Oaxacan yhteisöradiot tulilinjalla

Kaiuttimista tulvii surumielinen laulu. Laulun päälle tulee kahden nuoren naisen äänellä kaksi lausetta.

”Jotkut ajattelevat, että olemme liian nuoria tietämään totuutta”, sanoo ensimmäinen nainen. ”Heidän tulisi tietää, että olemme liian nuoria kuolemaan”, jatkaa toinen.

Kyseessä on Etelä-Meksikon Oaxacan osavaltiossa sijaitsevan triqui-intiaanien kylän yhteisöradion mainosspotti, joka saa nyt kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Vain parikymppiset radiotoimittajat Teresa Bautista ja Felicitas Martinez nimittäin murhattiin huhtikuun alussa erittäin julmasti, radion toimittua pari kuukautta.

Väkivallan kierre

Murhat tapahtuivat vain kaksi päivää ennen Oaxacan keskustassa järjestettyä kylien oikeuksia käsittelevää seminaaria, jonka yksi keskeinen teema oli yhteisöviestintä. Murhattujen naisten oli tarkoitus toimia puheenjohtajina seminaarissa käydyssä yhteisöradioita käsittelevässä keskustelussa.

Seminaarista löydän vakavaa väkeä. Nuoret maalaavat aulassa valtavalle lakanakankaalle graffitia, jossa lukee: Felicitas ja Teresa, olkoon verenne vapauden siemen. Jorge Albino, San Juan Copalan yhteisöradion koordinaattori, on varmasti seminaarin vakavin mies.

”Tytöt murhattiin, kun he olivat palaamassa omaan kyläänsä oltuaan toisessa kylässä kertomassa  tästä seminaarista. Puolisotilaalliset joukot katkaisivat heidän tiensä ja ampuivat nimenomaan näitä kahta naista kohti. Autoa kuljettanut mies, hänen vaimonsa ja heidän pieni poikansa haavoittuivat.”

San Juan Copala on monessa suhteessa erityinen kylä. Se julistautui vuoden 2007 alussa autonomiseksi. Kylällä on pitkä ja monimutkainen sisäisten konfliktien historia. Alue on ollut vuosikymmeniä äärimmäisen väkivaltainen poliittisten ryhmien valtataistelun vuoksi, ja se on vahvasti militarisoitunut. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan armeijan läsnäolo on lisännyt ihmisoikeusrikkomuksia, katoamisia ja raiskauksia.

Intiaanikylien autonomia tie rauhaan

Koordinaattorin mukaan poliittiset puolueet pyrkivät hajoittamaan alueen, mutta radion tarkoitus on tuoda alueelle rauha. Yhteisö on Albinon mukaan kyllästynyt siihen, että hallitus pyrkii päättämään, mikä heille on parasta. Sen sijaan kyläläiset haluavat olla mukana päättämässä, miten alueella toimitaan.

”Puolueet haluavat saada ihmiset uskomaan, että joku toinen on vihollinen. Siksi emme halua alueelle poliittisia puolueita. Me näemme, että autonomia on ainoa tie rauhaan. Autonomia tarkoittaa sitä, että meillä on oikeus päättää itse asioistamme, noudattaa omaa kulttuuriamme, pukeutua tavallamme, puhua tavallamme, työskennellä tavallamme. Me haluamme, että alueelle tuleva lääkäri oppii käyttämään luonnon lääketiedettä, että opettaja opettaa meidän äidinkieltämme. Se on meille autonomiaa.”

Intiaanit näkymättömiä valtamediassa

Meksikossa media on valtaapitävän eliitin käsissä. Se näyttää todellisuutta, jolla ei ole juuri tekemistä köyhien todellisuuden kanssa. Esimerkiksi TV Azteca näyttää saippuasarjoja ja härskin oikeistolaisesti värittyneitä uutisia. Kun opettajat aloittivat lakon toukokuussa 2006, alkoi mediassa vastakampanja opettajia vastaan. Radiossa hento lapsenääni aneli opettajaa takaisin luokkaan.

Oaxacassa on yksi sanomalehti, joka uskaltaa jatkuvasti kyseenalaistaa hallinnon toimia. El Noticias on saanut kärsiä uskaliaisuudestaan. Vaikka hallinto on yrittänyt hiljentää lehden lähettämällä sen toimitukseen puolisotilaallisia joukkoja ammuskelemaan, lehti on pitänyt linjansa.

Kuten monesti kehitysmaaolosuhteissa, radioilla on Oaxacassa tärkeä rooli tiedonvälityksessä. Kaikki eivät osaa lukea, eivätkä lehdet tavoita kyliä. Syrjäisissä intiaanikylissä puhutaan usein heikosti espanjaa. Siksi on erityisen tärkeää, että kylän omassa radiossa voidaan puhua alueen omaa kieltä.

Radion merkitys Oaxacan liikkeeelle

Vuonna 2006 Oaxacassa syntyi laaja kansanliike, joka vaati korruptoituneen ja ihmisoikeusrikkomuksista syytetyn kuvernööri Ulises Ruizin eroa. Liikkeestä kasvoi uskomattoman laaja. Sadat järjestöt muodostivat Oaxacan kansojen kokouksen APPO:n, joka hallitsi kaupunkia kuukausien ajan.

Liike taisteli kaduista, mutta yhtä lailla mediasta. Oaxacan liikkeen aikana naiset valtasivat osavaltion televisioaseman, näyttivät siellä omaa ohjelmaa ja avasivat ovet kansalaisille. Aseman ovella kiemurteli jono, kun ihmiset halusivat tulla kertomaan, miten kyllästyneitä ovat vallitsevaan tilanteeseen, köyhyyteen ja korruptioon. Kun naiset häädettiin televisioasemalta, seuraavana aamuna olivat oaxacalaiset vallanneet kaikki kaupungin 13 kaupallista radioasemaa. Kun heidät häädettiin näistäkin, valtasivat opiskelijat yliopiston radion liikkeen käyttöön.

Radiolla oli Oaxacan liikkeelle vahva yhteisöllinen merkitys. Radio oli kohtaamispaikka, jossa vuosisatoja alistettuina olleet intiaanit saivat vihdoin tulla kuulluksi, jossa ihmiset saattoivat olla objektien sijaan subjekteja. Radiota kuunneltiin kodeissa, työpaikoilla, katukuppiloissa, barrikadeilla ja mielenosoituksissa.

Radio intiaanikylän kansanopistona

Oaxacan liike eli muutaman kuukauden ajan. Loppuvuodesta 2006 Meksikon liittovaltion poliisi siivosi liikkeen jäsenet vankilaan ja samalla ongelmat maton alle. Kuten niin usein Meksikossa, valtiovalta ei suostunut edes keskustelemaan, vaan eliminoi kriittiset äänet pois.

Yhtäkään Oaxacan vuoden 2006 liikkeen syntyyn johtanutta ongelmaa ei olla ratkaistu. Samat ongelmat värittävät köyhien elämää: cacique-johtajien mielivalta maaseudulla, Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Naftan tuhoisa vaikutus pienviljelijöiden asemaan, intiaanien syrjintä. Yhteisöradiot ovat tiloja, joissa kyseenalaistamista jatketaan nyt, kun liike on kadonnut kaduilta.

Arkisimmillaan radio on eräänlainen intiaanikylän kansanopisto. Kun virallinen koulutus opettaa lähinnä taitoja, joita tarvitaan kaupungissa selviytymiseen, voi radio tarjota juuri sitä tietoutta, joka on kyläläisille itselleen oleellista.

Anna-Reetta Korhonen

Ääni intiaanikylille

Kansan Radioliiton Ääni intiaanikylille -hanke tukee Oaxacan yhteisöradiotoimintaa vuosina 2008−2010. Hankkeessa annetaan konsultointia noin 20 kylälle, joissa on jo yhteisöradio, sekä tuetaan noin kymmentä kylää, jotka toivovat saavansa sellaisen.

Koulutuksissa kyläläiset oppivat kokoamaan, huoltamaan ja korjaamaan radiolähettimen ja antennin. Kyläläisiä koulutetaan radio-ohjelmien tekemisen eri osa-alueisiin, kuten haastatteluihin, juontamiseen ja musiikin käyttöön. Koulutuksissa pohditaan myös yhteisöradion hallintaa ja eri ihmisryhmiä palvelevan ohjelmatarjonnan rakentamista.

Koulutukseen osallistuneista kylistä muodostetaan hankkeen aikana verkosto, jonka jäsenet voivat tukea toisiaan ja tehdä yhteistyötä. Yhteistyö voi olla esimerkiksi varaosien tilaamista yhdessä, yhteisten radio-ohjelmien tekemistä tai rahoitusmuotojen pohtimista laajemman verkoston kesken.

Suomessa hankkeessa tulee toimimaan viisi kummiradiota, joista kukin seuraa meksikolaisen aloittavan radion toimintaa, tekee sen tilanteesta ohjelmia ja tukee sitä taloudellisesti tai materiaalikeräyksin.

Kummiradiotoiminnan on tarkoitus lähteä käyntiin hankkeen toisena vuonna, mutta sitä valmistellaan jo syksyllä 2008.

Mikäli olet kiinnostunut hankkeesta, ota yhteyttä hankekoordinaattori Anna-Reetta Korhoseen, anna-reetta.korhonen@helsinki.fi.

Hanketta voi tukea lahjoituksin. Tilinumero on Sampo 800018−70863439.