artikkelit

Saanko kaupan hyllyltä hyvää mieltä? Suomi on tuulivoiman kääpiö Kierrätystä vai kestävyyttä

Kuituja ihon nälkään Maailmankaupat Maaseutu ei kuole

	Pitkän iän alkemistit Ilman osaavia ihmisiä rikkoutuneet esineet joutaisivat kaatopaikalle. Ekologisuus ei synny siis yksin materiaalivalinnoista ja tuotannon ympäristöystävällisyydestä; tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat korjata ja paikata rikkinäisiä tuotteita. Käsityöläiset ovat perinteisesti se ammattiryhmä, joiden tehtävänä on antaa tuotteelle lisää ikää. He puhaltavat rikkinäisiin tuoleihin, sohvakalustoihin, takkeihin ja kenkiin uuden elämän. Käsityöläisyys on lähellä ekologista ajattelua myös monella muulla tavalla. Käsityöläiset hankkivat raaka-aineensa itse, joten he voivat antaa siitä täydellisen tuoteselosteen; mistä materiaali on hankittu tai onko tuotteeseen käytetty haitallisia kemikaaleja tai väriaineita. Useimmat käsityöläiset toimivat hyvin pienimuotoisesti, joten he tukevat paikallista elinkeinorakennetta. Mutta mikä tärkeintä, käsityöläiset ovat perinteisesti olleet ylpeitä siitä, että he - jos ketkä - valmistavat kestävää! Ennen kaikki olivat käsityöläisiä Kaikki kansat ovat - ainakin olleet - käteviä käsistään. Vielä sata vuota sitten suomalaiset veistivät itse omat työkalunsa, näpräsivät tuohikottinsa ja korinsa, rakensivat omat talonsa ja saunansa. Kun Suomessa 1800-luvun puolivälissä aloiteltiin teknillistä opetusta, J.V. Snellman ihmetteli mitä maamme tekee kaikilla teknologeilla, vuorimiehillä, mekaanikoilla, insinööreillä ja arkkitehdeillä. "Mihin voidaan heitä käyttää ja miten he voivat tulla toimeen. Insinööriä ei kukaan yksityinen ole vielä koskaan täällä tarvinnut", aprikoi Snellman. Yhteiskunnallinen kehitys osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi ja nyt tarvitaan "insinööriä" yhteen jos toiseenkin tehtävään. Tämän vuosisadan loppupuolella käsityöläisyys on kokenut suuria muutoksia. Käytännön käsitöiden, vaatteiden, huonekalujen ja esimerkiksi astioiden valmistuksesta on tullut massatuotantoa. Näin monet yksityiset käsityöläiset ovat joutuneet yhä enemmän luopumaan tuotteiden valmistuksesta ja keskittymään niiden korjaamiseen ja entisöimiseen. Toisaalta samanaikaisesti taidekäsityö on noussut arvostettuun asemaan. Vaikka taidekäsityöläisten tuotteilla useimmiten ei ole käytännön sovelluksia, ero perinteisen käsityöläisyyden ja taidekäsityöläisyyden välillä on lopulta keinotekoinen. Suuri osa käsityöstä on myös taidetta samoin kuin suuri osa taiteesta tehdään käsitöinä. Käsityötaitoja kannattaa opetella Ihmiset oppivat arvostamaan käsityöläistaitoja usein vasta silloin, kun he tarvitsevat niitä. Mutta käsityöläisyyteen liittyy myös paljon syvempiä arvoja kuin esineiden korjaaminen ja valmistaminen. Osaaminen ja tietotaito tuovat mukanaan itsenäisyyden tunteen. Kun nojatuoli klonksuu tai vaatteiden eristeet tursuavat ulos, ei tarvitse ostaa uutta tilalle tai viedä kenellekään korjattavaksi. Käsistään taitava ei ole niin riippuvainen ammattiavusta kuin poropeukalo. Suomessa onneksi elää vielä suhteellisen laajasti erilaisia jokamiehen käsityöläistaitoja. Esimerkiksi kaupunkilaiset hämmästelevät toistuvasti maaseudulla sitä, miten käteviä maalaiset ovat käsistään ja "kaikkea ne osaavat." Käsityötaidot ovat siis isku uusavuttomuutta vastaan ja tärkeä osa kansalaisvalmiuksia. Kukaan ei synny käsistään taitavaksi sen enempää kuin tumpeloksikaan, sillä käden taitoja on treenattava koko ikänsä. Muutaman välivuoden työstään pitänyt puuseppä huomaa heti miten taidot ruostuvat. Erilaisia käsityötaitoja opetetaankin lukuisilla kursseilla eri puolilla Suomea. Perinne elää käsissä Käsityötaitojen opiskeluun juuri tiivistyy se ajatus, mitä varmasti jokainen käsityöläinen varjelee mielessään koko ikänsä. Käsitöissä on kyse vuosisataisten perinteiden jatkamisesta. Käsityöläisillä kollektiivisesti on hallussaan valtava määrä ainutlaatuista tietoa luonnon raaka-aineista, niiden kestävyydestä ja ominaisuuksista ja materiaalien käyttäytymisestä erilaisissa ympäristöissä. Käsityöläistaitojen hankala ominaisuus on kuitenkin se, ettei niitä voi opetella kirjoista. Käsillä tekemisen taitoa on jatkuvasti pidettävä yllä harjoittamalla niitä. Samalla tavalla myös perinne siirtyy eteenpäin – tekemällä. Käsityökolikon kaksi puolta ovat siis sen vahvuus ja herkkyys. Vahvuus syntyy ihmisen halusta luoda omilla käsillään jotakin kestävää. Mutta toisaalta käsityö ei elä ilman perinnettä ja sen tuomaa tietoa ja varmuutta. Jos perinne katkeaa, sitä ei enää saa takaisin. Jani Kaaro lähde: Kestävä kehitys käsityössä, Käsi- ja taideteollisuusliitto ry. 1996 Aatelinen pytty On olemassa kestäviä tuotteita ja kestäviä tuotteita. Tuhansia vuosia käyttöikää voi luvata vain harvalle tuotteelle, mutta keramiikka onkin materiaalien aatelia. Ei siis ole sattumaa, että arkeologisissa kaivauksissa löytyy usein eniten ikiaikaisia ruukunpalasia. Keraamiset pytyt ja pystit kestävät oikein käytettynä niin kauan, että elämänsä lopulla ne voidaan siirtää alkuperäisestä käytöstään museon aarreaittaan. Keramiikan valmistus voi olla myös ekologista. Aiemmin keramiikkatehtaat ja savipajat perustettiin sopivien saviesiintymien läheisyyteen, joten kuljetukseen ei haaskattu energiaa. Enää ei vastaavaan ylellisyyteen kuitenkaan ole varaa, vaan käsityöpajat joutuvat ostamaan materiaalinsa. Toinen keraamisten tuotteiden valmistamisesta johtuva ympäristöhaitta on saven polttaminen. Suomalainen savi on rautapitoisuutensa vuoksi matalapolttoista, joten sen valmistamiseen kuluu vähemmän energiaa kuin korkeapolttoisten vaaleiden massojen valmistukseen. Matalapolttoinen savi soveltuu hyvin taide- ja osin käyttökeramiikankin aineeksi, mutta mikroaaltouunin ja astianpesukoneen kestävät astiat on valmistettava korkeapolttoisista aineista. Käsityöpajat kykenevät valmistamaan massatuotettuja esineitä kestävämpiä vaihtoehtoja. Lisäksi ne ovat usein ympäristöystävällisesti tuotettuja, sillä tuotantoon käytetään vain vähän koneita. Jos tuote on lisäksi valmistettu kotimaisesta, matalapolttoisesta savesta, käsillä on aito, kotimainen ja ekologinen luonnontuote. Jani Kaaro lähde: Anne Virtanen, Keramiikka on kestävää, Kestävä kehitys käsityössä, Käsi- ja taideteollisuusliitto ry. 1996 Ikuisuustuote Ihmisluonteen kenties ominaisin piirre on uteliaisuus. Sen ansiosta ihmiskuntaa on siunattu kahdella, toisistaan poikkeavalla filosofialla, jotka pyrkivät omalla tavallaan selittämään maailmaa: taide ja tiede. Molemmat lienevät yhtä kestäviä kuin ihmisen uteliaisuus, mutta elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskin mukaan eräässä suhteessa taide hakkaa tieteen mennen tullen. Tieteessä nimittäin uusi teoria kumoaa vanhat ajatukset, mutta taiteessa uusi vain täydentää vanhaa. Siinä mielessä taide voi vain rikastua, mitä enemmän vuosia sen hartioille kertyy. Se ei kulu, eikä käy vanhaksi — täydellinen ekologinen tuote. Jani Kaaro

	Vastaaville ilmoitussivuille: käsityö, taide