- Teidän lähi-idänpolitiikkanne on tuhoon tuomittua, sanovat diplomaatit kirjeessään Blairille

The Independent, 27.4.04


Arvoisa pääministeri,

me allekirjoittaneet entiset Englannin suurlähettiläät, korkeat komissaarit ja ulkoministeriön vanhemmat virkailijat, joukossamme muutamia kokeneita, lähi-idässä palvelleita kokeneita henkilöitä ja toisia, joille on muualla karttunut kokemusta, olemme yhä huolestuneempina seuranneeet läheisessä yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa tekemäänne politiikkaa arabien ja Israelin sekä Irakin ongelmassa. Seuratessamme Washingtonissa pidettyä lehdistötilaisuutta, jossa te ja presidentti Bush vahvistitte noudattavanne tätä politiikkaa, tunsimme että on aika julkistaa huolenaiheemme siinä toivossa, että ne tavoittavat parlamentin ja johavat perusteelliseen käänteeseen.

Yhdysvaltojen, EU:n, Venäjän ja YK:n päätös laatia “tiekartta” Israel/Palestiina –selkkauksen selvittämiseksi herätti toiveita, että nämä suurvallat olivat tehnet edes päättäväisesti ja yheisin ponnistuksin yrityksen ratkaista ongelma, joka on pahemmin kuin mikään muu myrkyttänyt vuosikymmenten ajan suhteita lännnen ja islamilaisen sekä arabimaaliman kesken. Juridiset ja poliittiset periaatteet tällaiset ratkaisun aíkaansaaamiseksi oli hyvin perusteltu: presidentti Clinton oli painiskellut asian kanssa presidenttikaudellaan; ratkaisuun vaadittavat elementit olivat hyvin tiedossa ja epävirallisesti oli jo päästy monilta osin sopimukseen. Mutta toiveet osoittautuivat turhiksi. Mitään tehokasta ei ollut tehty neuvottelujen edistämiseksi tai väkivallan katkaisemiseksi. Englanti ja muut “tiekartan” tukijat vain odottelivat Yhdysvaltojen ottavan johdon ja odottivat turhaan.

Pahempaa oli tulossa. Hukattujen kuukausin kuluttua kansainvälinen yhteisö kohtasi nyt Ariel Sharonin ja presidentti Bushin ilmoituksen uudesta politiikasta, joka oli yksipuolista ja laitonta ja joka oli vaativat yhä enmmän isralilaisten ja palestiinalaisten verta. Kauhistustamme perääntymisestä lisäsi se seikka, että olimme itse näköjään rohkaisseet sitä hylätessämme periaatteet, jotka lähes neljä vuosikymmentä olivat suunnanneet kansainvälisiä yrityksiä saavuttaa rauha Pyhässä maassa ja jotka olivat olleet perustana onnistumiselle yrityksissä.

Tämä periaatteista luopuminen tapahtui samaan aikaan kun meitä pidettiin, syystä tai syyttä kautta arabi- ja islamilaisen maailman kumppaineina Irakiin suuntautuneessa laittomassa ja raa’assa miehityksessä.

Sodankäynti Irakissa on tehnyt selväksi, ettei ole mitään tehokasta suunnitelmaa Saddamin-jälkeisten olojen järjestämisestä. Kaikki ne alueen olot tuntevat, jotka ennustivat että koalition aie miehittää Irak kohtaisi sinnikästä ja kovaa vastustusta, ovat olleet oikeassa. Ei ole vakuuttavaa eikä auta väittää, että vastarintaa johtavat terroristit, fanaatikot ja ulkomaalaiset. Politiikan pitää lähteä Irakin historian ja ominaislaadun tuntemisesta ja Irak on tuon maailmanalueen moniselkoisin kokonaisuus. Niin suuresti kuin monet irakilaiset toivovatkin demokratiaa, siihen luottaminen että koalitio pystyy sen nyt luomaan, on naiivia. Tämä arvo vastaa käytännöllisesti katsoen alueen riippumattomien asiantuntijoiden näkemystä, niin Englannissa kuin Yhdysvalloissa. Olemme iloisia voidessamme todeta. että te ja presidentti olette pitäneet hyvänä Lakhdar Brahimin hahmottelemia ehdotuksia, Meidän on oltava valmiit huolehtimaan siitä, että hän saa ehdotuksilleen tarvittavan tuen ja että YK saa valtuudet toimia pulmallisen tilanteen ratkaisemiseksi irakilaisten itsensä kanssa, mukaan lukien ne, jotka nyt aktiivisti vastustavat miehitystä.

Koalition asevoimien toimien pitää perustua poliittisiin tarpeisiin ja niihin pitää ryhtyä irakilaisten omasta pyynnöstä eikä pyrkien sivuuttamaan heidät. Ei riitä, että sanotaan asevoiman käyttämisen olevan paikallisten komentajien asia. Raskas aseistus ei sovi käsillä olevaan tehtävään; kiihkomieliset puheet ja se mitä tapahtuu Najafissa ja Fallujahissa, missä joukot ovat vastakkain, on pikemminkin rakentanut vastarintaa kuin eristänyt sen. Irakialaisia on kaatunut koalition asevoiman kanssa käydyssä kamppailussa kaikkiaan 10 000 tai 15000 (on häpeäksi koalition asevoimille, että ne eivät ole vaivautuneet itse arvioimaan surmattujen lukumäärää). Pelkästään Fallujahissa on menehtynyt viime kuussa ilmeisesti satoja irakilaisia joukossaaan lukuisa määrä siviilejä, miehiä, naisia ja lapsia.

Sellaiset puheet kuin “Me suremme jokaista kuolemantapausta. Tämä on viestimme edesmennelle ja heidän omaisilleen: arvostamme heidän rohkeuttaan ja heidän antamaansa uhria”, on ilmeisesti tarkoitettu vain niille, jotka ovat kaatuneet koalition riveissä eivätkä vaikuta hyvin harkituilta jos ajattelee miten saataisiin hillityksi intohimoja, joita nämä hyökkäykset herättävät.

Jaamme ajatuksenne siitä, että Englannin hallituksen on hyvä toimia nin läheisessä yhteistyössä USA:n kanssa kuin vain voi näissä molemmissa asioissa ja todella vaikuttaa siihen lojaalina liittolaisena. Uskomme että tällaista vaikuttamista tarvitaan nyt mitä kiireellisemmin. Jos tämä ei ole hyväksyttävissä tai sitä ei pidetä hyvänä, joudumme tukemaan politiikkaa, joka on tuomittu epäonnistumaan.

Sulkeudumme suosioonne

Allekirjoittajat ja asemamaat:

Sir Brian Barder, entinen korkea komentaja, Australia,
Paul Bergne, entinen diplomaatti,
Sir John Birch, entinen suurlähettiläs, Unkari,
Sir David Blatherwick, entinen suurlähettiläs, Irlanti,
Graham Hugh Boyce, entinen suurlähettiläs, Egypti,
Sir Julian Bullard, entinen suurlähettiläs, Bonn,
Juliet Cambell, entinen suurlähettiläs, Luxemburg,
Sir Bryan Cartledge, entinen suurlähettiläs Neuvostoliitto,
Terence Clark, entinen suurlähettiläs, Irak,
David Hugh Colvin, entinen suurlähettiläs, Belgia,
Francis Cornish, entinen suurlähettiläs, Israel,
Sir James Craig, entinen suurlähettiläs, Saudi-Arabia,
Sir Brian Crowe, entinen toimitusjohtaja EU:n komission ulko- ja puolustusvaliokunta,
Basil Eastwood, entinen suurlähettiläs, Syyria,
Sir Stephen Egerton , diplomaattitehtävissä, Kuwait,
William Fullerton, entinen suurlähettiläs, Marokko,
Dick Fyjis-Walker, entinen puheenjohtaja, Brittiläisen kansainyhteisön instituutti,
Marrack Goulding, entinen YK:n rauhanturvajoukkojen entinen johtaja,
John Graham, entinen Nato-lähettiläs, Irak,
Abdrew Green, entinen suurlähettiläs, Syyria,
Victor Henderson, entinen suurlähettiläs, Jemen,
Peter Hinchliffe, entinen suurlähettiläs, Jordan,
Brian Hitch, entinen korkea komissari, Malta,
Sir Archie Lamb, entinen suurlähettiläs, Norja,
Sir David Logan, entinen suurlähettiläs, Turkki,
Christopher Long, entinen suurlähettiläs, Sveitsi,
Ivor Lucas, entinen apulaispääjohtaja, Brittiläis-arabialainen kauppahuone,
Ian McCluney, entinen suurlähettiläs, Somalia,
Maureen MacGlashan, ulkomaanpalvelu, Israel,
Philip McLean, entinen suurlähettiläs, Kuuba,
Sir Christopher MacRae, entinen suurlähettiläs, Tshad,
Olivier Miles, diplomaattipalvelu, Keski-itä,
Martin Morland, entinen suurlähettiläs, Burma,
Sir Keith Morris,entinen suurlähettiläs, Kolumbia,
Sir Richard Muir, entinen suurlähettiläs, Kuwait,
Sir Alan Munro, entinen suurlähettiläs, Saudi-Arabia,
Stephen Nash, suurlähettiläs, Latvia,
Robin O’Neill, entinen suurlähettiläs, Itävalta,
Andrew Palmer, entinen suurlähettiläs, Vatikaani,
Bill Quantrill, entinen suurlähettiläs, Kamerun,
David Rarford, entinen suurlähettiläs, Norja,
Tom Richardson, entinen Englannin varalähettiläs YK:ssa,
Andrew Stuart, entinen suurlähettiläs, Suomi,
Michael Weir, entinen suurlähettiläs, Kairo,
Alan White, entinen suurlähettiläs, Chile,
Hugh Tunnel, entinen suurlähettiläs, Bahrain,
Charles Treadwell, entinen suurlähettiläs, Yhdistyneet arabiemiraatit,
Sir Crispin Tickell, entinen suurlähettiläs, Thaimaa,
David Tatham, entinen kuvernööri, Falklandin saari,
Harold “Hooky” Walker, entinen suurlähettiläs, Irak,
Jeremy Varcoe, entinen suurlähettiläs, Somalia.