|
Suurvaltapolitiikan vaikutus Lähi-idässä
Maailma odottaa Yhdysvaltojen iskua
Irakiin. USA perustelee hyökkäystäänIrakin
joukkotuhoaseiden muodostamalla uhkalla. Irakin johtaja SaddamHussein
on riisuttava aseista demokratian ja vapauden nimissä.
Suurvallan motiivit ovat kuitenkin selkeästi taloudelliset.
Öljy ja maakaasu näyttelevät yhä merkittävämpää
roolia tämän päivän politiikassa.
Asetarkastajat ovat taas Irakissa mutta merkkejä maailmanrauhaa
järisyttävistä aseista ei ole löytynyt.
Entä mitä mahdollisia seurauksia USA:n hyökkäyksellä
on Lähi-idän kansojen kannalta.
Yleisestä vallitsevasta tilanteesta voi
todeta sen verran että Lähi-itä on jo pitkään
ollut epävakaata ja epätasapainoista aluetta. Terrorismin
vastaista taistelua ollaan käyty virallisesti reilun
vuoden verran, sitten syyskuun 11. päivän iskujen.
Silti terrorismi voi valitettavasti tänä päivänä
paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Palestiinan tilanne on
järkyttävä ja lisäksi USA on valmistelemassa
voimakasta iskua Irakiin, jonka seurauksena useiden eri arvioiden
mukaan miljoonat ihmiset tulevat kärsimään
sodan suorista vaikutuksista.
Afganistan on viimeisin esimerkki, mihin suurvalta
politiikka voi pahimmillaan johtaa. Seuraukset tulevat aina
hiukan perässä. Afganistanissa taistelut ovat taas
puhjenneet ja niiden pelätään kiihtyvän.
Irakin sota saa kuitenkin ajatuksemme toisaalle, ja sitä
USA nimenomaan toivoo. Irak kuitenkaan tuskin tulee olemaan
pitkällä tähtäimellä yhtään
helpompi maali.
Irakin voi jakaa epävirallisesti kolmeen
osaan: Kurdien asuttamaan Pohjois-Irakiin, Etelän Shiia-muslimeihin
sekä hallitsevaan vähemmistöön, sunni-muslimeihin.
Saddam Hussein on ollut tähän asti se voima joka
on pitänyt Irakin edes muodollisesti yhtenäisenä.
Saddamin jälkeisestä Irakista kukaan ei tiedä?
Kurdeilla on merkittävä asema USA:n
sotasuunnitelmissa. Vaikka he ovat kärsineet ehkä
eniten maailmassa Saddam Husseinin epäinhimillisistä
otteista, ovat he epäluuloisia aloittamaan taistelun
diktaattoria vastaan USA:n aikataulun mukaisesti. Kurdit on
petetty useasti aikaisemminkin. He tuntevat myös USA:n
etuja tavoittelevan politiikan. Se muistuttaa heitä siinä
missä Saddam Husseinkin. Kurdit ovat liian usein joutuneet
maksamaan pelinappulan roolistaan.
Eri kurdiryhmiä latistaa myös Turkin
suhtautuminen itsenäiseen kurdivaltioon. Turkin asema
Irakin suhteen on myös hyvin hankala. Se on taloudellisesti
riippuvainen Irakin öljystä. Turkin lentotukikohdat
ovat kuitenkin Yhdysvalloille strategisesti elintärkeitä
ja turkkilaisten enemmistön mielipiteestä huolimatta,
sen hallitus on odottanut lähinnä sopivaa rahallista
tarjousta toteuttaakseen suurvallan tarpeet.
Etelän shiiat ovat tunnetusti olleet
uskollisia alueen todelliselle
voimavaltiolle Iranille, jota voidaan pitää USA:n
todellisena uhkana, mikäli otetaan huomioon George Bush
nuoremman puheet pahuuden akselista. Shiiojen luisumista Iranin
hallintaan pelätään ja pidetään epätodennäköisenä.
USA:n ns. demokratia, rajoittuu todennäköisesti
Irakin kolmanteen osapuoleen, eli jo hallitsevaan sunni vähemmistöön.
Samalla voidaan myös lopettaa arvailut Irakin tulevaisuuden
demokratiasta ja valmistautua nukkehallitukseen ja halpaan
raaka-aineiden saantiin, tosin millä seurauksilla?
Iranin osallisuus häämöttävässä
sodassa on kysymysmerkki. Mahdollinen sisällissodan puhkeaminen
Irakissa herättää USA:lle varmasti toiveita,
joiden mukaan myös Iranin vanhoillinen johto joutuisi
paineiden kasautuessa vaikeuksiin. Irania ovat alkaneet pikkuhiljaa
ympäröimään epävakaat naapurit, ja
siksi se onkin jatkanut erityisuhdettaan Syyrian kanssa ja
alkanut kehittää talouttaan itään. Siellä
se käy ahkerasti kauppaa mm. Pakistanin ja Intian kanssa.
Vakaa Pakistan turvaisi myös Iranin selustan.
Mikäli Irakissa alkaisi sisällisota, antaisi USA
mahdollisesti Iranille luvan tuhota sen oppositio sekasortoisesta
Irakista pientä palvelusta vastaan. Iranin oppositio
on tähän asti nauttinut Saddam Husseinin suojeluksesta.
Iran yrittää tietenkin muiden tavoin hyödyntää
tilanteen mahdollisimman hyvin.
Painajaismaisia uhkakuvia luovat kuitenkin
mahdolliset Irakin pakolaiset. Iranissa on jo ennalta maailman
yksi suurimmista pakolaiskiintiöistä. Voi vain arvailla
ihmisten kärsimyksiä ympäristö tuhoista
puhumattakaan. Köyhdytetty uraani, jota USA kokeili ensimmäistä
kertaa Persianlahden sodassa vuonna 1991 on jättänyt
ennennäkemättömiä vaikutuksia alueen luontoon
ja ihmisiin. Kuwaitin öljykentät, jotka syttyivät
tuleen tuhosivat alueen dramaattisella tavalla. Vielä
tänä päivänä 40% Kuwaitin pohjavedestä
on tämän seurauksena elinkelvotonta. Puheet mahdollisista
rajotetusta ydinaseiden käytöstä hämmästyttävät.
Yhdysvaltain presidentin Bushin valmistelemaan
sotaan liittyy liikaa olettamuksia. Hän toivoo pelaavansa
domino peliä, jonka seurauksena Saddam Hussein syöstäisiin
vallasta. Tässä domino palikoiden melskeessä
voi kuitenkin kaatua myös yhden jos toisenkin maan hallitukset.
Vaikka Irakin naapurit eivät ole enää pitkään
aikaan tukeneet Saddam Husseinin tyrannimaista hallintoa,
yrittävät he voimiensa mukaan estää sodan
syttymisen. Erittäin vaikeassa tilanteessa tulevat olemaan
olemaan etenkin Saudi-Arabia ja Jordania. Myös Egyptin
hallinto on puun ja kuoren välissä.
Saudi-Arabian kuningashuone on ehkä kaikkein
vaikeimmassa asemassa. Vaikka se on kieltäytynyt toimimaan
USA:n rinnalla on sen tilanne jo nyt epävakaa. Alueellinen
kaaos ainoastaan lisäisi kuningashuoneen vastaisia voimia.
Niinsanottu demokraattinen Irak loisi paineita poliittisen
järjestelmän uudistamiseksi eikä Saudi-Arabia
olisi enää USA:n kannalta katsoen erityisasemassa.
Arabimaailman monarkiat ovat usein pitäneet
tiukasti yhtä muutoksen pelossa. Yhden kuningashuoneen
romahtaminen saattaisi johtaa seuraavan romahtamiseen. Useat
tutkijat uskovat että juuri näin tapahtuisi. Arabihallitukset
ovat heikoilla pohjilla, valtiot ovat riidelleet keskenään,
ja tämä vaikeuttaa niiden toimintaa sodan estämiseksi.
USA:n on helppo ostaa jakautuneen arabimaailman hallitusten
tuet puolelleen, sillä ne eivät kykene toimimaan
yhteisrintamassa. Islamistien suosio onkin kasvussa ympäri
arabimaailmaa, eikä vähiten Jordaniassa kuin Kuwaitissakaan.
Jordanian armeija on jo ottanut yhteen islamistien kanssa
ja amerikkalaiset ovat joutuneet iskujen kohteeksi Kuwaitissa.
Edellisessä Persianlahden sodassa, mikäli
näin voi jo todeta, Jordanian silloinen Kuningas Hussein
tuki Irakia. Syyt olivat taloudelliset. Maan nykyinen nuori
kuningas Abdullah tuskin toistaa isänsä virhettä.
Vuoden 1994 solmittu rauhansopimus Israelin kanssa johti USA:n
antamaan taloudelliseen sekä poliittiseen tukeen. Jordania
on kuitenkin yhä erittäin riippuvainen Irakin kaupasta
ja halvasta öljystä. Mahdollinen sota saattaisi
katkaista öljyn ja sähkön toimitukset sekä
pimentää Ammanin kadut.
Palestiinalaiset saattavat tulla kärsimään
alueen kansoista eniten. Irakin tapahtumat jättävät
Israelin Ariel Sharonille vapaat kädet lopettaa itsemurhaiskut.
Ylipuolet Jordanian väkiluvusta on palestiinalaisia.
Palestiinaan kohdistuvat Israelin sotatoimet saattavat leimahtaa
rajan yli Jordanian puolelle. Näiden tapahtumien eskaloitumista
USA ei mielellään ennusta saatika oleta hankkiessaan
kannatusta Irakin sotaretkelleen. Toivottavasti!
Sota on usein helppo aloittaa. Sen voittaminen
ja seurauksista
vastuunottaminen on huomattavasti vaikeampaa. Yksikään
ihminen ei pysty varmasti kertomaan, saatika perustelemaan
mitä kokonaisseurauksia mahdollisella Irakin sodalla
tarkalleen ottaen tulee olemaan. Voi kuitenkin arvailla että
hallinnon vaihtaminen Saddam Husseinista toiseen tulee sisältämään
paljon muutakin. Se muu tuskin tulee olemaan kenellekkään
voitto. Ja mikä liittyy vastuunottamiseen sodan seurauksista,
siihen en usko. Nykyinen konflikti jo osoittaa, kuinka tämänhetkinen
tilanne on ainoastaan seuraus edellisestä kerrasta, jolloin
myös pyrittiin nopeaan ja lyhytnäköiseen ratkaisuun
Lähi-idässä.
Karim Maich |