Suomen Rauhanpuolustajien toimintaviikonloppu Tampereella kokosi runsaasti väkeä käymään keskustelua ja päättämään tulevan toiminnan suuntaamisesta. Lauantain keskustelua alustanut professori Jyrki Käkönen pohti, mitä maailmassa tapahtuu juuri nyt. Hän huomautti, että 1800-luvulla alkanutta kansallista projektia puretaan ja että USA:n maailmanlaajuiset valtapyrkimykset saavat tukea niin globalisaatiokehityksestä, tieteellisen tutkimuksen ja englannin kielen valta-aseman suunnalta.

Terrrorisminvastainen taistelu on osaltaan auttanut tätä pyrkimystä, jossa yksi keskeinen tekijä on eri tahoilla hankkeilla olevat Keski-Aasian hallintaa koskevat aikomukset.

Käkönen puuttui myös USA:n ydinaseohjelmassa tapahtuneeseen huolestuttavaan käänteeseen, joka on johtamassa varustelukierteen kiihtymiseen. Haasteena rauhanliikkeelle voi pitää hänen pohdintaansa demokratian luonteesta kansainvälisessä järjestelmässä ja politiikan tutkimuksen mahdolisuudesta vaikuttaa vastavoimana. Tampereen yliopiston julkaisusarjassa on tulossa uusi julkaisu, joka valottaa tätä demokratian ja kansalaisen vaikutusmahdollisuuksien hahmottelemista.

USA:n Tähtien sota ja EU:n militarisoiminen

Ydinaseteemaa jatkoi nokialainen rauhanpuolustaja Janne Harju, joka kertoi USA:n ohjustorjuntajärjestelmästä. ns. tähtien sodasta, siihen ohjatusta runsaskätisestä rahoituksesta ja USA:n tiedepiireissä esiintyvästä vastustuksesta.

Rahoitusta ja teknistä toteutusta koskevan tiedon ohella Janne pohti niitä syitä, jotka ovat tämän valtavan hankkeen poliittisena ja taloudellisena taustana. Yksi syy hänen mukaansa on se, että maan tapa ei suosi yritystukia, vaan tuki ohjataan aseteollisuudelle, erityisesti nyt
elektronisen viestinnän ja laskentateollisuuden piiriin.

Hän muistutti, että USA:ssa vaikuttaa jo 1800-luvulta tuttu ajattelu: USA tulee johtamaan maailmaa resurssirikkautensa ja eristyneen asemansa vuoksi. Sotilaallisesti tämä näkyy siinä, että maalla on 12 hyökkäystoimiin soveltuvaa lentotukialusta, mutta ei yhtään rannikkopuolustukseen
tarvittavaa tykkivenettä.

Eirityisen vaarallista on se, että ydinaseita koskeva kansainvälinen sopimusjärjestelmä rapautuu USA:n ryhdyttyä yksipuolisesti sanomaan irti niitä. Keskustelussa pohdittiin, miten kaikki oikein sopii yhteen, kun Töhtien sodan ohella on meneillään myös EU:n Nato-maiden oma varustutumisohjelma.

Solidaarisuutta palestiinalaisille

Palestiinalaisedustuston varajohtaja Hashem Dajani kertoi tilanteesta Israelin palestiinalaisalueilla ja vastasi yleisön taholta sateleviin kysymyksiin. Keskustelussa pyrittiin määrittelemään solidaarisuustyön lähtökohtia ja korostettiin, että kysymyksessä ei ole etninen tai uskonnollinen konflikti, vaan poliittinen selkkaus. Markku Kangaspuro varoitti, ettei pidä mennä mukaan Israelin valtion ansaan ja ajatella, että kysymys on antisemitismistä. Hän muistutti, miten Jugoslaviassa ajauduttiin sotaan entisten ja uskonnollisten kiistojen varjolla, vaikka todelliset syyt sielläkin olivat taloudelliset ja poliittiset.

Libanonissa palestiinalaispakolaisten leireillä psyykkistä kuntoutusta jo kahdeksantoista vuoden ajan yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa harjoittaneen Psykologien sosiaalisen vastuun edustaja Kirsti Palonen valloitti yleisönsä. Hän kertoi mitä seurauksia kokonaiselle kansalle on sorrosta ja väkivallasta, joka pakottaa ihmiset olemaan koko ajan varuillaan hyökkäystä vastaan. Hän vertasi Jeninin totaalista tuhoamista sanoen, että samalla tavalla ihminenkin voi mennä rikki. Traumat ovat kuin haavoja, jotka voivat aueta painajaissa vielä vuosien päästä ja palautua mieleen yllättäen hallitsemattomina muistumina näkö-, kuulo- ja kipuaistimuksista.

Psykologien sosiaalinen vastuu on tukenut Libanonissa kuntoutuskeskus Kestävyyden taloa ja kestävyyttä painotti myös Kirsti Palonen. Hän korosti, että solidaarisuustyön pitää olla perustua kestävyyteen ja jatkuvuuteen, vaikka tilanteet saattavat vaatia reagointia muissakin asioissa. Toivoa luo
kuntoutuksessa heräävä lasten mielikuvituksen voima ja rakkaus.

Uudistuvin voimin eteenpäin

Kahden päivän keskustelussa nousi esiin monia toiminnallisia haasteita. Pitkän rupeaman Rauhanpuolustajien järjestöä luotsannut Pekka Koskinen esitti katsauksen kuluneisiin vuosiin. Hän ilmaisi ilonsa siitä, että voi jättää luottavaisin mielen tehtävänsä järjestössä, joka on voimistunut, päässyt veloistaan ja ottanut suunnan kohti jäsenmäärän ja toiminnallisuuden kasvua. Painottaessaan rauhanpuolustajien toiminnan keskeisiä ja pysyviä suuntauksia hän korosti erityisesti Venäjä-yhteistyön merkitystä rauhan ja hyvien suhteiden vallitsemiselle maiden kesken.

Terttu Ahokas

Liisa Lahdenmäen puheenvuoro