumiin ja aion jatkaa osallistumista niin kauan kuin henki pihisee. Minulle foorumi on ennenkaikkea verkostoitumista, ihmisten tapaamista ja toisenlaisen politiikan kohtaamista. Se on suuri innostuksen ja ideoiden lähde, unelmien työpaja brasilialaisen kirjailijan Jorge Amadon hengessä.

*Altermondialismia tai alterglobalisaatiota käytetään kuvaamaan yhteiskunnallista liikettä, joka tukee globalisaation tuomaa kansainvälistä yhteistyötä ja integraatiota, mutta korostaa että demokraattiset arvot, taloudellinen oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeudet ovat taloutta tärkeämmät arvot. Taustalla on iskulause:

Toisenlainen maailma on mahdollinen