artikkelit

Saanko kaupan hyllyltä hyvää mieltä? Suomi on tuulivoiman kääpiö Kuituja ihon nälkään

Maailmankaupat Maaseutu ei kuole Pitkän iän alkemistit

	Kierrätystä vai kestävyyttä Kierrätyksestä on tullut osa monien ihmisten arkirutiinia. Lehdet, lasipullot, maito- ja mehutölkit, kartonkipakkaukset ja metalliset säilyketölkit voidaan kierrättää. Kierrätyskeskuksiin ja kirpputoreille viedään vanhat huonekalut, vaatteet ja muuta irtainta tavaraa. Kun yhä uudenlaiset tuotteet ovat siirtyneet kierrätyksen piiriin, kierrätyksen alkuperäinen idea on hämärtynyt. Kysehän oli luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Lukuisat kierrätyskeskukset maassamme toimivat nyt jo kapasiteettinsa äärirajoilla. Ihmiset tarjoavat kierrätyskeskuksille rikkinäisiä kenkiä, sohvia, kirjahyllyjä, pöytiä, tuoleja ja lukuisia muita esineitä hyötykäyttöön. Tähän myös tiivistyy kierrätyksen keskeinen ongelma: tuotteita ei valmisteta kestäviksi, Ne on usein valmistettu materiaalista, jota on vaikea tai lähes mahdotonta korjata. Rikkinäisen tilalle haikaillaan kuitenkin aina uutta, mikä lisää kulutusta. Ympäristövaikutukset tuotteen hintaan Keskeinen ongelma tuotteiden valmistuksessa on raaka-aineen huokea hinta. Vaikka esimerkiksi mineraalivarojen tiedetään olevan rajalliset, silti edelleen on kannattavampaa louhia neitseellisiä mineraalivarojakuin korjata tai kierrättää niitä. Raaka-aineiden huokea hinta on kuitenkin vain silmänlumetta. Talous ei toimi vain Adam Smithin lan-seeraaman näkymättömän käden avulla kysynnän ja tarjonnan ristivedosta, vaan monien tuotteiden hinnat määräytyvät yhtiöiden ja poliitikkojen tietoisista valinnoista. Raaka-aineen hankkimisella, oli se öljyä, mineraalia tai puuta, on aina vaikutuksia ympäristöön. Mineraalien louhimisessa ja öljyn poraamisessa monilla eri puolilla maailmaa on syyllistytty vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Mikäli ympäristövaikutukset ja ihmisoikeusrikkomukset näkyisivät myös tuotteen hinnassa, ekologiset ja eettisesti valmistetut tuotteet olisivat kilpailukykyisiä. Nyt olemme nurinkurisessa tilanteessa, jossa ympäristöä säästäen tehdyt tuotteet ovat huomattavasti muita tuotteita kalliimpia, jolloin ekologiset tuotteet leimautuvat elitistisiksi: niihin on varaa vain hyvätuloisilla. Uudelleenkäyttö on pop Suomesta löytyy joitakin järjestelmiä, joka täyttävät kestävän kehityksen periaatteet hyvin. Niistä ihanteellisin on kirjastoverkostomme. Kirjastoissa tehdään vuosittain noin 80 miljoonaa lainausta. Keskimäärin kirjaston kirjat luetaan noin kuusikymmentä kertaa. Jos lainattujen kirjojen sijasta suomalaiset ostaisivat aina oman kirjan, kustantajien olisi valmistettava ainakin 80 miljoonaa kirjaa enemmän. Siihen taas kuluisi 32000 tonnia hienopaperia ja 460000 puunrunkoa. Valmistuksen oheistuotteena taas syntyisi lisää hiilidioksidi- ja typenoksidipäästöjä sekä kuluisi kemikaaleja, väri- ja sideaineita ja sähköenergiaa. Myös suomalainen pullonpalautusjärjestelmä toimii tehokkaasti, sillä pullot palaavat uudelleentäytettäväksi 99 prosentin palautusasteella. Pullojen peseminen kuluttaa jonkin verran luonnonvaroja, mutta huomattavasti vähemmän kuin uuden pullon valmistaminen. Lasiset pullot täytetään uudestaan noin 35 kertaa "elämänsä" aikana. Suomessa la tuotava markkinoille vuosittain yli miljardi kappaletta. Kaupat puolestaan ovat onnistuneesti vähentäneet pahvinkulutustaan ottamalla pahvilaatikoiden tilalle yhtenäisen sarjan muovisia kuljetuslaatikkoita. Muoviset kuljetuslaatikot kestävät noin kymmenen vuotta, kun taas pahvilaatikot heitetään pois yhden käyttökerran jälkeen. Yhden vuoden aikana muovilaatikoiden kokonaiskäyttömäärä saattaa ylittää jopa 30 miljoonaa käyttökertaa. Jos muovilaatikoiden tilalla käytettäisiin pahvilaatikoita, vuodessa syntyisi noin 20 000 tonnia aaltopahvijätettä. Vuokraa ja korjaa Toimiva kirjastoverkko ja pullonpalautussysteemi osoittavat, että Suomessa esineiden ja asioiden uudelleenkäytöllä on vankka pohja. Muiden hyödykkeitä vuokraavien yritysten toiminta ei ole yhtä tunnettua kuin kirjastojen, mutta niitäkin meillä on runsaasti. Konevuokraamot vuokraavat rakentamiseen tarvittavia vekottimia, pukuvuokraamot vuokraavat pukuja ja polkupyöriäkin vuokrataan. Vuokraamista ei ole totuttu ajattelemaan ekologisena, mutta vuokraaminen on kestävän kulutuksen ydinajatuksia. Hyödykkeet kulkevat kuluttajalta toiselle ilman että kysyntä nousee, joten tuottajallakaan ei ole syytä kopeloida hupenevia raaka-ainevarantoja. Verotuksen avulla on mahdollista luoda pohja sekä hyödykkeiden vuokraamiselle että niiden korjaamiselle. Molemmat ovat työvoimavaltaisia aloja, joita nykyinen korkea työn verotus rokottaa pahasti. Siirtämällä verotuksen painopistettä työn verottamisesta raaka-aineiden verotukseen ei harpattaisi siis yksin kohti ekologisempaa yhteiskuntaa, vaan luotaisiin myös uusia työpaikkoja. Kenenkään ei kuitenkaan kannata odotella verokarhun viisastumista, vaan viedä vanhat hyvät kengät suutarille, rikkinäinen tuoli puusepälle ja vuokrata puku mieluummin kuin ostaa omaksi. Jani Kaaro Miksi muovipurkkeja ei kierrätetä? Kierrättäminen on uudelleenkäytön epäonnistumista. Mutta toisinaan sekin on parempi kuin viskata hyväkuntoista tavaraa kaatopaikalle rottien ja kovakuoriaisten iloksi. Esimerkisi jogurtin, viilin ja kotimaisen hunajan ystävän roskakori täyttyy nopeasti muovipurkeista. Osa ihmisistä keksii niille hyötykäyttöä, tai vie niitä lastentarhaan askartelutarpeiksi. Mutta kun raahaat yhdeksättä muovipussia läheiseen lastentarhaan ja lapsetkin katsovat kilttiä purkkitätiä säälivän ymmärtäväisesti, silloin toivoisi muovipurkeille omaa kierrätysjärjestelmää. Mutta sitä ei ole. Ongelma löytyy muovipurkkien ja ylipäänsä muovin keveydestä. Vaikka ihmiset epäilemättä mielellään palauttaisivat muovipurkkinsa asuma-alueensa jätepisteeseen, niitä ei kannata kierrättää. Kuorma-autoon ei mahdu niin paljon jätemuovia kerrallaan, että kierrätyksestä saatava tuotto ylittäisi kuljetuksesta aiheutuneet menot. Purkit päätyvät siis kaatopaikalle. Sen vuoksi jogurtin ystävien kannattaa ostaa herkkunsa tölkeissä, mikäli kotipaikkakunnallasi toimii maito- ja mehutölkkien kierrätysjärjestelmä. Viilin ja kotimaisen hunajan ystäville ei tällä hetkellä ole tarjolla muunlaisia pakkauksia, mutta tuottajien painostaminen voi tuoda muutoksen asiaan. Vielä kierrätystäkin parempi ratkaisu olisi purkkien uudelleenkäyttö. Saksassa myydään jo maitoa uudelleentäytettävissä muovipulloissa. Ei ajatus vastaavista viili- tai etenkään hunajapurkeista ole lainkaan mahdoton. Sitä vain on osattava kysyä! Jani Kaaro Eritteet kiertoon Maamme eräs omalaatuisimmista kierrättäjistä on Suomen Punainen Risti. SPR:nVeripalvelu kierrättää verta sitä tarvitseville. Eniten verta tarvitsevat sairaalat, jotkakäyttävät sitä leikkauksissa. Potilaille siirrettävä veri ei kuitenkaan koskaan ole täsmälleen samaa verta kuin luovuttajan veri, sillä SPR erottelee punasolut, valkosolut ja plasman, ja jatkojalostaa verestä erilaisia tuotteita. Punasolutuotteita käytetään leikkauksissa, valkosolutuotteita voidaan käyttää muun muassa leukemiapotilaiden hoidossa ja plasmasta valmistetaan erilaisia lääkkeitä. Vuonna 1948 perustetun Veripalvelun letkuissa on virrannut sen historian aikana yksi Kymijoellinen verta. Esimerkiksi vuonna 1998 SPR talletti 349 120 veripussillista aitoa suomalaista luonnontuotetta. Yhteen pussiin mahtuu 450 millilitraa verta. SPR:n Proteesipalvelu tas on kunnostautunut osien uudelleenkäytössä. Kunnat lähettävät käytöstä poistetut proteesit ja esimerkiksi pyörätuolit takaisin Proteesipalveluun, jossa pannaan kaikki käyttökelpoiset komponentit kiertoon. Jani Kaaro

	Vastaaville ilmoitussivuille: kierrätys