artikkelit

Saanko kaupan hyllyltä hyvää mieltä? Suomi on tuulivoiman kääpiö Kierrätystä vai kestävyyttä

Kuituja ihon nälkään Maaseutu ei kuole Pitkän iän alkemistit

	Maailmankaupat - vaihtoehtoista maailmankauppaa Maailmankaupat ovat toiminnallaan osoittaneet, että kehitysmaiden kanssa voidaan käydä kauppaa myös ihmistä ja luontoa kunnioittaen. Maailmankauppojen toimintaidea, "reilu kauppa", pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon nykyiselle kehitysmaiden ihmisten ja luonnon riistoon perustuvalle ylikansallisten yritysten hallitsemalle kansainväliselle kaupalle. Reilulla kaupalla pyritään myös kaventamaan jatkuvasti kasvavaa Etelän ja Pohjoisen välistä kuilua. Kysymys ei kuitenkaan ole perinteisestä kehitysavusta, vaan yksinkertaisesti siitä, että Etelän tuottajille maksetaan oikeudenmukainen hinta, tuodaan jalostettuja tuotteita ja kauppaa käydään ilman välikäsiä. Näin kehitysmaiden ihmiset voivat parantaa elinolojaan itse haluamallaan tavalla. Euroopassa on noin 3000 maailmankauppaa ja niissä työskentelee 50 00 ihmistä, useimmat vapaaehtoistyöntekijöinä. Reilun kaupan kokonaisliikevaihto Euroopassa on noin miljardi markkaa ja se kasvaa noin viiden prosentin vuosivauhtia. Maailmankaupat tuovat maahan 45 eri kehitysmaan 800 tuottajalta, jotka työllistävät yhteensä noin viisi miljoonaa ihmistä. Suomessa on 40 maailmankauppaa ja mukana toiminnassa on puolen tuhatta ihmistä. Suomen kauppojen kokonaisliikevaihto on vajaat 10 miljoonaa markkaa. Kauppojen valikoimasta löytyy kahvia, teetä, suklaata, vaatteita, käsitöitä, lahjatavaroita ja muita tarvikkeita. Kaupat myyvät myös ekotuotteita, mm. pesuaineita ja uusiopaperia. Suomen Maailmankaupoilla on runsaat 30 tuottajakumppania Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa. Kaikkiaan suomalaisten ostokset Maailmankaupoista työllistävät noin 1000 ihmistä Etelässä. Reilun kaupan periaatteet. Maailmankauppojen toiminnassa noudatetaan seuraavia molempia osapuolia sitovia ja toisiaan edellyttäviä periaatteita: - Oikeudenmukainen hinta. Käytännössä tämä tarkoittaa laajasti maailmanmarkkinoilla myytävien tuotteiden (esim. kahvi, tee, kaakao jne) osalta tuottajalle noin puolitoista ? kaksi kertaa maailmanmarkkinahintaa korkeampaa kiinteää hintaa. - Pyritään tuomaan maahan mahdollisimman pitkälle jalostettuja tuotteita, jolloin myös jalostusarvo jää alkuperämaahan pelkän raaka-ainehinnan lisäksi. Myös Maailmankauppojen maahantuoma kahvi on alkuperämaassa paahdettua. - Kauppaa käydään ilman välikäsiä. Paitsi että usein puoletkin kauppahinnasta rokottavat jobbarit ja ylikansalliset yhtiöt putoavat pois, tämä merkitsee sitä, että maahantuojien ja tuottajien välille syntyy suora henkilökohtainen yhteys. - Pyritään pitkäaikaisiin, kestäviin kauppasuhteisiin. - Tuottajayhteisöt, jotka useimmiten ovat osuuskuntia, toimivat demokraattisesti. Palkoista, tulosten jaosta, työolosuhteista jne. päätetään yhdessä. - Lapsityövoimaa ei käytetä. - Tuotanto on ympäristöystävällistä ja perustuu paikallisiin resursseihin. Jani Kaaro Ruokaa reilusti - kampanja Maailmankauppojen toimintaan kuuluu myös vaikuttaminen kansainväliseen kauppapolitiikkaan. Euroopan Maailmankauppojen yhteistyöjärjestö NEWS! (Network of European World Shops), johon myös Suomen Maailmankaupat kuuluvat, järjestää vuosina 1999 - 2001 "ruokaa reilusti" -kampanjan. Kansainvälistä kauppaa hallinnoiva Maailman kauppajärjestö WTO aloitti uuteen kauppasopimukseen tähtäävät neuvottelut loppuvuodesta 1999. Uudella sopimuksella pyritään muun muassa maataloutuotteiden kaupan vapauttamiseen. Maailmankauppojen kampanjalla pyritään puolustamaan Etelän ruuantuottajien asemaa näissä neuvotteluissa. Euroopan Maailmankaupat esittävät EU:n päättäjille ja neuvottelijoille seuraavat viisi vaatimusta: 1. WTO on demokratisoitava. Tällä hetkellä WTO:ssa valtaa käyttävät rikkaat teollisuusmat ja ylikansalliset yhtiöt. Maailman maiden enemmistöllä ei WTO:ssa ole sananvaltaa. Lisäksi päätökset tehdään suljettujen ovien takana. 2. Ennen kuin maailmankaupan vapauttamista jatketaan on tehtävä perusteellinen ja riippumaton selvitys tähänastisen vapauttamisen vaikutuksista erityisesti kehitysmaiden sosiaalisiin oloihin, elintarvikeomavaraisuuteen ja pientuottajien asemaan. 3. Ruoka on perusoikeus. Maataloussopimusten perustana tulee olla elintarviketuotannon riippumattomuus, eikä vapaakauppaa ajavien ylikansallisten yhtiöiden tai Pohjoisen kauppablokkien oman edun tavoittelu. Riippumattomuuteen kuuluu oikeus ylläpitää ja tukea kotimaan tuotantoa ja säädellä tuontia. Nykyiset pakkosäädökset, joiden mukaan kehitysmaiden on tuotava teollisuusmaista polkumyyntihintaisia elintarvikkeita, on kumottava. Nämä pakkosäädökset ovat johtaneet kehitysmaiden omien tuottajien aseman vakavaan heikentymiseen. 4. Sellaiset maataloustuet (mukaan lukien suora toimeentulotuki), jotka johtavat ylituotantoon ja polkumyyntiin, tulisi kieltää. 5. Sen sijaan, että WTO keskittyy maailmankaupan vapauttamiseen rikkaiden maiden ja ylikansallisten yhtiöiden ehdoilla, sen tulisi pyrkiä purkamaan maailmankaupan rakennevääristymiä; esimerkiksi kehitysmaiden riippuvuutta maatalousraaka-aineiden kaupasta ja raaka-aineiden hintojen heilahtelua. Lassi Salvi

	Vastaaville ilmoitussivuille: maailmankaupat kansalais- ja kv. toiminta