Terrorismin historia Iranissa

17. syyskuuta 1992, illalla kahdeksan Iranin oppositioryhmien jäsentä istui Berlinissä sijaitsevassa Mykonos -nimisessä ravintolassa keskustelllakseen yhteisestä rintamasta vapauden saattamiseksi Iraniin. Jossain vaiheessa yhdentoista aikaan kaksi Uzi-automaattiasein varustautunutta miestä ryntää sisään. He huusivat persiaksi "huoranpenikat " ja ampuivat kohti ruokapöydässä olleita ihmisiä. Ravintolan koristelluista seinistä tuli sodanjälkeinen maisema. Miehet lähtivät pakoon sinisellä BMW - autolla. Iskussa saivat surmansa kurdijohtaja Sadegh Sharafkandi 54, ja kaksi hänen toveriaan.

Pian tämän jälkeen ampujat saatiin kiinni. Viisi vuotta jatkunut, Mykonos - nimen saanut oikeudenkäynti osoitti todeksi väiteen, että Iranin Islamilaisen tasavallan korkein johto eli Ajatollah Ali Khamenei, tuolloinen presidentti Hashemi Rafsanjani, ulkoministeri Ali Akbar Velayati ja sisäasianministeri Ali Fallahian olivat terrori-iskun pääsuunnittelijoita ja käskyn antajia.

Terrorismin juuret Iranissa on historiallisesti syviä, mutta moderni terrorismi on tullut Iranin poliittiseen maisemaan vasta 1800 - luvun lopulla.

Iranissa terrorismi-ilmiön kasvukausia on koettu pitkän historian aikana. Iranin kirjallisuuden isän Ferdosin tarinoissa terrorismi näkyy mustana pilvenä sankareiden tuhossa. Sana assasian eli ’murhaaja ja terroristi’ on oikeastaan Iranin poliittisesta kulttuurista laajentunut muuhun maailmaan. Mutta ne ovat olleet perinteisiä terrorismia, joilla ei ole ollut välttämättä poliittista tarkoitusta.

Iranissa ensimmäinen moderni terrori-isku tapahtui vuonna 1905 jolloin Mirza Reza Kermani ampui kuningas Naseradinin. Mirza Rezalla ei ollut henkilökohtaista vihollisuutta kuningasta vastaan, vaan Naseradinin terrorilla hän osoitti vastustavansa kuninkaallista hallintojärjestelmää.

Ranskan vallankumouksen sekä Venäjän bolshevikkien vaikutuksesta vuonna 1905 ensimmäinen moderni terrorismi sai jalansijansa Iranissa. Iranissa on ollut tapana että kuninkaat valtapelissä salaa surmaavat toisiinsa. Vallan takia Iranissa on kuninkaat murhanneet lastensa ja lapset isiensä, mutta Mirza Rezan iskua voidaan pitää Iranissa uuden kauden alkua. Tämän jälkeen terrorismi tuli Iraniin jäädäkseen.
Naseraddin Shah murhan jälkeen vallanpitäjät käyttivät salamurhia hyväkseen myös päästäkseen eroon oppositiosta. Niinpä ennen Pahlavin kauden nousua lukuisia terrori-iskuja tehtiin Iranissa toisinajattelijoita sekä vallanpitäjiä vastaan.

Pahlavin valtaan nousuun jälkeen vuonna 1930 alkoi ensimmäinen valtiollisen terrorismin vaihe. Tuolloin Reza shah kutsui kurdien kapinallisen johtajan Smail Khan Simkon Oshnawiyan kaupunkiin neuvottelemaan hänen kanssaan rauhan solmimisesta. Kurdi johtaja surmattiin ennen kuin hän ehti saapua neuvottelupaikkaan. Toisaalta Islamilaisten liikkeiden ja äärivasemmiston liikkeiden syntyessä syntyi vastavoimaksi valtion virkamiehet ja Iranissa työskentelevien länsimaisten kansalaisten murhaamista pidettiin sankaritekona. Kukin ryhmä yritti parhaansa voittaakseen tappokilpailun.

Toisen maailman sodan päättyessä ja Mohammad Reza Shahin vallan nousun jälkeen terrorismin kasvu muuttui kansalaisten opetukseksi. 1946 Azerbaidzhanin ja Kurdistanin paikallishallintojen kukistamisen jälkeen itsehallinntoa rakentaneita ei teloitettu ainoastaaan oikeudenkäynnin jälkeen vaan jopa ulkomailla. Samalla tavoin Ajatollah Khomeinin noustua Iranin poliittiseen maisemaan 1960-luvulla hänen antamiensa käskyjen johdosta kymmeniä länsimaisten kansalaisia ja sekä Pahlavin hallinnon virkamiehiä ja kommunisteja sai surmansa.

1950 luvun jälkeen Pahlavin hallinto alkoi harjoittaa vastustajiensa murhaamista, jopa rajojensa ulkopuolella, etenkin Irakissa. Iranin turvallisuus poliisin Savakin terroriteot ja vakoilu verkostot Irakissa ovat osa maiden välisen konfliktien jatkon syytä.
Iranin vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen terrorismi Iranissa ja koko Lähi-idässä sai uuden alkunsa. Iraniissa lokakuussa vuonna 1979 alkanut pannttivankidraama, joka koski viittäkymmentä viittä amerikallisten ja siitä juontuneet seuraukset rohkaisivat uusia hallitsijoita käyttämään panttivankien ottamista ja terrorismia kansainvälisessä suhteissaan. 1980 luvulta lähtien Iran on tukenut Libanonissa, Syyriassa ja Palestinassa toimivia terroristijärjestöjen HAMAS, JIHAD, ja HIZBOLLAH. Iran on tukenut näitä ja muita alueella toimivia järjestöjä kuten Turkin Hizbollah - ja Refah - Puolueen toimintaa poliittisesti, taloudellisesti sekä tarjonnut heille koulutus- ja piilopaikkaa. Israelin ja palestinalaisten rauhan suhteen lähes kaikki Islamilaisen tasavallan tahot ovat olleet samaa mieltä: Ajatollah Khamenei Iranin uskonnollinen johtaja, jonka toimii myös ulkopolitiikan päättäjänä, kutsuu Israelia syöväksi, presidentti Khatami pitää Israelia laittomana maana ja Hashemi Rafsanjanin mielestä "taistelua Israelia vastaan pitää jatkaa niin kauan kunnes sitä hävitetään maan päällä."

1981 lähtien Iran on aktiivisesti käyttänyt terrorismia yhtenä valtapelinä suhteissaan muiden maiden kanssa. Tässä valtasuhteessa ei ainoastaan ole tuettu lentokaappauksia tai iskuja juutalaisten kohteisiin vaan Iran on myös yrittänyt kaikessa rauhassa terrorisoida maanpaossa asuvia oppositioryhmien jäseniä. Ainakin vuoteen 1996 saakka Euroopassa asuvat iranilaiset olivat niin peloissaan etteivät uskaltaneet avoimesti osoittaa mieltään tai kuulua oppositioryhmiin. Khomeinin antama Salman Rushdin tappokäsky helmikuussa 1989 teki koko maailmasta Iranin virallinen terrorismin kentän. Vaikka käskyä ei ole vielä toteutettu ja Khatamin hallitus on antanut ymmärtää ettei se aiokaan lähettää ketään tappamaan Rushdia, ei Iran myöskään ole kumonnut kuolemantuomiota ja 2.5 miljoonan $ palkkio Rushdin kuolemasta on edelleen voimassa.

Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana Euroopassa yli 60 oppositioryhmien jäsentä ja Iranin Islamilaisen tasavallan vastustajaa on saanut surmansa. Iran on yleensä monologi – asemansa käyttäen päässyt helposti teoistaan ilman mitään rangaistusta. Mykonos - oikeudenkäynti, jossa todettiin Iranin korkein johdon olevan ulkomailla tapahtuvien terroritekojen takana, oli Iranin Islamilaisen kansainvälisessä suhteissa sekä sen harjoittamassa terrorismipolitiikassa maanjärjestys. Tämän jälkeen Iranilla ei ollut yhtä helppoa toimia kansainvälisesti kuin ennen. Joten katseet kääntyvät maan rajojen sisälle ja naapurimaihin.

Vuodesta 1997 alkoi uusi terroriaalto, joka on jatkunut kaikissa hiljaisuudessaan tähän päivän saakka. Ensimmäiset ns. kotipuhdistusoperaatiot alkoivat vuoden 1998 marraskuun 21. päivänä Iranin väliaikaisen hallituksen työministeri ja Iranin Kansallisen puolueen puheenjohtajan Daryoush Frouharin ja hänen vaimonsa teloituksella. Tämän jälkeen sarjamurhat alkoivat eikä Irani enää ollut turvallinen edes maltillisille hallituskupanneille.

Syyskuun 11. jälkeen Iranin politiikka alkoi muuttua ja se alkoi tukea alueellisia ääriryhmiä mm. Ansari Islam ja Jondol-Islam äärijärjestöjä Irakin Kurdistanissa. Näin Iran haluaisi todistaa omaa poliittista voimaansa ja vaikutusvaltansa Lähi-idän poliittisessa tasapainossa. On muistuttavaa että tämän vuoden kevään aikana Iranin lähettämät aselaivat Palestiinan hallintoalueella, mikä antoi lisää voimaa konfliktien syventämiseen.

Onko sitten terrorismi Islamilaisen tasavallan taktiikka vai strategia? Tähän kysymykseen vastaukset löytyvät ajatollah Khomeinin puheesta:

"Islamilaisen vallankumouksen voiton ja Islamilaisen tasavallan julistuksen jälkeen, jotkut Islamin vihollisryhmät, jotka ovat maan ulkomaalaisten [juutalaisten] tukemia, vastustivat Islamia ja Islamilaista tasavaltaa. Jotkut heistä vastustivat jopa [meitä] ja kansanäänestystä avoimesti. Te tiedätte hyvin että Kurdistanin Demokraattinen puolue on Amerikasta ja sionisteista riippuvainen. Kurdistanin Demokraattinen puolue on julistettu laittomaksi puolueeksi, koska se on Saatanan puolue.." (Ajatollah Khomeini 20.8.1979)

"Meidän virheemme oli se ettemme toimineet vallankumouksellisesti. Me annoimme näille pahuuden ryhmille tilaisuutta. Jos olisimme toimineet heti alusta kuten pahuuden valtion kukistamisessa toimimme, jos olisimme särkeneet kaikki nämä likaiset kynät ja sulkeneet kaikki saatanalliset lehdet, jos olisimme tuominneet kaikki niiden johtajat ja jos olisimme kieltäneet kaikki saatanan puolueet ja rankaisseet heidän johtajiaan ja rakentaneet kaikille toreille hirsipuita, olisimme onnistuneet poistamaan koko pahuuden emmekä nyt olisi joutuneet mihinkään ongelmiin (Khomeinin viittaus Ayandegan lehden sulkemisen jälkeiseen mielenosoitukseen syyskuussa 1979). Minä pyydän Jumalaa ja rakasta kansaamme antamaan minulle anteeksi tämän virheen. Jos olisimme vallankumouksellisia, emme olisi antaneet näiden [puolueiden] syntyä. Olisimme kieltäneet kaikki puolueet. Olisimme kieltäneet kaikki ryhmiät ja perustaneet vain yhden puoleen, Hizbollah - puolueen, joka on sorrettujen ihmisten puolue. Minä lupaan, etten enää tee tällaista virhettä. Minä varoitan näitä pahuuden ryhmiä: jos he eivät lopeta toimintaansa koko maassa, niin tulemme toimimaan vallankumouksellisesti. Me emme välitä sitä mitä vanhan hallinnon lehdet ja ulkomaalaislehdet kirjoittavat meistä. Me emme kaipaa Iranissa, islamin maailmassa ja ulkomaailmassa kunnioitusta ja ymmärrystä… Nämä juonittelijat ovat uskottomia. Nämä Kurdistanissa ja muualla olevat juonittelijat ovat kuluvat uskottomiin joukkoihin. Heidän kanssa pitää käyttäytyä voimalla. Valtion pitää ottaa kovat otetteet [heitä vastaan]. Poliisin pitää kukistaa heidät. Armeijan pitää kukistaa heidät. Me otamme kovat otetteet heitä vastaan. Kukistamme kaikki ne, jotka haluavat olla dialogissa heidän kanssa. Syyttäjän tulee sulkea kaikki ne sanoma- ja aikakauslehdet, jotka ovat kansanvastaisia ja juonittelevat. Sen pitää tuomita niiden kirjoittajat. Syyttäjän pitää tuomita kaikki ne, jotka perustavat puolueita ja heidän johtajansa. Heittäkää pois epäröinti, menkää kukistamaan pahuutta." (Ajatollah Khomeini 17.08.1979)

Abdoulmajid Hakki