Ulos sotalogiikasta? Saksalais-ranskalainen rintama sekoittaa pasmat. USA:lla kylliksi ehdoitta öljysotaan lähteviä liittolaisia. Kuka kukin on nyky-Euroopassa?

Saksa ja Ranska asettuivat YK:n turvallisuusneuvoston erityisistunnossa 20. tammikuuta päättäväisesti Yhdysvaltoja ja sen kaavailemaa "ennaltaehkäisevää sotaa" vastaan. Ranska, joka toimi turvallisuusneuvoston puheenjohtajamaana kokouksen koollekutsujana, ei ilmoittanut kokoontumisen aiheeksi Irakia tai vastaavaa, vaan "kansainvälisen terrorismin", vaikka Irak sitten keskustelujen keskeinen asia olikin. Pariisi onnistui tällä tempullaan saamaan USA:n ulkoministeri Colin Powellin osallistumaan istuntoon, muutoin hän ei olisi paikalle tullut - näin asiaa arvioi muuan New York Timesin (NYT) haastattelema Bushin hallituksen huippuvirkamies, joka ei halunnut nimeään julkisuuteen.

Ranskan ulkoministeri Dominique de Villepin oli erityisistuntoa
valmisteltaessa jopa soittanut Powellille henkilökohtaisesti ja antanut ymmärtää, että tämän osallistuminen kokoukseen olisi tärkeää, koska hänellä on tälle jotakin merkittävää kerrottavanaan. Se mitä Powell sitten joutui kuulemaan turvallisuusneuvostossa, oli saanut hänet "kalpenemaan raivosta", kirjoitti NYT seuraavana päivänä Yhdysvaltain
ulkoministeriön lähteisiin viitaten. USA:n hallitusviranomaiset
totesivat toimittajille, että ranskalaiset olivat houkutelleet
ulkoministeri Powellin ansaan. Powell vastasi erään TV-kanavan
yöshow'ssa kysymykseen siitä, olivatko ranskalaiset "iskeneet häntä takaapäin", että tämä ilmaus "ei ole ihan" osuva, mutta että hän on jokseenkin "onneton" siitä, että Monsieur Villepin oli muuttanut terrorismia koskevan istunnon Irak-foorumiksi.

Pelaako Pariisi kaksilla korteilla?

USA on tottunut Venäjän ja Kiinan kritiikkiin YK:n
turvallisuusneuvostossa. Mutta sen läheisten Nato-liittolaisten Saksan ja Ranskan erittäin selvät sanat olivat olleet USA:n ulkoministerille "shokki". Myös presidentti Georg W. Bush on kokenut tulleensa erittäin ikävällä tavoin Saksan pettämäksi. Liittokansleri Gerhard Schröder on nimittäin luvannut USA:n presidentille aiemmin henkilökohtaisesti, että hän ei lähde vastustamaan "Amerikan poliittista linjaa" Irak-kysymyksessä sisäpoliittista etua saadakseen. Washingtonissa ollaankin siksi erityisen raivoissaan Saksan suuntaan. Saksan lähinnä vastentahtoiselta vaikuttanut myönnytys suojella USA:n sotilastukikohtia ja taata seille ylilento-oikeudet ei ole tehnyt Washingtoniin juurikaan vaikutusta, kirjoittaa David E. Sanger (»To Some in Europe. The Major Problem Is Bush the Cowboy«, NYT, 24.1.03)

Myös Pariisi pelaa kaksilla korteilla, sillä ranskalaiset eivät tosi
paikan tullen ajattelisikaan jättävänsä osallistumatta Irakin-vastaiseen sotaan, sanotaan Valkoisesta talosta Washingtonista. Ranska taistelisi yhtenä ensimmäisistä maista USA:n rinnalla, ja näin "yksin jo siitä pelosta, että ranskalaisyhtiöillä ei olisi muuten (sodan jälkeen) enää osaa eikä arpaa Irakin öljyn hyödyntämisessä", selvitti muuan Valkoisen talon viranomainen. (NYT, 23.1.03)

Tietyt piirit Bushin hallituksessa miettivät New York Timesin mukaan parhaillaan, miten Saksan ja Ranskan intressit saataisiin parhaiten ohitetuksi Irakin ja Persianlahden alueen tulevissa
uudelleenjärjestelyissä - ikään kuin rangaistukseksi tottelemattomuudesta maailmahallitsijaa kohtaan.

Saksa ja Ranska ovat tammikuun 20. päivän jälkeen voimistaneet pyrkimyksiään rakentaa Euroopan Nato-maissa ja laajemminkin yhteistä rintamaa amerikkalaisia sotasuunnitelmia vastaan, eikä tämä ole todellakaan ollut amerikkalaisten mieleen. Eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisdiplomaattien lausuntojen mukaan tämänhetkistä kriisiä ei voi verratakaan valtamerentakaisten Nato-kumppaneiden aiempiin ristiriitoihin, joissa on ollut kysymys vain erilaisista tavoista ajaa samaa päämäärää. Se että jo tavoitteenasettelussa ollaan nyt
periaatteellisesti eri mieltä, on johtanut heidän mukaansa syvään kriisiin Nato-arvoyhteisön sisällä.

USA:n puolustusministeri Donald H. Rumsfeldin kitkerät puheet Saksasta ja Ranskasta "vanhana Eurooppana" kärjistivät näiden Nato-kumppaneiden kriisiä entisestään. "Saksa ja Ranska eivät ole Eurooppa", sanoi Rumsfeld 22. tammikuuta Pentagonissa pidetyssä lehdistötilaisuudessa, "sillä (Naton Euroopan-puoleisen osan) painopiste on nyt siirtynyt itään", jossa on paljon uusia jäseniä. Hän jatkoi, että Saksa ja Ranska ovat sotaa vastustavine kantoineen Euroopassa yksin. Presidentti Bushin vaikutusvaltainen sotaneuvonantaja Richard Perle valitti jo marraskuussa brittilehti Guardianille antamassaan haastattelussa, että tämä "vanha Eurooppa" on "kadottanut moraaliset periaatteensa". Perle syytti erityisesti liittokansleri Schröderiä ja Saksaa "moraalisesti turruttavasta pasifismista".(The Guardian, 13.11.02)

Itä-Euroopassa ovat asiat toisin. "Monet Euroopan maat eivät ole Saksan ja Ranskan takana, vaan Yhdysvaltojen takana", sanoi Rumsfeld em. lehdistötilaisuudessa. On totta, että monet "uuden Euroopan" poliittisissa johtokerroksissa vaikuttavat suorastaan tunkevat mukaan sotarintamaan. He haluavat Natoon turvatakseen Itä-Euroopan yksityistetyn yhteiskunnallisen omaisuuden ja muut "porvarilliset saavutukset" - maksoi mitä maksoi. Ja he toivovat saavansa kerätyksi bonus-pisteitä amerikkalaiselta esi- ja turvavallaltaan osallistumalla sotaan USA:n rinnalla piittaamatta siitä, että tämä tapahtuu Irakin
väestön kustannuksella ja kansainvälistä oikeutta vakavasti rikkoen.

Olisi kuitenkin luultavaa, että US-sotaa vastustava ranskalais-saksalainen rintama vaikeuttaa nyt itäeurooppalaisvaltioiden
päätöstä siitä, mille puolelle ne asettuvat tässä konfliktissa,
semminkin, kun myös itäeurooppalaisten maiden kansalaisten enemmistö on tätä sotaa vastaan. Saksan hallituksen selkeä vastalause on tehnyt siitä "sodasta kieltäytymisen avaintodistajan", ja tämä taas tekee "sodan tukemisen entistä vaikeammin puolusteltavaksi" muiden maiden hallituksille, kuten Saksan sosialidemokraattien varusteluasiantuntija Hermann Scheer selvitti jokin aika sitten eräässä lehtihaastattelussa
(Spiegel online 10.1.03). Tässä näyttäytyy hänen mukaansa samalla maailmanmahti USA:n ja EU-johtajavaltojen Saksan ja Ranskan kiristyvä kamppailu siitä, kuka pääsee määräävään asemaan Euroopan uudelleenjärjestäytymisessä. Erityisen kielteisesti tämä vaikuttaa Natoon, Scheer jatkaa. Brysselin Nato-päämajassa ei saatu tammikuun 22. päivän istunnossa Saksan ja Ranskan vastustuksen vuoksi aikaan minkäänlaista päätöstä asiassa, jossa oli kyse sotilasliiton tuesta USA:lle mahdollisessa Irakin-sodassa. USA oli pyytänyt viikkoa ennen kokousta kyseistä tukea Natolta virallisesti.

USA:n ulkoministeri Powell totesi puheessaan 26. tammikuuta WTO:n kokouksessa Davosissa Sveitsissä, että USA:lla on "suvereeni oikeus ryhtyä sotatoimiin Irakia vastaan yksin tai halukkaiden liittolaisten kanssa". Ex-kenraali Powell sekoitti taas kerran kansainvälisen oikeuden vahvemman oikeuteen ja viidakon lakeihin, joita USA noudattaa politiikkaansa.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen runsas vuosi sitten USA:n johdolla syntynyt epävirallinen liittouma kokosi noin 70 valtiota taisteluun kansainvälistä terrorismia vastaan. Monet valtiot ovat käyttänet tähän amerikkalaisten "terrorisminvastaiseen sotaan" osallistumista hyväkseen ja leikanneet kansalaisoikeuksia ja hyökänneet voimalla oman maansa vasemmisto-oppositiota vastaan, mutta USA:n kaavailema "ennaltaehkäisevä sota" Irakia vastaan ei ole nostattanut likikään yhtäläistä innostusta - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Iso-Britannian Tony Blairin tunnetun asenteen lisäksi tässä nousevat Nato-liittolaisten joukosta erityisesti esille Espanja, Puola, Italia ja Turkki.

Puolan sokea kuuliaisuus

Puolan johto on ilmeisesti kaikista itäeurooppalaisista Nato-maista innokkaimpana lähdössä USA:n rinnalla sotaan Irakia vastaan. Puolan presidentti Aleksander Kwasniewski totesi tammikuun puolessa välissä Washingtonissa eräässä haastattelussa häpeällisen hännystelevään sävyyn USA:n suunnitelmista hyökätä Irakiin: "Jos se on presidentti Bushin
visio, on se minunkin visioni" (NYT, 24.1.03). Yhtä lailla
päättäväiseltä vaikuttaa Espanjan konservatiivinen pääministeri José María Aznar, joka "puhuu kai kaikista eurooppalaisista valtionjohtajista eniten presidentti Bushin kanssa", kuten eräs Valkoisen talon virkailija totesi. Italian konservatiivinen pääministeri Silvio Berlusconi on sen sijaan ollut jonkin verran varovaisempi yksiselitteisen kannan ilmaisemisessa sen jälkeen, kun EU:n johtajavaltioiden Ranskan ja Saksan ja USA:n välille puhkesi avoin konflikti.

Turkin hallitus yrittää olla istahtamatta kaikkien tuolien väliin. Se pyrkii epätoivoisesti tasapainottelemaan oman maansa väestön ja naapurimaiden rauhantavoitteiden, sen tärkeimpien eurooppalaisten kauppakumppaneiden Ranskan ja Saksan sodanvastaisten asenteiden ja USA:n sotatoimilleen edellyttämän massiivisen tuen välillä. US-ulkoministeri Powell keskusteli Turkin pääministeri Abdullah Gülin kanssa Davosin kokouksessa Turkin sotilastukikohtien käytöstä ja totesi jälkeenpäin, että turkkilaiset ymmärtävät amerikkalaisten tarpeet. USA aikoo washingtonilaislähteiden mukaan (Reuters, 26.1.03) iskeä ainakin 15.000 US-sotilaan voimin Irakiin Turkista käsin, niin että siitä muodostuisi Irakin-sodan toinen rintama. Washington on tarjonnut kurjassa taloudellisessa asemassa olevalle Turkille vastasuorituksena 14 miljardin US-dollarin arvosta raha-apua.

USA:n ulkoministeri Powell ilmoitti Davosissa, että ainakin tusina liittolaista tukisi USA:n hyökkäystä Irakiin. Tähän "halukkaiden liittoumaan" kuulunee Ison-Britannian, Espanjan, Puolan, Turkin ja Australian lisäksi Tshekin tasavalta, jolla on jo sotilaita Kuwaitissa. Seuraavassa eri maiden kantoja kartoittava lista, josta saattaa olla apua mietittäessä, mitkä muut maat voisivat vielä lukeutua tähän Powellin mainitsemaan tusinaan. Merkillepantavaa on, että useimmat valtiot pitävät mahdollisen sodan edellytyksenä ainakin vielä toista YK-päätöslauselmaa. Näiden maiden joukossa ovat myös Kanada ja Japani. Toiset eivät ilmaise vielä selkeästi kantaansa. Monet maat ovat luvanneet USA:lle vain logistista tukea jos sota syttyy.

Erimielinen Eurooppa

* Kreikka, joka on tällä hetkellä Euroopan neuvosto puheenjohtajamaa, vastustaa USA:n ja Ison-Britannian suunnitelmia aloittaa sota mahdollisesti myös ilman YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa. Ulkoministeri Giorgos Papandreou alleviivaa: "Ei minkäänlaisia ratkaisuja YK:n puitteiden ulkopuolella." Ateena suhtautuu sotaan torjuvasti myös siinä tapauksessa, että siihen olisi YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus.

* Ranska pitää turvallisuusneuvoston uutta päätöslauselmaa sotilaallisen iskun ja siihen osallistumisensa (johon se on viitannut) ennakkoehtona.

* Iso-Britannia painottaa mielellään omaa erityissuhdettaan USA:han: Jos YK:n turvallisuusneuvoston jäsenet "vetäytyisivät vastuustaan", kuten Blair asian ilmaisee, on USA:n ja Iso-Britannian lähdettävä yksin sotaan.

* Irlanti haluaa YK:n asetarkastajille lisäaikaa. Dublinin ulkoministeri toteaa, että USA:n ja Iso-Britannian tulisi joka tapauksessa neuvotella vielä kerran YK:n kanssa ennen sotilaallista iskua.

* Italian kanta ei ole täysin selvä [29.1 - I.N.]. Mutta hallitus on pitänyt kiinni näkemyksestään, että YK:n sanottava asiassa ratkaiseva sana. USA:lle aiotaan joka tapauksessa taata ylilento-oikeudet ja käyttöoikeus Italiassa sijaitseviin Nato-sotilastukikohtiin: omia sotilaita voidaan lähettää Irakiin vain parlamentin päätöksellä.

* Espanja tukee käytännössä täydellisesti USA:n linjaa. Madrid pitää silti YK:n turvallisuusneuvoston uutta päätöslauselmaa toivottavana, mutta ei välttämättömänä. Se aikoo sallia USA:lle sotilastukikohtien käytön. Espanjan pidemmälle menevästä osallistumisesta ei ole vielä tehty päätöstä.

* Portugali tukee jokseenkin varauksetta USA:n Irakin-politiikkaa.
Lissabon kannattaisi rajoituksitta YK:n valtuutuksella käytävää
Irakin-vastaista sotaa. Siitä, miten pitkälle sotilaallisessa tuessa mentäisiin, ei ole tehty vielä ratkaisua.

* Belgia on ehdottomasti sotaa ja USA:n yksipuolisia toimia vastaan. Kansainväliset ongelmat on ratkaistava kansainvälisesti. Brüssel ei halua ottaa kantaa omaan sotilaalliseen osallistumisensa ennen uutta YK-päätöslauselmaa.

* Hollanti on luvannut USA:lle apua mahdollisen Irak-sodan
valmisteluissa ja vastannut myönteisesti USA:n Natolle esittämään tukipyyntöön. Den Haag on valmis avaamaan USA:lle ilmatilansa ja asettamaan sen käyttöön Patriot-ilmatorjuntaraketteja.

* Luxemburg ponnistelee diplomaattisen ratkaisun aikaansaamiseksi. Se ei aio tukea USA:n ja Iso-Britannian yksipuolisia toimia, vaan ainoastaan YK:n valtuutuksella tapahtuvaa toimintaa.

* Ruotsi ja Suomi: Molemmat maat pitävät YK-päätöslauselmaa
Irakin-vastaisen sodan aloittamisen ehtona. Ruotsin pääministeri Göran Persson ei näe ”vähäisintäkään syytä” yhtyä liittokansleri Gerhard Schröderiin, joka tuomitsee periaatteessa sotilastoimet Irakia vastan.

* Norja saattaa yhtyä Saksan kantaan ja siis torjua kaikki Irakia vastaan kohdistuvat sotilaalliset toimenpiteet. Pääministeri Kjell Magne Bondevik sanoi, että hänen hallituksensa ”tekee ehkä saman kuin Saksa”.

* Tanska tukee USA:n asennetta, jonka mukaan hyökkäys Irakia vastaan on määrätyissä olosuhteissa ajateltavissa myös ilman YK:n turvallisuusneuvoston uutta päätöstä.

* Islanti pitää YK:n turvallisuusneuvoston uutta päätöslauselmaa edellytyksenä sotilaallisille toimille Irakia vastaan. Asetarkastajat tarvitsevat lisäksi sen mukaan lisää aikaa.

* Itävallan hallituksella ei ole virallista kantaa. Mutta kaikki
parlamentissa edustettuina olevat puolueet konservatiivista
Kansanpuoluetta (ÖVP) lukuun ottamatta ovat ilmoittaneet
yksiselitteisesti vastustavansa sotaa ja puoltavansa asetarkastajille annettavaa lisäaikaa.

* Puola, jota USA:n presidentti Bush kiitteli hiljattain ”USA:n
parhaaksi ystäväksi Euroopassa”, on jo luvannut tukea Washingtonia sotilaallisesti myös siinä tapauksessa, että USA aloittaa sodan ilman YK:n valtuutusta.

* Unkari puoltaa sotilaallista iskua, mikäli käy ilmi, että Irakilla on joukkotuhoaseita. YK:n valtuutus siihen olisi suotava.

* Tshekin tasavallan parlamentti ja hallitus ovat USA:n takana. Maa on myöntynyt osallistumaan sotaan joko YK-valtuutuksen pohjalta tai siinä tapauksessa, että Irak käyttää puolestaan joukkotuhoaseita.

* Slovenia torjuu brittiläis-amerikkalaiset yksipuoliset sotatoimet.
Sotaan YK:n valtuutuksella maa ei ole ottanut selvää kantaa.

* Bulgaria on aikonut ilmaista kantansa vasta YK:n asetarkastajien tammikuun 27. päivänä esittämän raportin jälkeen, mutta ei ole tehnyt sitä vielä [29.1 -I. N.].

* Romania on ilmoittanut tuntevansa houkutusta miettiä vielä eri mahdollisuuksia.

* Viro tukisi – ainakin ”moraalisesti” – myös brittiläis amerikkalaisia yksipuolisia sotatoimia Irakissa.

* Latvia aikoo ottaa mahdolliseen Irakin-sotaan samanlaisen kannan kuin Nato.

* Liettuan vastavalittu presidentti Rolandas Paksas aikoo ilmaista maansa kannan 26.2 olevan virkaanastujaistilaisuutensa jälkeen. USA on pyytänyt Liettualta apua, mm. ylilento-oikeuksia.

Kortit sekoitetaan uudelleen

Irakin naapurimaat ovat uhkaavaan sotaan viitaten vedonneet konfliktin rauhanomaisen ratkaisemisen puolesta. Turkin, Syyrian, Jordanian, Saudi-Arabian, Egyptin ja Iranin ulkoministerit ovat tammikuun 23. päivänä Istanbulissa julkaistussa kannanotossaan kehottaneet Irakin hallitusta ”aktiivisuuteen” YK:n asetarkastajien
joukkotuhoase-etsintöjen suhteen ja alleviivanneet samalla, että sotaa ei saisi pitää ”kriisinhallinnan keinona”. USA:ta ei kuitenkaan mainita kannanotossa nimeltä.

YK:n turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista Venäjä ja Kiina ovat nyt asettuneet Ranskan ja Saksan kannalle. Kiinan ulkoasiaintiedottaja Zhang Qiyue totesi: ”Meidän kantamme muistuttaa Ranskan kantaa.” Venäjän ulkoministeri Igor Ivanov sanoi 23. tammikuuta Ateenassa, että hän ei näe tällä hetkellä mitään syytä sotilaalliselle iskulle Irakia vastaan.

Saksalais-ranskalainen linja, joka edellyttää että asetarkastajille
annetaan lisää aikaa, menikin molempien asetarkastajien selontekojen kuulemisen jälkeen YK:n turvallisuusneuvostossa tammikuun 28. päivänä kertaalleen läpi. Jopa Iso-Britannia on siirtynyt tälle linjalle, johon USA tyytyy tällä hetkellä hampaita kirskutellen. Mutta tämä kehitys ei silti ole Washingtonille ihan niin epämieluisaa kuin se antaa ymmärtää. Washington Post lainasi erästä USA:n hallitusvirkailijaa, joka oli todennut, että asetarkastajille myönnettävä lisäaika ei merkitse minkäänlaista kurssinmuutosta. USA on Pentagon-lähteiden mukaan päätynyt
tähän kantaan myös siksi, että joukkojen keskitys Persianlahdelle vaatii enemmän aikaa kuin alun perin on ajateltu. Näyttä siltä, että US-sotavoimat olisivat joka tapauksessa iskuvalmiudessa vasta maaliskuussa.