SATAVUOTIAS DEMOKRATIA

änä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun kansalaiset saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat sittemmin jääneet

lähes pelkästään äänioikeudeksi vaaleissa. Vaalien yhteydessä on rahan ja mainonnan merkitys ratkaisevaa, eivät suinkaan asiat. Se on merkinnyt sitä, että melkein kaikki puolueet ovat omaksuneet samanlaiset tai ainakin samankaltaiset teemat. Parlamentaarisen demokratiamme suurin ongelma

on nykyään se, ettei kerrota mitä aiotaan tehdä, jos valtaan päästään. Vai mitä on sanottava siitä, ettei vaalien yhteydessä kerrottu esimerkiksi nyt esillä olevasta kunta- ja palveluremontista sanallakaan?

Esillä ei myöskään ollut EU:n palveludirektiiviesitys tai se, mitä pitää sisällään mantran tavoin hoettu tilaaja–tuottajamalli kuntien toiminnoissa.

Onko meidät suomalaiset opetettu ottamaan nöyrästi vastaan mitä ylhäältä annetaan? Liiankin
usein kuulee sanottavan, kuinka on parasta antaa ”valittujen edustajien” päättää puolestamme asioista, koska heillä kuitenkin on niistä parhaat tiedot. Yhä useammin sen kuulee näiltä päättäjiltä.

Joku on sanonut, että olemme vasta nyt siirtyneet puhtaaseen kapitalismiin. Näin kai on, koska valtiovallan ainoaksi tehtäväksi näyttää jääneen vain yksityisen yritystoiminnan edellytysten vaaliminen. Yhä useampi asia on joutunut kategoriaan, jonka tunnuksena on ”ainoa vaihtoehto”. Mitäpä ihmiset turhaan haikailevat vaihtoehtojen perään! Tosiasiassa meille vain uskotellaan erilaisia pakkoja ja välttämättömyyksiä. Vanha viisaus on syytä saattaa kunniaan ja kysyä: Kuka tästä hyötyy?

Hyötyvätkö UPM:n työntekijät paperitehtaan sulkemisesta niin kuin johtajat väittävät? Lakkautus-päätöshän tehtiin vain UPM:n muiden työpaikkojen pelastamiseksi. Siksi, että markkinat ja ahneet eläkesäätiöt vaativat sitä!

Meidän on kuulemma ratifioitava käytännössä kuollut EU:n perustuslaki, sillä Suomen täytyy näyttää hyvää esimerkkiä ja antaa positiivinen signaali koko muulle EU:lle.

Militarisointi on edennyt kovaa vauhtia ja ilman, että kansalaisilta olisi asiasta kysytty mitään. Meidän on muutettava rauhanturvalakimme kriisinhallintalaiksi, koska meidän täytyy vapautua YK:n mandaatista, ja suomalaisille sotilaille on annettava mahdollisuus oikeisiin sotatoimiin. Näin olemme mukana militari-soimassa EU:ta ja tekemässä siitä suurvaltaa. Suomen liittyessä EU:n jäseneksi eivät edes jäsenvaltioiden puolustusministerit pitäneet keskinäisiä palavereitaan, koska sotilaallinen puoli ei kuulunut EU:n toimivaltaan. Esimerkkejä löytyy lukematon määrä.

Jossain kohtaa on pantava piste nykymenolle. 

Jussi Lilja, puheenjohtaja