Devinder Sharma: Sota ruoan ylivallasta – USA:n toinen sota

Amerikkalaisten ja sen liittolaisten jatkaessa Afganistanin moukaroimista maailma joutuu yhä syvemmälle mukaan uuteen sotaan – sotaan ruoan ylivallasta. Kuten sota terrorismia vastaan, myös taistelu ruuan ylivallasta jatkuu vielä pitkään. Taistelulinjat on jo vedetty, ja kansainvälisten rahalaitosten tuella tätä sotaa käydään kaupallisella rintamalla aggressiivisesti.

USA, EU ja Cairns Group ovat yhdessä muodostaneet suurimman elintarvikkeiden viejämahdin. Kyseessä on yli 1,5 miljardin pienviljelijän elanto kehitysmaissa. Ruoasta on siis muodostumassa uusi ase tähän käynnissä olevaan sotaan, joka uhkaa eniten juuri ruoka-omavaraisuutta ja monien maiden taloudellista itsenäisyyttä.

Tässä ”sivilisaatioiden yhteentörmäyksessä” vastakkain ovat kehitysmaat ja teollisuusmaat, maatalousteollisuus ja yleinen elintarviketurvallisuus, funktionaaliset elintarvikkeet ja kasvava nälänhätä. Yleiseksi tavaksi on muodostumassa amerikkalaisten ravitsemusoppien pakkosyöttäminen muille maille keinoja kaihtamatta.

Lähimenneisyydessä USA on uhkaillut Sri Lankaa, Meksikoa ja Thaimaata kauppapakotteilla kun nämä ovat rajoittaneet geneettisesti muunneltujen elintarvikkeiden ja viljan maahantuontia tai kokonaan kieltäneet sen. Nyt USA uhkailee Kiinaa, syyttäen sitä epäoikeudenmukaisista kaupparajoitteista soijapapujen tuonnissa. Niistä kaupparajoitteista aiheutuisi amerikkalaisille soijantuottajille jopa 1,04 miljardin euron arvoiset tappiot menetetyn viennin muodossa. USA väittää Kiinan soveltaneen karanteeni- ja tarkastusmääräyksiä ”tavalla joka ei ole niiden velvoitteiden mukainen, joita Kiina on sitoutunut noudattamaan Maailman kauppajärjestö WTO:n jäsenenä”. Kiinan odotetaan tulevan WTO:n viralliseksi jäseneksi vasta myöhemmin tänä vuonna, ja USA aikoo viedä asian globaalin kauppajärjestön valitusmenettelyyn.

USA:n ja EU:n yhteenlaskettu osuus maailmanlaajuisesta elintarvike- ja maatalouskaupasta on 35% Kun mukaan luetaan Cairns Group (johon kuuluu 18 elintarvikkeidenviejämaata), jonka osuus globaalista maatalouskaupasta on melkein kolmannes, on yli kaksi kolmasosaa elintarvikemarkkinoista jo nyt kolmen suuren elintarvikeviejäryhmittymän hallussa. Kun lukuun vielä lisätään joitakin jäljelle jääviä maailman rikkaimman kauppajärjestön OECD:n jäsenvaltioita, on maatalous- ja elintarvikekaupan valta-asetelma valmis.

Etulyöntiasemastaan huolimatta elintarvikkeiden viejäjättiläiset eivät kykene valtamaan kehitysmaiden markkinoita ja siten tuhoamaan niiden ruoka-omavaraisuutta myymällä polkuhintaan korkeasti tuettuja elintarvikkeita ellei maailmankaupan sääntöjä muuteta sopimaan paremmin viejämaiden tarpeisiin. Juuri tässä WTO:n maataloussopimusta manipuloidaan tehokkaasti, jotta kehitysmaat saataisiin alistettua. Maailman odottaessa tulevan Dohan ministerikokouksen tuloksia maatalouskaupan normeja vääristellään edelleen globaalin ylivallan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Kaupan vapautuminen ja muutokset globaaleissa markkinarakenteissa ovat jo edesauttaneet amerikkalaisia kaksinkertaistamaan vientinsä viimeisten 15 vuoden aikana, kuluvana budjettikautena viennin arvioitu arvo on 55,5 mrd euroa. EU on puolestaan parantanut tulostaan 13,5%:sta 17%:iin vuodessa. USA ja EU eivät kuitenkaan ole näihin tuloksiin tyytyväisiä. Valmistautuessaan viimeiseen hyökkäykseen ne ovat varmistaneet, että kehitysmaiden on pakko mukautua WTO:n velvoitteisiin sellaisten paljousrajoitusten vaiheittaisesta poistamisesta, jotka estävät amerikkalaisten ja eurooppalaisten maataloustuotteiden ja –jalosteiden pääsyn markkinoille.

USA suuntaa nyt elintarvike- ja maatalouskauppansa Aasian ja Kaakkois-Aasian sekä Latinalaisen ja Väli-Amerikan markkinoille. Yhteensä tämä tarkoittaa noin miljardia (keskiluokkaista)”uutta kuluttajaa”, joiden ruoan saannin USA aikoo näin turvata. Samalla se syrjäyttää paikalliset tuottajat ja maanviljelijät ja riistää heiltä heidän ainoan elinkeinonsa. Kun nämä maat on saatu riippuvaisiksi USA:sta ja muista teollisuusmaista ruoan, ihmisen perusoikeuden suhteen, taistelu ruoan ylivallasta on voitettu.

Tällaista täydellistä ylivaltaa elintarvike- ja maataloussektorilla ei voi saavuttaa ilman laajaa taloudellista tukea. USA tukee maanviljelijöitään 56,3 mrd eurolla vuosittain, kun EU:n maataloustukien kokonaismäärä oli 119,3 mrd euron luokkaa vuonna 1999. OECD itse tukee maanviljelijöitään valtaisalla 1,04 miljardilla eurolla päivässä, sen lisäksi viljelijöitä suojelevat tullit ja muut esteet, kuten perusteettomat terveyttä ja kasvien terveyttä koskevat määräykset. WTO:n kannanottojen mukaan sen sijaan, että alentaisi tukitasoa, USA valmistautuu olemaan maailman johtaja maataloustukien määrässä. Ja kun vielä tutkimusoikeuksia kavennetaan, on myös maataloustutkimuksen valvonta täydellistä.

Kokonaan toinen asia on, että USA ja EU näyttävät olevan tukkanuottasilla syytellessään toisiaan, mutta todellisuudessa ne ruokkivat toistensa vastaavia maataloustukien korotuskäytäntöjä. Maataloustuet paitsi vääristävät markkinoita myös nostavat maan hintaa keinotekoisesti ja vaarantavat nykyiset ja tulevat sopimukset. Siksi teollisuusmaat pakotettiin vähitellen lakkauttamaan tuet sovitun kaavan mukaisesti. Käytännössä maataloustukia on korotettu sekä USA:ssa että EU:ssa, eikä näkyvissä ole merkkejä mistään aikomuksesta leikata tukia merkittävästi.

Kaiken tämän lisäksi uusi, USA:n kongressissa vireillä oleva maatalouslaki lupaa huikean 177 mdr euroa vastaavan tuen Amerikan maataloudelle seuraavan vuosikymmenen aikana. Toisaalta, paradoksaalisesti, EU:lla, joka on yksi johtavista kaupan vapauttamisen kannattajista, on eräs maailman parhaiten suojelluista maataloussektoreista. Yhteisen maatalouspolitiikan ansiosta EU on niin kaksinaismoralistinen, että se pakottaa länsimaiden hallitseman WTO:n avulla kehitysmaat avaamaan talousjärjestelmänsä, kun Euroopan omaa maataloussektoria tuetaan eniten maailmassa.

Mattie Sharpless, USA:n Maatalousministeriön hallintojohtaja, ilmoitti hiljattain USA:n Senaatin maatalouskomitealle, että USA vie enemmän lihaa kuin terästä, enemmän maissia kuin kosmetiikkatuotteita, enemmän vehnää kuin hiiltä, enemmän leipomotuotteita kuin moottoriveneitä ja enemmän hedelmiä ja vihanneksia kuin kodinkoneita. Hän myös lisäsi, että maatalous on yksi harvoista talouden sektoreista, joka tuottaa jatkuvasti ylijäämää maan kauppataseeseen. Itse asiassa ennustetaan, että kuluvana vuonna USA laittaa vientiin 53% vehnäsadostaan, 47% puuvillasta, 42% riisistä, 35% soijapavuista ja 21% maissisadostaan. Tämän mahdollistavat ainoastaan korkeat valtiontuet sekä kauppaesteiden ja paljousrajoitusten poistaminen kehitysmaissa.

Kehitysmaat on puolestaan pakotettu ”rajoittamaan” tukinormejaan WTO:n maataloussopimuksen mukaisesti. Vaikka WTO sallii kymmenen prosentin tuen kokonaistukimäärä-säännön mukaan, käytännössä enemmistö kehitysmaista on jo luopunut maataloustuista ja jopa lakkauttanut maatalouden laajennusohjelmia. Intia, joka myöntää vuosittain 1,04 miljardin euron tuet 110 miljoonalle vuokraviljelijälleen, on myös parhaillaan asteittain lakkauttamassa julkista jakelujärjestelmäänsä. USA on lisäksi pakottanut Intian poistamaan kauppaesteet ja paljousrajoitukset kahta vuotta ennen WTO:n määrittämää aikarajaa.

Mihin tämä johtaa kehitysmaat, myös Intian? Vastaus on selvä ja yksinkertainen: ruokaylivalta annetaan hitaasti mutta varmasti muutamalle ruoanviejämaalle. Kun kauppasäännöksiä vääristellään, kehitysmaista on hyvää vauhtia tulossa suuria ruokakaatopaikkoja. Samaan aikaan maailmalla puhutaan, että ”täsmä”-maanviljelys - termi, jota sovelletaan korkean teknologian maatalouteen – on ainoa ympäristöystävällinen tapa viljellä maata, ja ainoa toteuttamiskelpoinen tapa tuottaa ruokaa planeetallemme. Keskitytään siis vain pakottamaan kehitysmaat uhraamaan ruoka-omavaraisuutensa maailmankaupan alttarille. Ja tässä on ihmiskunnan suurin tragedia.

Devinder Sharma on New Delhissä Intiassa toimiva elintarvike- ja kauppapolitiikan tutkija. Hän on hiljattain julkaissut mm. kaksi kirjaa: ”GATT to WTO: Seeds of Despair” ja ”In the Famine Trap”. Kommentteja tähän puheenvuoroon voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen dsharma@ndf.vsnl.net.in .