Dave A.Grossman:
uml;kivaltaiset videopelit opettavat lapsemme tappamaan kuin sotilaat

Los Angelesissa järjestettiin viime keväänä Sähköisen viihteen näyttely, jossa USA:n armeija esitteli yli 13-vuotiaille tarkoitettuja uusia videopelejään. Niiden tarkoitus on opastaa nuoria tappamisen taidoissa todellisuutta muistuttavissa oloissa. USA:n armeija aikoo toimittaa pelit vapaaseen kulutukseen mm. Interventio kautta, mikä huolestuttaa interaktiivisen väkivallan seuraukset nähneitä mielenterveyden asiantuntijoita ja lasten vanhempia USA:ssa. Myös Euroopalla on aihetta huoleen. Norja on ainoa Euroopan maa, joka on kieltänyt väkivaltaiset pelit. Lehtitietojen mukaan norjalaiset yrittivät taannoin taivuttaa EU:n jäsenvaltiot säätämään vastaavat lait, mutta heidän ehdotuksensa herätti hilpeyttä. Kanadassa Quebec on asettanut laillisen esteen väkivaltaisten videopelien levittämiselle. Se on yksi maan köyhimpiä provinsseja, jossa rikosten määrä kuitenkin on keskimääräistä alhaisempi.

- Te olette West Pontin psykologian ja sotatieteen professori . Olette myös jo vuosia kamppaillut nuorille tarkoitettuja väkivaltaisia videopelejä vastaan. Millaisia seurauksia niillä teidän mielestänne on?

- Mietitäänpä vaikka Erfurtin koulun tapausta. Poika oli pelannut Counterstrike eli Vastaisku -peliä. Siinä on kyse tappamisesta. Mitä lähempänä uhria olet, sen paremmin osut. Se on pelin opetus. Siihen peli kouluttaa, ja juuri niin poika Erfurtissa teki. Hänellä oli tuskin lainkaan ampumaratakokemusta. Hän oli kyllä liittynyt ampumakerhoon, muttei juuri viettänyt aikaansa siellä. Sen sijaan hän visualisoi ja harjoitteli ihmisten tappamista tietyllä tavalla, siis niin, että kävellään aivan ihmisen eteen, työnnetään ase kiinni hänen kasvoihinsa ja vedetään liipaisimesta useita kertoja. Erfurtin tapauksen poliisiraporteissa todetaan, että joidenkin uhrien kasvot olivat niin pahoin ruhjoutuneet, ettei heitä kyetty tunnistamaan. On selvää, että poikaa oli saanut oppia, sotilaallinen koulutus paistaa läpi hänen toiminnastaan. On huomattava, että Yhdysvaltain armeija käyttää ns. PG-13 pelejä (pelejä, joita 13 vuotta täyttäneet saavat pelata aikuisen valvonnassa) herättämään lasten kiinnostuksen armeijaa kohtaan. Markkinoilla on yhä todenmukaisempia, väkivaltaisempia ja tuhoisampia pelejä, ja ne ovat vapaasti lasten saatavilla, kuten siis myös ne taidot, joita peleissä opitaan. Voi vain kuvitella, miten kovasydäminen ja häikäilemätön tappajan täytyy olla kyetäkseen ampumaan toista ihmistä kasvoihin useita kertoja.

- Eräs seikka, josta olette puhunut toisessa yhteydessä, on väkivaltaisten videopelien vaikutus lapsiin, jotka eivät aiemmin ole olleet lainkaan aggressiivisia. Saatuaan tällaista koulutusta he reagoivat ärsykkeeseen refleksinomaisesti, heistä tulee ikään kuin koneita. Aikaisemmin ajateltiin että Littletonin murhenäytelmä (huhtikuussa 1999 Littletonissa Coloradossa 17- ja 18-vuotiaat pojat tappoivat 14 oppilasta, mukaan lukien itsensä, yhden opettajan, ja haavoittivat vakavasti 23 muuta oppilasta) oli yksittäinen tapaus Amerikassa, mutta samantyyppisiä tapauksia on sittemmin sattunut myös Euroopassa: Saksassa, Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. Tällaiset tapaukset ovat yleistymässä.

- Tilanne on todellakin uusi, sillä niin ensimmäisessä kuin toisessa maailmansodassa sekä sotien välisenä aikana sadat tuhannet 18-19-vuotiaat pojat kantoivat kaikenlaisia aseita Saksassa ja Itävallassa, mutta ei heistä kukaan tehnyt mitään sellaista mitä Erfurtissa tapahtui. Tarvitaan jokin uusi tekijä. Aseet ovat yksi osatekijä.

Tosiasia kuitenkin on, että ihmisen tappamiseen tarvitaan kolme osatekijää, tarvitaan ase ja lisäksi taito ja halu tappaa. Videopelit tarjoavat kaksi kolmesta.

- Tappokone, jota Columbine-koulussa Littletonissa eniten käytettiin, oli 12-kaliiperinen pumppuhaulikko. Tämä ase tappoi suurimman osan uhreista, ja vastaavia on ollut olemassa jo yli sadan vuoden ajan. Niitä on valmistettu ja myyty kirjaimellisesti miljoonia, mutta vasta nyt pojat keksivät tehdä niillä jotain tuollaista. Kysymys kuuluukin: mikä on uutta? Erfurtissa poika käytti 9mm pistoolia, joita on ollut olemassa jo sata vuotta. Sadat tuhannet saksalaispojat kantoivat niitä molemmissa maailmansodissa. Ainoastaan nykyaikana lapset käyttävät näitä aseita joukkomurhissa. Yhtälössä on myös uusi tekijä. Useat amerikkalaiset lastenlääketieteen järjestöt ovat antaneet samansuuntaisia lausuntoja, joissa todetaan,todellakin on uusi tekijä -
väkivaltamedia ja väkivaltaiset videopelit. Interaktiivisen luonteensa vuoksi väkivaltaiset videopelit ovat erityisen vaarallisia.

Ja näitä pelejä siis vastustetaan USA:ssa entistä voimakkaammin?

Tällä hetkellä useammat ihmiset ovat jo selvillä siitä, mistä näissä peleissä on kysymys ja ovat alkaneet vastustaa niitä. Vaikka laki väkivaltaisia videopelejä säätelevä laki on saatu voimaan, pyöri näitä videopelejä tuottavassa teollisuudessa kuitenkin viime vuonna 20 miljardia dollaria (euroa). Siellä tehdään enemmän rahaa kuin Hollywoodissa. Alalla on todella paljon valtaa ja rahaa. Videopeliteollisuus taistelee kynsin ja hampain kaikkea säännöstelyä vastaan. Yksi laki saatettiin voimaan Indianapolisissa, mutta liittovaltion tuomioistuimessa se todettiin perustuslain vastaiseksi. Toinen laki tuli voimaan St Louisissa, jossa liittovaltion tuomioistuin taas piti sitä täysin perustuslain mukaisena. On todella hankalaa saada laki läpi koko oikeusjärjestelmän, siis laki siitä, onko lapsella perustuslain mukaan oikeus räjäytellä ihmisten päitä paikallisessa pelihallissa. Hidastaakseen prosessia lain vastustajat piileksivät perustuslain ensimmäisen lisäyksen takana. Ensimmäinen lisäys takaa puhe- ja lehdistön vapauden. He siis väittävät, että videopelit kuuluvat puhevapauden piiriin!

Entä vanhemmat?

Vanhemmat ovat uskomattoman harhaanjohtavan mainoskampanjan uhreja. Peliteollisuus kampanjoi tiukasti kaikkea oikeaa tietoa vastaan estääkseen ihmisiä ymmärtämästä asiaa. Se on jatkuvaa kamppailua ja tärkeintä osaa siinä näyttelee opetus. Tähän asti ehkä tärkein tutkimus aiheesta on tehty Stanfordin yliopistossa. Viime vuonna julkaistussa yliopiston tutkimuksessa verrattiin kahta peruskoulua. Toisessa koulussa kaikkia valistettiin mediaväkivallan vaikutuksista. Terveysviranomaiset kertoivavat väkivaltaisten videopelien ja tv-väkivallan vaaroista Tutkimuksen johtopäätös on, että opettajien kerrottua lapsille pelien ja ohjelmien vaarallisuudesta suurin osa lapsista lopetti pelien pelaamisen ja ohjelmien katsomisen vapaaehtoisesti. Tuloksena väkivalta tässä koulussa väheni 40%. Linkki tutkimukseen löytyy internetsivultani (www.killology.com).

- Videopeliteollisuus puolestaan on teettänyt valetutkimuksia. Kaikki muistavat vielä, kun taistelua käytiin tupakkateollisuutta vastaan. Teollisuudella on omat edunvalvojat ja omat pikku tiedemiehet, jotka tekevät heille pelletutkimuksia. Eräs tällainen tutkimus tehtiin Tanskassa, törmäsin siihen ollessani Ruotsissa. Sen mukaan lapsi pystyy erottamaan todellisen ja kuvitteellisen. Se ei todellakaan pidä paikkaansa! Juuri tällaisia pelletutkimuksia peliteollisuus tuottaa ja rahoittaa. Lapsilta kysyttäessä tapahtuu niin kutsuttu ’en minä’ -ilmiö. Jos lapselta kysytään, onko tupakka hänelle vaarallista, hän vastaa ’ei’. Jos lapselta kysytään, onko tupakka vaarallista hänen ystävälleen, hän vastaa ’kyllä’. Siis, jos lapselta kysytään, onko hänestä jokin, mitä hän itse tekee, vaarallista, hän vastaa aina ’ei’. Lapset ovat lapsia! Näissä tutkimuksissa kysytään lapsilta heidän mielipiteitään! Hiljattain Japanissa tehtiin tutkimus, joka osoittaa, että videopelit ovat lapsille täyttä totta. Jos lapselta kysytään, mitä hän teki viime kuun kolmantena päivänä, hänellä ei ole aavistustakaan. Mutta kysytäänpä mitä hänen suosikkipelinsä kolmannella tasolla tapahtui, ja hän antaa yksityiskohtaisen selostuksen tapahtumista. Videopelit ovat todellisempia kuin tosielämä.

Haastattelu on alunperin ilmestynyt
sveitsiläisessa Current Concerns -lehdessä 2000/3