Irak, Yhdysvallat ja joukkotuhoaseet

Elokuussa 2002 asetti Yhdysvaltain puolustuspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja Richard Perle USA:n ja presidentti Bushin poliittisen maineen riippuvaiseksi kyvystä ja tahdosta aloittaa sota Irakia vastaan. Hän kirjoitti New York Times- lehdessä:
”Sen jälkeen, mitä presidentti on sanonut, kieltäytyminen sodasta Saddamia vastaan merkitsisi presidentille sellaista luottamuksen menetystä, että se merkitsisi takaiskua terrorisminvastaisessa sodassa.”

YK.n turvallisuusneuvoston ja Irakin johdon hyväksyntä uudelle päätöslauselmalle ei ole vähentänyt sodan uhkaa. Tiedotusvälineet spekuloivat ahkerasti USA:n mahdollisilla sotastrategioilla aivan kuin Irakin toimet eivät mitenkään vaikuttaisi tilanteeseen.

IRAK-KONFLIKTIN TAUSTASTA

Irak on teollisuusvaltio, jossa asuu yli 20 miljoonaa ihmistä. Maan enemmistön muodostaa etelässä asuvat shiialaiset, jotka ovat uskonnollisesti lähellä Irania. Maan hajoamisen yhteydessä on jopa mahdollista heidän liittymisensä Iraniin. Kurdit
muodostavat maassa toiseksi suurimman ryhmittymän. Heitä on n.23% väestöstä. Kurdien itsenäistymistä Turkki ei voi sallia. Sunnalaisia on Irakissa ainostaan 17% väestöstä. Vaikka Saddam Husseinin diktatoorinen hallinto onkin maallinen, niin se
tukeutuu sunnalaisten heimojen tukeen.

Irakin 1900-luvun historiaa ovat leimanneet läntisen kolonialismin ja USA:n interventioiden vaikutukset, kylmä sota sekä öljy.

Vuonna 1917 brittit miehittivät Irakin ja julistivat alueen omaksi suojelualueekseen. Taustalla oli ennen kaikkea 1800-luvun lopulla alueella löytynyt öljy. Murtaakseen paikallisen väestön vastarinnan britit pommittivat systemaattista kylieä. He nimittivät
pommittamista "valvonnaksi ilman miehitystä". Nykyiset Irakin maarajat määriteltiin englantilaisten ja ranskalaisten kesken mielivaltaisesti. Miehet, jotka aluejaon suorittivat, eivät tienneet ja eivätkä olleet kiinnostuneita alueen heimojen historiasta ja yhteyksistä. Vuonna 1921 brittien siirtomaaministeriö veti hiekkaan uuden rajan ja synnytti uuden valtion nimeltä Kuwait. Irak menetti yhteytensä Persian lahden merikulkutiehen.

Vuonna 1932 Irak itsenäistyi. Se tunnustettiin suvereenina valtiona kansainliiton toimesta. Kuningasinstituutio, jonka britit olivat luoneet, säilytti asemansa maan itsenäistymisenkin jälkeen.

Yhdysvaltojen intressit alueella alkoivat vaikuttaa toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1951 Iranissa, Irakin naapurissa, valtaan nousi Mohammed Mossadek, joka ilmoitti maan haluavan itse määrätä öljyresursseistaan. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA:n masinoima vallankaappaus kaatoi vuonna 1953 Iranin hallituksen ja nosti valtaa shaahin. Tuolloin jo keskeisessä roolissa oli kenraali Norman Schwarzkopf senior, 90-luvun persinalahden sodan kenraalin isä. Samaan aikaan öljyteollisuus siirtyi ulkomaiseen omistukseen - USA:lla ja Iso- Britannialla oli kummallakin yhtiöstä 40 prosentin osuus.

Samaan aikaan alkoi diktaattori Saddam Husseinin pitkä ja verinen tie valtaan. Vuonna 1937 syntynyt Saddam liittyi sosialistiseksi julistautuneeseen Baath puolueeseen vuonna 1956. Vuonna 1958 kansannousu syöksi brittien valtaannostaman kuninkaan vallasta. Vuotta myöhemmin Saddam osallistui silloista maan johtoa vastaan suunnattuun vallankaappausyritykseen. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen hänen oli paettava Syyrian kautta Egyptiin.

Vuonna 1958 Irakin johtoon tuli kenraali Abdul Karim Kassem, joka perusti tasavallan.. Yhdysvallat katsoi poliittisia muutoksia kylmän sodan silmälasien lävitse ja tulkitsi syntyneen kommunistien "täydellisen vallankaappauksen" vaaran. Vuonna
1960 Yhdysvallat alkoi rahoittaa irakilaisia kurdisissejä, jotka taistelivat itsehallinto-oikeudesta. CIA teki epäonnistuneen murhayrityksen maan johdossa ollutta kenraali Kassemia vastaan. Vuonna 1962 perustettiin kansallinen öljy-yhtiö hyödyntämään maan öljyvaroja. Vuotta myöhemmin kenraali Kassem syrjäytettiin ja surmattiin. Vallankaappauksen yhteydessä tapettiin tuhansia kommunisteja. USA:n ulkoministeriö ilmoitti olevansa tyytyväinen, sillä Irakin uusi johto kunnioittaisi kansainvälisiä sopimuksia. Myöhemmin julkaistut asiakirja osoittavat Iso-Britannian ja CIAn tukeneen vallankaappausta.

Euroopan ”hulluna vuotena” 1968 kenraali Ahmed Hassan al-Bakrista tuli vallankaappauksen kautta Irakin hallitsija ja Baath-puolue nousi valtaan. Saddam Husseinilla oli tapahtumissa keskeinen rooli. Hänestä tuli varapresidentti. Baath-puolueen valtaannousu ei suinkaan merkinnyt maan demokraattista kehitystä, vaan Saddam Hussein rakensi tuolloin laajan turvallisuuspoliisin verkoston, joka armotta tuhosi silloisen johdon vastustajat.

Vuonna 1972 Bakr kansallisti Irakin öljy, joka on maailman toiseksi suurin tunnettu öljyesiintymä. USA:n silloin presidentti Nixon käynnisti välittömästi kaikki mahdolliset toimenpiteet toistaakseen Iranin 1950-luvun vallankaappauksen Irakissa. Yhdessä Iranin shaahin kanssa Yhdysvallat aloitti Irakin kurdien aseistamisen maan hallintoa vastaan. CIA:n muistoissa vuodelta 1974 todettiin: "Iran ja me olemme hyötyneet tästä pattitilanteesta, jossa kurdien autonomiapyrkimykset heikentävät sisäisesti Irakia. Iran ja me emme toivo tämän ongelman ratkeavan millään tavoin." Samalla Irak ensimmäisen kerran asetettiin niiden valtioiden listalle, jotka tukevat terrorismia.

Vuonna 1975 öljypolitiikan intressit yhdistivät Iranin ja Irakin. Yhdysvallat jätti kurdit oman kohtalonsa huomaan. Avunpyyntöihin USA ei vastannut. Myöhemmin Kissinger
totesi vain kuivasti: "Salainen operaatio ja hyväntekeväisyys ovat kaksi eri asiaa."

Öljyn lisäksi Yhdysvaltain politiikkaan alueella vaikutti kylmän sodan pelko NL:n kasvavasta vaikutusvallasta alueella. Shaahin Iranin hallitessa keskeistä Shatt-al-Arabin merireittiä USA:n geopoliittiset edut alueella olivat turvattu.

Vuosi 1979 muutti alueen poliittisen ilmapiirin täydellisesti. Shaahi menetti valtansa. Nationalismista, antiamerikkalaisuudesta ja islamilaisesesta fundamentalismista ideologisen voimansa imemevä Khomeini tukijoineen nousi valtaan. Alkoi 440 päivää
kestänyt USA:ta nöyryyttänyt panttivankidraama USA:n suurlähetystössä. Se oli myös yksi keskeinen syy Ronald Reaganin valtaannousuun vuonna 1980. Samaan aikaan Irakissa Saddam Hussein syrjäytti kenraali Bakrin ja likvidoi Baath-puolueen ylimmän johdon yhtenä päivänä.

USA:n turvallisuusneuvoston jäsen Zbignew Brzezinski vaati julkisesti Irakia hyökkäämään Irania vastaan ja ottamaan haltuunsa Shatt-al-Arabin merireitin. Saddam Husseinin armeija hyökkäsi Iraniin taustalla USA: n tuki voimistettuna Saddam Husseinin kielteisellä suhtautumisella islamilaisfundamentalismiin ja halukkuuteen saada haltuunsa Iranin öljy. USA:n ja Irakin suhteet tulivat läheisiksi Reaganin hallintokaudella. USA aseisti systemaattisesti Saddamin diktatuurihallintoa. Vuonna 1982 Irak poistettiin USA:n terroristivaltioiden listalta. Vuonna 1983 USA:n silloin erikoislähettiläs ja nykyinen puolustusministeri Rumsfeld vieraili Bagdadissa tuoden presidentti Reaganin kirjeen Saddam Husseinille. Irak ja Yhdysvallat solmivat uudelleen diplomaattisuhteet vuonna 1984, jonka jälkeen USA:n massiiviset asetoimitukset alkoivat. Vuosina 1985-89 Yhdysvallat toimitti Irakiin myös kemiallisten ja bioaseiden valmistamiseen soveltuvia aineita (mm. bacillus ahthecis,
botulium), jotka myöhemmin YK:n asetarkastajat totesivat identtisiksi niiden bakteerikantojen kanssa, joita Irak hyödynsi bioaseiden valmistusohjelmassaan. Toimitukset jatkuivat asiakirjojen mukaan 28.11.1989 asti. Niitä ei haitanneet tieto
siitä, että Irakin johto oli hyödyntänyt kemiallisia aseita ja yhdysvaltojen toimittamia ilmakuvia kurdien vastaisessa taistelussa. USA:n johdolla oli ollut tuolloin tieto kemiallisten aseiden käytöstä.

Vuoden 1988 alussa Irak kykeni USA:n tiedustelupalvelun avulla valtaamaan Faon niemimaan ja varmistamaan siten itselleen pääsyn Persian lahdelle. Myöhemmin USA:n tiedustelupalvelun työtekijät löysivät alueelta suuret määrät tyhjiä kanisteita, joissa oli ollut atropiini-vastalääkettä hermokaasumyrkkyjä vastaan.

USA käyttää nyt Irakin kemiallisten aseiden sotilaallista käyttöä perusteluna sotilaallisille toimille. Se oli kuitenkin vuonna 1988 maan johdon tiedossa ja asia ei vaikuttanut mitenkään asetoimituksiin Irakin diktaattori Saddam Husseinille. Asia ei
periaatteessa nytkään näytä vaikuttavan USA:n suunnitelmiin. Tanskassa maanpaossa elänyt kenraali Nizar Khazraji on näytellyt keskeistä roolia Yhdysvaltojen suunnitelmissa. Hän on ollut yksi USA:n ehdokas Saddam Husseinin tilalle. Marraskuun lopulla 2002 Tanskan viranomaiset pidättivät kenraali Khazraji epältynä sotarikoksista. Kenraali Khazrajhi oli antantu14 vuotta sitten hyökkäyskäskyn Halabjan kurdikylää vastaan. Hyökkäyksessä tapettiin tuhansia siviilejä kemiallisilla aseilla.

Vuoden 1988 lopulla Irak ja Iran solmivat aseleposopimuksen. Sodan tuloksena Irakilla oli 40 mrd. $ velka niskoillaan. Vuotta myöhemmin USA työsti ”sotasuunnitelma 1002-90”, joka oli alun perin suunnattu Neuvostoliittoa vastaan. Sen mukaan Irak oli alueen suurin vaara. Vuonna 1990 USA varoitti Irakia
aggressiotoimista naapureita vastaan. 1990 toukokuussa Saddam Husseinin syytti alueen valtiota taloussodasta Irakia vastaan. Sotavelat olivat vaarassa muodostua vaarallisiksi Husseinin hallinnon vakaudelle.

Elokuun 2.päivänä 1990 Irak miehitti Kuwaitin ja 3.8.1990 YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyi päätöslauselman 660, jossa tuomittiin Irakin toimet. 6.8.1990 YK julisti Irakin talousboikottiin. Tämä ei riittänyt USA:lle, joka aloitti sodan Irakia vastaan tammikussa 1991. USA pudotti 40 päivän aikana n. 80 miljoonaa kiloa pommeja. Kysessä oli koko maailmanhistorian keskityin ilmapommitus. Alueelle ammuttiin
tonneittain köyhytettyä uuraania. Helmikuun 28. päivänä 1991 solmittiin aseleposopimus, jossa yhtenä osana oli YK:n asetarkastukset ja Irakin joukkotuhoaseiden tuhoaminen.

Noam Chomsky on todennut USA:n ulkopoliittisesta linjasta Persianlahden alueella: "USA:n ulkopolitiikan johtava periaate on ollut 1940-luvulta asti, että Persianlahden alueen valtavat ja ainutlaatuiset energialähteet täytyy saada kokonaan Yhdysvaltain
ja sen liittolaisten haltuun. Erityisen tärkeää on, ettei minkään itsenäisen paikallisen voiman sallita vaikuttaa merkittävästi öljyn tuotantoon ja hintaan."

YK, ASETARKASTUKSET JA IRAKIN JOUKKOTUHOASEET

Keskeinen oikeustus USA:n sotatoimille on liittetty väitteeseen Irakin hallussa olevista ihmiskuntaa uhkaavista joukkotuhoaseista. "Hyvän sodan" tavoite olisi ennen kaikkea riisua diktaattori Saddam Hussein joukkotuhoaseista.

William Scott Ritter, joka toimi.vuosina 1991—98 YK:n asetarkastajana Irakissa, kiistää USA:n esittämän perustelun sen suhteen, että Husseinin hallussa olisi sellainen joukkotuhoarsenaali, joka olisi vaarana Yhdysvalloille tai edes alueen muille valtiolle.

Ritter toimi ennen Irakin tehtäväänsä vuosina 1988-90 asevarustelutarkastajana entisen NL:n alueella, osallistui vuonna 1990 Persianlahden sotaan erityisen laivaston suunnitteluosaston komentajana ja 1990-91 tiedustelupalvelun työntekijänä tehtävänään Irakin Scud-rakettien paikallistaminen

Keskeinen argumentti Irakin vastaisille sotilaallisille toimille ovat siis joukkotuhoaseet. Ritterin mukaan ”Irak on jo pitkälti riisuttu aseista”. YK toimenpiteiden ansioista tuhottiin 90-95% Irakin joukkotuhoaseiden arsenaalista hänen mukaansa todistettavasti. Voidaan tietysti todeta, että Irakilla on säilynyt mahdollisesti 10-5% joukkotuhoaseistuksesta. Ritterin mukaan on huomioitava
kuitenkin, että mahdolliset 5-10% eivät muodosta suurta uhkaa. ”Se ei ole edes aseohjelma, vaan on säilynyt ainoastaan yksittäisiä osia, jotka kokonaisuuden kannalta ovat merkityksettömiä”. Ritterin mukaan ”kemiallisten, biologisten ja
ydinaseiden tuottamiseen soveltuvat tehtaat tuhotiin, sen lisäksi pitkänmatkan ohjukset..”

Kaikkiaan kansainvälisellä yhteisöllä on kuitenkin dilemma: YK:n asetarkastajat eivät voi koskaan antaa 100 %:sta takuusta siitä, että Irakilla ei olisi joukkotuhoaseita. Aina jää tietty epävarmuus. Toisaalta Irak on myös dilemman edessä. Viime kädessä mitkään sen omat toimenpiteet eivät voi myöskään 100% vakuuttaa kansainvälististä yhteisöä ja etenkin USA:ta. päinvastaisesta. USA:lainen asetarkastaja Tucker toteaakin: ”Irak on iso maa, ja siellä on tilaa kätkeä aseita ja arveluttavia tuontantolaitoksia.” Sen lisäksi tulevat asetarkailijoiden kokemukset siitä, miten irakilaiset viranomaiset yrittivät harhauttaa heitä.

Kiistaan Irakin mahdollisista joukkotuhoaseista ovat seuraavat viisi asiakokonaisuutta keskeisiä.

1.) YDINASEPOTENTIAALI

Ritterin mukaan YK:n asetarkkailijat ovat tuhonneet 100 prosenttisesti ydinaseiden valmistamisessa tarvittavat laitokset,infrastruktuurin ja laitteet. ”Meillä oli mahdollisuus ajoneuvoista ja ilmasta käsin mitata gammasäteilyä, jota vapautuu uraanin ja Plutoniumin jalostusyrityksissä”, toteaa Ritter. ”Voimme sanoa ilman epäilystä, että olemme tuhoneet teollisen infrastruktuurin, jota tarvitaan ydinaseen tuottamiseen”, hän vakuttaa.

Ongelmana ovat ne tuhannet tieteen edustajat, jotka ovat olleet mukana ydinaseohjelmissa. Heitä ja heidän tietoaan ei voida tuhota. Ritterin mukaan entinen tieteen organisaatiorakenne, joka liittyi Irakin ydinaseohjelmaan, on säilynyt entisellään. Tarvittava know-how-tieto Irakilla on olemassa. Se mahdollistaa pitkällä aikavälillä ydinaseen rakentamisen. Mutta on muistettava, painottaa Ritter, että Irakin on aloitettava nolla-tasosta suhteessa teollisia laitoksiin, laitteisiin ja ydinmateriaalin hankkimisessa. Tämä maksaisi ensinnäkin kymmeniä miljardeja dollereita ja toiseksi sen hankkiminen ilman läntisten tiedustelupalvelujen tietoa vapailta markkinoilta olisi lähes mahdotonta. Kolmanneksi Irakin olisi lähes mahdoton peittää prosessista syntyvää gammasäteilyä.

Ritterin mukaan varapresidentti Dick Cheneyn väite Irakin kyvystä rakentaa oma ydinase kahden vuoden sisällä on ”puhdas mielettömyys”.

2.) KEMIALLISET ASEET

Ritterin mukaan YK:n tarkastajat kykenivät toteamaan Irakin valmistaneen kolmenlaista hermokaasua: sariini, tabuuni ja VX. Nyt väitetään, että Irakilla olisi jopa 20 000 ohjusta, jossa olisi hermokaasukärki. Tätä ei ole kuitenkaan todistettu.

Ritterin mukaan kemiallisten aseiden tuotantolaitokset Muthannan aluella tuhottiin YK:n toimesta 90-luvulla. YK:n virkailijat polttivat myös tuhansia tonneja hermokaasuja. ”päivittäin tonneittain kemiallisia aineita” sekä "räjäyttivät pommeja, raketteja ja niiden hermokaasulla täytettyjä kärkiä”.

Vaikka onkin olemassa se mahdollisuus että YK:n asetarkkailijat eivät olisi löytöneet kemiallisia aseita 100%, niin on huomattava, että ensinnäkin sariini ja tabuuni hajoavat viiden vuoden sisällä käyttökelvottomaksi. Sen jälkeen ne eivät ole enää taistelukaasuja, joita maailman tulisi pelätä. Toiseksi Irakin hermokaasujen tuottamiseen käytetyt tuontantolaitokset tuhottiin Ritterin mukaan.

Vaikka on olemassa edelleenkin ratkaisematon VX-ongelma, niin senkin osalta Ritterin mukaan voidaan todeta, että ”se on tänään todennäköisesti hajonnut ja muuttunut käyttämättömäksi”. ”Onko olemassa Irakissa tänään tehdas, jossa valmistetaan VX- hermokaasua?”,kysyy Ritter ja vastaa ”ei koskaan.”

Vaikka periaatteessa Irakilla olisi ollut puolessa vuodessa vuoden 1998 jälkeen luoda hermokaasujen tuotanto, niin Ritter pitää sitä erittäin epätodennäköisenä. Ensinnäkin kuten ydinaseohjelman kohdalla olisi Irakin aloitettava nollasta. Olisi melkoinen ongelma hankkia ilman läntisten tiedustelupalvelujen tietoa uudestaan hermokaasujen tuotantoon tarvittavat laitteet ja kemialliset aineet. Toiseksi kemiallisten aseiden tuotanto vapauttaa aina tietyn määrän kaasuja, jotka voidaan tietyillä havaintolaiteilla havaita. Kolmanneksi vuosina 1994-98 YK:n tarkkailijat kävivät jokaisen kemiallisen tuontantolaitoksen lävitse, joihin asennettiin herkkiä mittalaiteita ja kameroita. Ko. vuosina ei löydetty minkäänlaista merkkiä ko. substanssien valmistamisesta.

3.) BIOLOGISET ASEET

”Olemme kontroloineet enemmän biologisten aseiden tuontantolaitoksia kuin mitään muuta – yli tuhannen laitosta, muutama sata useampaan kertaan”, toteaa Ritter. Hänen mukaansa kesti neljä vuotta ennen kuin irakilaiset olivat valmiit myöntämään valmistavansa biologisia aseita.

Heillä oli biologisia substansseja, jotka olivat riittävän stabiileja käytettäväksi aseina. Mutta isorokko-, ebola ja muista kauhuaseista ei löytynyt merkkiäkään.

Irakin biologisten aseiden keskeinen alkuperä liittyy Yhdysvaltojen itsensä myymiin substansseihin. Yhdysvallat toimitti Irakiin mm. pernaruton aiheuttajaa (Bacillus Anthracis), botuliinimyrkyn lähdettä (Clostridium botulinum), keuhkoihin, aivoihin, selkäytimeen ja sydämeen vaikuttavaa taudinaiheuttajaa (Histoplasma capsulatam). USA:n senaatin komitean raportissa vuodelta 1994 todetaakin: "Myöhemmin huomattiin että nämä Yhdysvaltojen myymät mikro-organismit olivat samanlaisia kuin ne, jotka YK:n tarkastajat löysivät ja takavarikoivat Irakin biologisten aseiden ohjelmasta."

Biologisiin aseisiin liittyvät samankaltaiset ongelmat kuin kemiallisiin. Esimerkiksi pernarutto muuttuu kolmessa vuodessa kelvottamaksi ajattelen sen asekäyttöä.

Biologisten aseiden osalta eivät ainoastaan irakilaiset yrittäneet harhauttaa. Yhdysvaltalainen Dick Spertzel, joka johti YK:n biologisten aseiden tarkastusta suorittavaa ryhmää, toimi harhauttavasti Ritterin mukaan. Erityisesti se liittyi nytkin esillä olleiden Saddam Hussseinin palatsien tarkastukseen. Monet väittivät, että perunaruttoa tuotetaan nimenomaan Hussein palatseissa. Puolustusministeri Cohen piti vuonna 1998 sokeripakettia kädessään lehdistötilaisuudessa ja totesi, että ko. määrällä perunaruttoa olisi mahdollista tuhota koko Washingtonin asukasmäärä. Ritterin mukaan Spertzel kieltäytyi suorittamasta vuonna 1998biologisten aseiden kontrollia Saddamin palatseissa kun se olisi ollut mahdollista. Syy Ritterin mukaan oli se, että Yhdysvallat pelkäsi tuloksen olevan negatiivinen. Ritter kirjoittaa: ”Irakilaiset
ovat useaan otteeseen pyytäneet biologisten aseiden testiä herkillä mittauslaitteilla.” Mutta yhtään tutkimusta ei toteutettu. Ritterin yhteenveto suhteessa Irakin mahdollisiin biologisiin aseisiin on seuraava: ”Tiedämme riittävästi sanoaksemme, että joulukuussa 1998 ei ollut olemassa todisteita sille, että Irakilla olisi jäänyt biologisia aseita tai se työskentelisi niiden tuottamiseksi.”

4. PITKÄNMATKAN OHJUKSET

Irakilta on kielletty sellaisten ohjusten hallussapito, joiden kantomatka on ylitse 150 km. Yhtenä kriteerinä on se, että Israelin etäisyys Irakista on n. 300 km. Ennen Persianlahden sotaa Irak oli hankkinut ohjusteknologiaa mm. Saksasta. Kaikkiaan Ritterin mukaan Irakilla ei nykyisin ole riittävää teknologiaa ja tietotaitoa rakentaa pitkänmatkan ohjuksia.

5. TERRORISMI JA YHTEYS AL-QUIDAAN

Yhdysvaltain yksi keskeinen maailmalle esittämä kauhuskenaario liittyy Husseinin mahdollisiin yhteyksiin Al-Quaidaan ja Bin Ladeniin. Sen mukaan uhkana ei välttämättä ole Irakin joukkotuhoaseiden määrä, vaan olemassaolevan vähäisenkin määrän kulkeutuminen Bin Ladinin johtaman Al-Quidan käsiin ja siten viime kädessä niiden käyttöön jossainkin Euroopan maassa tai Yhdysvalloissa.

Ensinnäkin tässä yhteydessä unohdetaan , että Saddam Hussein on maallinen diktaattori, joka tukeutuu sekularistiseen nationalismiin. Nyt poliittisen tilanteen painostuksesta Hussein on ollut pakotettu esiintymään maltillisena islamilaisuuden edustajana. Enää Hussein ei esiinny valokuvissa whisky-lasi kädessä, Mutta Husseinin hallinto on käyttänyt vuosikymmenet yhtä verisiä toimenpiteitä islamilaista fundamentalismia vastaan kuin muihinkin vihollisiinsa. Irakissa on ollut voimassa laki, jonka mukaan esim. wahhabilaisuuden tukemisesta ja levittämisestä sai kuolemanrangaistuksen. Yhteistä USA:n presidentillä ja Al- Quidan johtajalla Bin Ladenilla on sen verran, että molemmat näkevät Saddam Husseinissa itse saatanan. Missään vaiheessa Saddam Hussein ei voisi olla varma, että Al-Quidalle luovutettuja aseita ei käytettäisi ensinsijaisesti Irakin nykyhallinnon edustajia vastaan.

Irakilla on sotilasharjoitusleirejä. Ne eivät ole ääri-islamilaisten käytössä, vaan niiden tahojen hyödynnettävissä, jotka taistelevat ääri-islamilaisuutta vastaan. Ennen kaikkea sotilasleireillä koulutettavien kohteena on ollut islamilainen kurdipuolue Al Ansar.

Irakin nykyjohto on tukenut terrorismia, joka on suuntautunut Irania, Syyriaa ja irakilaista ulkomailla olevaa oppositiota vastaan. Mutta mitään konkreettisia todisteita Irakin diktaattorin tuelle ääri-islamilaiselle terrorismille ei ole olemassa.

***
- teksti perustuu teokseen William Rivers Pitt/Scott Ritter: Krieg
gegen den Irak. Was die Bush-Regierung verschweigt, 2002
Englanninkielistä materiaalia
http://www.contextbooks.com/waroniraq
Viitattuun kirjan englanninkieliseen versioon voi tutustua osoitteessa:
http://www.contextbooks.com/waroniraq/#chapter

Jouko Jokisalo