Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti

Julkaisija:
Suomen Rauhanpuolustajat ry
Hämeentie 48, 00500 Helsinki |
Puhelin: (09) 774 43 10
Fax: (09) 773 23 28 | Sähköposti: pulut(at)kaapeli.fi

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Seuraava numero, 4/2008, ilmestyy joulukuussa.


Vastaava toimittaja: Teemu Matinpuro Toimituskunta:
Timo Forss, Anu Harju, Leona Kotilainen sekä vaihtuvia avustajia
Ulkoasu ja taitto:
Essi Rajamäki

Tilattuna: 14 € | vuosi

Ilmestyneet lehdet

2|2009

1|2009

4|2008

3|2008

2|2008

1|2008

4|2007

3|2007

2|2007

1|2007

4|2006

3|2006

2|2006

1|2006

4|2005

3|2005

2|2005

1|2005

5|2004

4|2004

3|2004

2|2004

1|2004

4|2003

3|2003

2|2003

1|2003

4|2002

3|2002

2|2002

1|2002

4|2001

 

AFGANISTAN JA TERRORISTIT

Nato-johtoiseen rauhanturvaoperaatioon Afganistanissa osallistuvat suomalaisjoukot ovat ajautumassa sodan osapuoleksi. Sotiminen on levinnyt talebanien Etelä-Afganistanissa sijaitsevilta tukialueilta kaikkialle maahan ja myös ensimmäinen suomalaissotilas on saanut surmansa. Surmansa saaneita afgaanisiviilejä on tuhansia, mutta liittouman kielenkäytössä heihin viitataan olankohautuksella ”väistämättömiksi oheistuhoiksi”.

Rauhanpuolustajien mielestä Suomen tulisi ryhtyä valmistelemaan sotilaittensa vetämistä pois operaatiosta. Samaan johtopäätöksen on päätynyt Sveitsi, joka on osallistunut Suomen tapaan Naton rauhankumppanimaana operaatioon. Joukot eivät Sveitsin poulustusministerin arvion mukaan enää tuota vakautta ja rauhaa alueelle. Päinvastoin, Naton ISAF-joukot osallistuvat yhä useammin tasteluihin afganistanilaisia vastaan eivätkä myöskään paikalliset erota niitä omaa terrorisminvastaista sotaansa käyvistä amerikkalaisjoukoista varsinkin kun amerikkalaisia osallistuu myös ISAF-operaatioon. Sveitsin puolustusministerin mukaan YK:n 2002 valtuuttama Afganistanin rauhanturvaoperaatio muuttui 2005 luonteeltaan eikä se enää vastaa alkuperäistä YK:n antamaa tehtävää. Siksi Sveitsi on päättänyt vetäytyä operaatiosta. Vaikka maalla onkin vain muutama sotilas Afganistanissa päätöksen perustelut ovat painavat.

Tämä keskustelu on Suomessa käymättä; siitä huolimatta, että yhä useampi sanoo ettei Afganistanin kriisiin ole sotilaallista ratkaisua. Siksi olisi luontevaa, että sotilaallisen lisäpanostuksen sijaan Suomessa pysähdyttäisiin arvioimaan mitä nyt käytetyillä sotilaallisilla toimilla on saatu aikaan.

Väitetään, että sotilaiden mukanaan viemä humani-taarinen apu ja rakennustoiminta olisivat keinoja joilla afganistanilaisten sydämet voitetaan puolelle. Monet kansainväliset avustusjärejstöt ja myös sveitsin puolustusministeri ovat olleet toista mieltä. Sotilasoperaation ja avustusoperaatioiden sekoittaminen on johtanut siihen, että avun tarvitsijat eivät erota kuka on ulkomaalainen miehittäjä ja kuka heistä erillään toimiva humanitaarisen avun antaja. Tämä on vaikeuttanut myös oleellisesti Kansainvälisen Punaisen Ristin työtä ja johtanut eräiden arvioiden mukaan osaltaan siihen, että myös sen työntekijät ovat joutuneet hyökkäysten kohteiksi.

Afganistan tarvitsee epäilemättä kansainvälistä apua, mutta kiväärin piipusta ei vakaus, demokratia ja naisten koulutus taida kovin helposti kasvaa.

Terrorisminvastaisen taistelun uskottavuus alkaa olla koetuksella jopa Yhdysvalloissa. Demokraattien presidenttiehdokkuudesta Hilary Clintonin kanssa kamppailevat Obama Barak ja John Edwards ovat arvostelleet Clintonia, joka äänesti sekä Irakiin hyökkäyksen puolesta että Iranin vallankumouskaartin nimeämiseksi terroristijärjestöksi. Barakin ja Edwardsin mukaan terroristijärjestöksi nimeämisellä valmistellaan syytä hyökätä Iraniin. Hilary Clinton ei edes yrittänyt väittää vallankumouskaartin olevan terroristijärjestö. Sen sijaan hän perusteli äänestyskäyttäytymistään sillä, että tällä tavalla USA sai lisää painostusvälineitä Irania vastaan.
 
Kyse ei siis ole terrorismista vaan terrorismileiman käyttämisestä savuverhona aivan muihin tarkoitusperiin. Afganistanissa kyse on raunioina olevan yhteiskunnan jälleenrakentamisesta ja luottamuksesta. Siihen rynnäkkökiväärit ovat huono työkalu.

Markku Kangaspuro