Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti

Julkaisija:
Suomen Rauhanpuolustajat ry
Hämeentie 48, 00500 Helsinki |
Puhelin: (09) 774 43 10
Fax: (09) 773 23 28 | Sähköposti: pulut(at)kaapeli.fi

Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Seuraava numero, 4/2008, ilmestyy joulukuussa.


Vastaava toimittaja: Teemu Matinpuro Toimituskunta:
Timo Forss, Anu Harju, Leona Kotilainen sekä vaihtuvia avustajia
Ulkoasu ja taitto:
Essi Rajamäki

Tilattuna: 14 € | vuosi

Ilmestyneet lehdet

2|2009

1|2009

4|2008

3|2008

2|2008

1|2008

4|2007

3|2007

2|2007

1|2007

4|2006

3|2006

2|2006

1|2006

4|2005

3|2005

2|2005

1|2005

5|2004

4|2004

3|2004

2|2004

1|2004

4|2003

3|2003

2|2003

1|2003

4|2002

3|2002

2|2002

1|2002

4|2001

 

Opitaan yhdessä



Monella tapaa aktiivinen Tarja Malmi-Raike on 50-vuotias helsinkiläinen luokanopettaja ja kansalaisaktivisti. ”Tällä hetkellä opetan kuudesluokkalaisia, ja lisäksi opetan maahanmuuttajalapsille suomea. Kun ajattelen termiä rauhantekijä, tunnistan ainakin tuon jälkimmäisen sanan. Ilmeisesti minulle on ominaista olla nimenomaan tekijä.”


Malmi-Raike aloitti Helsingin ylipistossa suomen kielen opinnoilla. Niiden lisäksi hän perehtyi kotimaiseen kirjallisuuteen, kansatieteeseen ja kulttuuriantropologiaan.

”Näistä opinnoista on ollut hyötyä, kun ajattelen työtäni länsivantaalaisessa koulussa. Siellä 15 prosenttia oppilaista tulee muualta kuin Suomesta ja eri kulttuureita on edustettuna parisenkymmentä. Maahanmuuttajiahan Suomessa on ollut jo kolmisenkymmentä vuotta aina venepakolaisista lähtien. Silti aitoa vuorovaikutusta ei kovin paljon koulumaailmassa ole. Olen pyrkinyt siihen, että suomen kielen opetus maahanmuuttajille tarjoaisi muutakin kuin kielitaidon ja kyvyn käydä suomalaista koulua. Tärkeää olisi saada eri kulttuurit näkymään koulun arjessa.”


Tarja Malmi-Raike valmistui aikanaan luokanopettajaksi. Myöhemmin opinnot jatkuivat vielä kasvatustieteillä ja japanintutkimuksella. ”Tein kasvatustieteen graduni 1990-luvun puolivälissä yhdessä oppimisesta ja yhteistoiminnallisesta opiskelusta. Nämäkin teemat ovat olleet esillä koulumaailmassa jo 1960-luvulta, mutta ne ovat toteutuneet vain ideatasolla. Opettajan ei pitäisi vain antaa oppilaalle tietoa, sitä pitäisi hankkia yhdessä. Ensin tulee tietää, mitä tietää opetettavasta asiasta ennestään. Sen jälkeen tulisi hahmottaa mitä haluaisi tietää ja mihin oppimisella pyritään.” Ihanteellisessa vuorovaikutuksessa myös opettaja oppii oppilaaltaan.


Suomalainen yhtenäiskulttuuri on murroksessa. ”Ennen kulttuurimme oli homogeeninen yhteisine arvoineen. Rahasta on tullut aina vain tärkeämpi tekijä. Siitä on tullut jopa tärkeämpää kuin koulunkäynnistä ja opiskelusta. Jos raha laitetaan keskiöön, on mietittävä miten se suhtautuu globaaliin oikeudenmukaisuuteen. Olisi pysähdyttävä pohtimaan muutakin kuin oman mammonan haalimista.”

Sivistysyliopistolla ja broilerikasvattamolla on tiettyjä arvoeroja. Tulemme tulevaisuudessa näkemään kumpi tie vie pidemmälle.


Tarja Malmi-Raike on työskennellyt myös Maailman luonnonsäätiössä WWF:ssä. Sen myötä kuvaan astui ympäristökasvatus. ”Maailman ympäristöongelmat ovat hirvittävän isoja. Ympäristökasvatuksessa puhutaan, että pelkästään toivon näkökulmasta yksittäisen kansalaisen teoilla on merkitystä. Yhteiskunnallisesti ajateltuna on oltava kova usko siihen, että ympäriltä löytyy tarpeeksi suuri joukko samalla lailla ajattelevia ihmisiä, jotta maailmaa saataisiin muutettua. On jaksettava jatkaa omalla tiellään, vaikka monet yhteiskunnalliset, taloudelliset ja poliittiset päätökset näyttävät vievän toiseen suuntaan.”



Yhteisöllisyys ylitse muiden


Ympäristökasvatuksessa kuten nykyisessä opettajantyössäänkin Tarja Malmi-Raikelle keskeinen arvo on yhteisöllisyys. Jos ihminen on kiinnostunut jostain asiasta, se vääjäämättä liittää hänet toisiin samanmielisiin.


”Ihmiset antavat toisilleen voimaa jatkaa vaikeissakin haasteissa. Osallisuus on myös olennaista. Tarkoitan esimerkiksi ympäristökasvatukseen liittyvää Vihreä lippu -projektia, jossa kaikki ovat päässeet mukaan tekemisen tasolla sekä saaneet äänensä ja ideansa kuuluville. Ei pidä olla niin, että yksi idearikas ihminen keksii homman, jonka hän teetättää muilla ja sen jälkeen ollaan tyytyväisiä oppimisen suhteen. Vuorovaikutuksella saadaan aikaan parempia tuloksia. Tehtävien tekojen ei tarvitse olla massiivisia. Ongelman havaitseminen on jo suuri askel. Sen jälkeen ongelma voidaan purkaa pienempiin osiin ja miettiä mitä voidaan tehdä itse ja mihin tarvitaan muiden apua.”


”Oppilaiden kanssa pyrin siihen, että mitkään kaapit eivät ole lukossa. Sanon heille, että täältä saa ottaa, nämä ovat meidän. Tai että tuota et saa tehdä yhteiselle omaisuudelle. Pelkällä puheella voi rakentaa kuvaa yhteisestä maailmasta, johon kukin voi vaikuttaa.”


Kansainväliset kontaktit kiinnostavat Tarja Malmi-Raikea. Hän puhuu mielellään kieltä, josta hän osaa vain kaksisataa sanaa. Tällainenkin kommunikaatio on johtanut uusiin mielenkiintoisiin kohtaamisiin.


”Osaan auttavasti viroa, saksaa ja venäjää, pysyn näillä kielillä keskustelussa mukana. Töitä olen tehnyt suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, japaniksi ja viittomakielellä. Japanista innostuin opiskeluaikanani tehdessäni töitä kansainvälisissä kongresseissa. Ilmoittauduin työväenopiston kurssille sitä opiskelemaan. Kurssin vetäjä pyöritti kansainvälistä ohjelmaa ja toi japanilaisia Suomeen. Otin yhden japanilaisen tytön luokseni asumaan puoleksi vuodeksi ja opetin japanilaisille myös suomea. Tätä kautta tutustuin ihmisiin, joihin pidän edelleenkin yhteyttä. Japanissa tutustuin tanssikulttuuriin, opiskelin tanssia paikallisessa koulussa kolme kuukautta. Tähän liittyi myös japanilaista rauhankasvatusta. Siten pääsin lähelle japanilaisen kulttuurin ydintä. Syvempi pohjavire löytyi ihmisten kautta.”


Malmi-Raike tutustui oppikirjojen tekijöihin, ammattiyhdistysaktiiveihin ja yliopisto-opettajiin. He ovat Japanissa marginaalissa, mutta tekevät merkittäviä tekoja ja pitävät yllä tärkeitä puheenaiheita kuten rauhaan ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen sekä rasisminvastaisuuteen liittyviä kysymyksiä.


”Siellä käytiin myös samanlaista prosessia menneisyyden tunnustamisesta kuin Saksassa tai Etelä-Afrikassa. Se on ainoa tie yhteiskunnan eheytymiseen.”

Malmi-Raike on kiinnostunut myös Venäjästä ja Tshetshenian tilanteesta. Hän toimii tsheetshenien ihmisoikeuksia puolustavassa Zhima Ditt – Pieni Puu -järjestössä. ”Kiinnostuin aiheesta nähtyäni Daimokh-tanssiryhmästä kertovan dokumentin. Vaikutuin, kuinka tanssiryhmän vetäjä Ramzan Ahmadov teki kunnianhimoisesti työtään raunioituneessa Groznyissa nuorten ja lasten kanssa, vaikka olisi saamaan aikaan voinut luoda kansainvälistä uraa lännessä. Tätä ihmistä voisin pitää idolinani. Daimokhin toiminta antoi minulle käsityksen Tshetshenian vanhasta ja rikkaasta kulttuurista. Näissä vaikeissa oloissa toimivilla Daimokhin lapsilla ei ollut juuri muuta kuin tämä tanssiryhmä, mutta silti heillä oli erittäin paljon. Usko tulevaisuuteen, toivo ja rauha olivat kaikki siinä yhdessä paketissa. Siinä ollaan lähellä rauhantyön ydintä. Pienistä teoista on mahdollisuus siirtyä suurempiin tekoihin.”


Timo Kalevi Forss