artikkelit

Saanko kaupan hyllyltä hyvää mieltä? Suomi on tuulivoiman kääpiö Kierrätystä vai kestävyyttä

Kuituja ihon nälkään Maailmankaupat Pitkän iän alkemistit

	Maaseutu ei kuole Maaseutu on kaikkea muuta kuin tuhoon tuomittu. Suomalaisista kylistä nousee uusi, kestävään kehitykseen nojaava paikallinen elämäntapa. Maaseudun autioituminen ja jopa kuolema on huolestuttanut monia suomalaisia. Ränsistyneet talot sekä metsitetyt tai pusikoituvat pellot ovat olleet tiedotusvälineiden vakituista kauhukuvastoa maaseudusta puhuttaessa. Kieltämättä maaseudulla on ongelmia, mutta siellä on myös paljon muutakin kuin ongelmia. Monin paikoin ihmiset ovat perustaneet kylätoimikuntia ja muita kyläyhdistyksiä, jotka yrittävät estää maaltapaon sekä uudistaa kyläkulttuuria. Jokainen kylä ei ole muuttotappiokylä. Päinvastoin, useissa pienissäkin pitäjissä kyläläisten oma toiminta on kääntänyt muuttotappion plussan puolelle. Maaseudulle muuttaa yhä enemmän kaupunkilaisia ja muualta tulleita, jotka yrittävät pärjätä uudenlaisilla elinkeinoilla. Maaseudun elinkeinot muuttuvat mosaiikkimaisiksi, jossa maatalous on vain yksi elinkeino käsityöläisten, matkailuyrittäjien ja etätyöläisten joukossa. Kyläkauppojen pahin ahdinko takanapäin Maaseudun ahdinkoa on lisännyt monien palvelujen, kuten pankin ja postin, siirtäminen pois pienistä kylistä. Viimeisinä kylillä sinnittelevät usein vain kyläkaupat ja koulut. Kaikkialla pienissä kylissä koulut ja kaupat elävät veitsenterällä. Toisaalta monin paikoin Suomessa asukkaat ovat yhteistuumin kyenneet estämään kyläkoulun lopettamisen tai tukeneet kyläkauppiaan yli hankalien aikojen. Kyläkaupat ovat olleet hankaluuksissa jo pitkään. Vuonna 1980 Suomessaoli vielä 3400 kauppaa, mutta 1990-luvun puolivälissä määrä on laskenut 1500 myymälään. Toisaalta samanaikaisesti keskusliikkeisiin sitoutumattomien kauppiaiden määrä on noussut kymmenestä 30 prosenttiin. Monin paikoin kyläkaupat ovat laajentaneet tehtäviään. Kyläkaupat muun muassa pitävät yhteydessään huolto-asemaa ja asiamiespostia. Joistakin kyläkaupoista voi nostaa rahaa pankkikortilla, toisaalla taas kyläkauppa tarjoaa internet-yhteyden kyläläisille. Kaikista uusista tehtävistään kauppiaille ei ole suoranaista taloudellista hyötyä; päinvastoin, osasta kauppiaat joutuvat jopa maksamaan. Monien kauppiaiden mielessä onkin luoda kaupasta kylän sosiaalinen keskus. Kyläkouluja on puolestaan pelastettu useissa kylissä suoralla toiminnalla. Kylätoimikunnat ovat kunnostaneet tai jopa rakentaneet talkoovoimin asuintaloja lapsiperheille. Näin on estetty koulun oppilasmäärän vajoaminen alle maagisen 16 tai 12 oppilaan, jolloin kunta voi lopettaa koulun toiminnan. Hyvä esimerkki on Kuorevaaran kyläkoulu, joka haluttiin sulkea oppilasennusteiden luvatessa kouluun vain kaksitoista oppilasta. Kylätoimikunnan aktiivisen toiminnan tuloksena kouluun saatiin yhteensä 45 oppilasta ja kouluun piti palkata yksi uusi opettaja. Nykyään tilanne on monimutkaisempi, sillä kuntien ei enää tarvitse tuijottaa oppilasmääriin. Ne voivat lopettaa kyläkoulun milloin parhaaksi näkevät. Kauniissa ympäristössä hyvä elää Kylien aktiivinen toiminta omien elinmahdollisuuksiensa vuoksi on hyvin linjassa myös ekologisen ajattelun kanssa. Kyläkaupat, etätyöläiset, käsityöläiset, maatila- ja luontomatkailu sekä luomuviljely ovat paikallista, pienimuotoista toimintaa. Raaka-aineet tuotteille saadaan läheltä, usein omalta tilalta. Matkailuelämyksiä varten ei tarvitse perata rinteitä ja rakentaa hiihtohissejä. Elämykseksi riittää paikallinen ympäristö, maaseudun eläimet ja maatalon arkiset työt. Maatilamatkailun aikana voi myös kehittää taitojaan esimerkiksi langanvärjäyksessä ja villan käsittelyssä. Maaseudun tulevaisuus riippuukin pitkälti maallemuuttajien elinkeinojen ja perinteisten elinkeinojen yhteispelistä. Tällä hetkellä suurin osa maallemuuttajista ovat niin sanottuja pendelöijiä, eli ainakin toinen vanhemmista käy taajamassa töissä. Maalta löytyy kuitenkin myös rikas kirjo monia muita elinkeinoja; ompelijoita, puuseppiä, kauppamatkustajia ja etätyöläisiä. Heidän työpanoksensa ei kuitenkaan hyödytä ympäristöä. Ilman perinteisiä maaseudun elinkeinoja maisemat kasvavat umpeen; niityt pusikoituvat, pellot metsittyvät, ahot, kedot ja laitumet katoavat. Lehmien, lampaiden ja hevosten kadotessa on vaarassa myös toinen puoli maaseutuluonnon monimuotoisuudesta. Suuri osa niityillä ja kedoilla elävistä kasveista, sienistä ja selkärangattomista ovat jo joutuneet uhanalaisten lajien listoille. Vaikka monien ensisijainen syy muuttaa maalle on löytää lapsilleen hyvä ja turvallinen kasvuympäristö kyläkouluineen, maiseman merkitys ihmisten viihtyvyydessä on myös ratkaisevan tärkeä. Jani Kaaro Kirjapainot siirtyvät ekoaikaan Kioskien lehtihyllyt näyttävät värikkäämmiltä kuin Lapin ruska. Vaikka lehtien jutut viihdyttävät ja sivistävät, ympäristön kannalta monet painotuotteet ovat ongelmallisia. Niiden tekemiseen uppoaa paitsi neitseellistä paperia, myös tonnikaupalla painoväriä ja erilaisia kehitys- ja kiinnitekemikaaleja. Painotalot itse asiassa ovat pieniä kemiantehtaita. Monet painamiseen käytetyistä kemikaaleista ovat ympäristöön joutuessaan haitallisia. Väreissä, lakoissa ja liimoissa käytetään myrkyllistä ftalaattia, monet painovärit sisältävät lyijyä, kadmiumia ja kromia, liuottimista löytyy kloorattuja hiilivetyjä, puhdistusaineista kromia ja kostutusvedessä käytetään tensidejä. Ympäristön kannalta painotuotteista olisi järkevintä ottaa aina suuria painoksia. Painokone nimittäin on pestävä huolellisesti ennen kuin uutta tuotetta voidaan painaa. Pesuun taas tarvitaan paljon liuotinaineita. Toinen ympäristön kannalta hankala vaihe on painolevyjen valmistus. Painopinnat valmistetaan alumiinilevyille, joissa on valoherkkä kerros. Mitä useammin painolevyjä joudutaan valmistamaan, sen enemmän kuluu alumiinia sekä kehite- ja kiinnitekemikaaleja. Monet kirjapainot ovat kuitenkin investoineet ympäristöystävälliseen toimintaan viimeisten vuosien aikana. Eräs tae painotuotteiden ympäristöystävällisyydestä on pohjoismainen ympäristömerkki, eli niin sanottu joutsenmerkki. Sen painotuotteet saavat vain tietyillä ehdoilla. Esimerkiksi painovärien ja pesuliuottimien on oltava kasvisöljypohjaisia, filminvalmistusvaiheessa syntyvää hopeajätettä varten on oltava hopeansuodatusjärjestelmä, kostutusveden lisäaineena käytettyjen tensidien on oltava biohajoavia. Ympäristölle haitallisille aineille, kuten isopropanolille, tolueenille ja kromille on asetettu tiukat raja-arvot, joita ei saa ylittää. Kaikkien kirjapainon käyttämien kemikaalien on oltava tutkittuja aineita. Vuositarkastutusta varten kirjapainon kerättävä näytteet jokaisen painotyön eri vaiheista. Näytteet toimitetaan puolueettomalle laboratoriolle analysoitavaksi. Laboratorio varmistaa, ettei kiellettyjä aineita ole käytetty yli raja-arvojen ja vahvistaa, että kirjapaino on toiminut ympäristöstandardin mukaisesti. Kirjapainon onkin pidettävä tarkkaa kirjanpitoa painamisen kaikista vaiheista aina pakkaamiseen saakka. Kirjanpidosta näkyy yksityiskohtaisesti kaikki painamisessa käytetyt aineet, syntyneet jätteet ja jopa pakkaukseen käytettyjen teippien muovityyppi. Kirjanpidosta löytyy myös selvitys lämmön-, sähkön ja vedenkulutuksesta. Jani Kaaro Paperilla on väliä Toinen puoli lehtien ja painotuotteiden valmistuksessa on niihin käytetty paperi. Paperin kulutusta on kuitenkin helppo vähentää muutamin yksinkertaisin kotikonstein. Älä kuitenkaan peruuta lehtitilaustasi tai ylenkatso kirjoja, sillä paperia käytetään paljon hyödyttömämpiin tarkoituksiin. Esimerkiksi postiluukusta tulviviin mainoksiin käytetään tuhansia paperikiloja vuosittain. EI MAINOKSIA KIITOS -tarra yksin ei pysäytä kaikkea mainontaa. Sen sijaan lähettämällä Suomen Suoramarkkinointiliittoon ilmoituksen, jossa kiellät suoramarkkinoinnin kotiisi, teet metsille suuren palveluksen. Vuosittain suomalaisiin postiluukkuihin jaetaan noin 400 miljoonaa suoramarkkinointilähetystä. Päivälehti boikottiin? Lehdissä julkaistavat mainokset ovat ongelmallisempia. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa mainosten julkaisuun käytettiin vuonna 1994 noin 28 miljoonaa kiloa paperia. Mutta mainosten boikotoiminen johtaa luonnollisesti myös Hesarin boikotoimiseen, eivätkä kaikki halua luopua päivän lehdestä. Aivan yhtä ongelmallisia ovat elintarvikkeiden pakkaukseen käytetyt kartongit. Moninkertaisista pakkauksista luopuminen edellyttää vuoropuhelua kuluttajien ja pakkausteollisuuden välillä, mutta yksittäisen kuluttajan on hankala vaikuttaa omilla ostopäätöksillään muuhun kuin omaan kotiinsa päätyvän pakkausjätteen määrään. Kaikki paperit eivät ole veljiä keskenään. Uusiopaperisina saa kopiopaperia, kirjekuoria, etikettejä, muistilehtiöitä ja päivyreitä. Pohjoismainen ympäristömerkki paperissa taas takaa, että paperi on tuotettu ympäristöystävällisin menetelmin. Suurin epäkohta Suomen paperikulutuksessa lienee se, että pyyhimme takapuolemme edelleen neitseelliseen vessapaperiin. Uusiopaperista valmistettujen tuotteiden pitäisi kelvata siihen. Vessapaperin valmistaminen neitseellisistä raaka-aineista kannattaisi kieltää lailla. Jani Kaaro

	Vastaaville ilmoitussivuille: koulutus, kirjat retkeily, virkistys