HIROSHIMA-ILTA HÄMEENLINNASSA 6.8.2007

Suomen Rauhanpuolustajat ry:n Kanta-Hämeen toimintaryhmä järjesti maanantaina 6. elokuuta 2007 alkaen klo 20.00 Hämeenlinnan Linnan puistossa Hiroshima-illan vuonna 1945 Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettujen
atomipommien uhrien muistoksi.

Kansanedustajat Satu Taiveaho (sd.) ja Antti Kaikkonen (kesk.) keskittyivät puheissaan paljolti  ajankohtaisiin kriiseihin (Afganistan, Irak ja Darfur) sekä korostivat siviilikriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötä kestävinä
ja keskeisinä keinoina ratkaista ja ennalta ehkäistä kriisejä sekä konflikteja.


Linkit Taiveahon ja Kaikkosen www-sivuille, joilla Hiroshima-puheet kokonaisuudessaan:

http://www.satutaiveaho.fi/

ja

http://www.anttikaikkonen.fi/


Satu Taiveaho korosti puheessaan erityisesti, että globaalin eriarvoisuuden ja köyhyyden kitkeminen ovat tärkeimpiä ja parhaita tapoja vähentää turvallisuusuhkia. Samoin Taiveaho muistutti siitä, että  "sodalla on usein naisen ja lapsen kasvot":  nykyaikaisen sodan  uhreista 90 prosenttia  on siviilejä!


Satu Taiveaho puuttui puheessaan Suomessa virinneeseen keskusteluun ja halukkuuteen lahjoittaa rynnäkkökiväärejä Afganistaniin ja muutoinkin laajentaa Suomen
osallistumista  ns. Afganistan-operaatioihin.

Taiveaho arvioi, että "tällä hetkellä Afganistanin kriisi on menossa jatkuvasti huonompaan suuntaan. Suomen operaation laajentamista ovat puoltaneet muutamat
Kokoomuksen ministerit. Häkämies on esittänyt harkittavaksi rynnäkkökiväärien lahjoittamista Afganistaniin. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu
presidentin ja hallituksen yhdessä tekemiin linjauksiin sekä eduskunnan laajaan tukeen. Edellisellä eduskuntakaudella aseiden lähettämisestä kieltäydyttiin.
Mitään uutta aiempien päätösten pohjana olleeseen harkintaan ei ole ilmennyt, minkä vuoksi ministerien kommentit kummastuttavat. Aseiden viennin eettisyys on
myös syytä kyseenalaistaan. Aseiden vienti ei ole mielestäni suinkaan oikea tapa auttaa", korosti Taiveaho ja vakuuti, että "maallamme on monia muita tapoja tukea Afganistania".

Taiveaho totesi, että "maailmanlaajuisen turvallisuuden ja vakauden kannalta on välttämätöntä vähentää ydinaseita ja lisätä muidenkin joukkotuhoaseiden kieltosopimuksia ja valvoa niiden noudattamista. Samoin on tärkeää
tavanomaisten aseiden vähentäminen. Aseidenriisunta on osa turvallisuuden kokonaisuutta. Ydinaseriisunta on viime aikoina keskittynyt pitkälti Iranin ydinasekysymykseen, mikä onkin todella suuri uhka. Samalla ydinaseriisunta on
jäänyt muutoin hieman taka-alalle viime vuosina. Ydinaseiden tarkastelua ja vähentämistä tulisi edelleen jatkaa laajamittaisesti maailmassa".


Antti Kaikkonen  puolestaan toi esiin huolensa ydinaseuhan kasvusta ja korosti - Naton ulkopuolella olevan ja sotilaallisesti liittoutumattoman - Suomen hyvää mainetta ja vakiintunutta roolia kansainvälisessä rauhanturvatehtävissä.



"Vielä noin vuosikymmen sitten puhuttiin yleisesti, että kylmän sodan päättyminen päättäisi myös valtioiden vastakkainasettelun ja ydinasevarustelun.

Luulo on valitettavasti osoittautunut vääräksi. Rauhan tunnelmat ovat vaihtuneet jälleenvarustautumiseksi, uusien epämääräisten uhkien keksimiseksi ja realisoitumiseksi sekä terroriteoiksi. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991,
Bulletin of the Atomic Scientists  - vuonna 1945 atomisodan uhkasta huolestuneiden tiedemiesten perustama järjestö - siirsi kuuluisan tuomiopäivän kellonsa asentoon seitsemäntoista minuuttia vaille puolenyön.

Nyt kello osoittaa aikaa viisi minuuttia vaille puolenyön. Järjestön johtokunnan arvion mukaan ihmiskunta seisoo toisen atomiajan kynnyksellä - muutaman
napinpainalluksen päässä täydellisestä tuhosta. Tilanne on järjestön arvion mukaan vaarallisempi kuin koskaan Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten jälkeen",
totesi kansnanedustaja Antti Kaikkonen 6.8.2007 Hämeenlinnassa Suomen Rauhanpuolustajat ry:n Kanta-Hämeen toimintaryhmän järjestämässä
Hiroshima-illassa.


Kaikkonen kyseli myös, että "jos tavoitteeksi asetetaan entistä turvallisempi maailma, on kysyttävä, että minkälaisen panoksen Suomi voi tuoda ydinsodan uhan
vähentämiseen? Suomea on - ylpeästi ja perustellusti - luonnehdittu rauhanturvaamisen suurvallaksi. Suomi on vuosikymmenien saatossa vaalinut puolueettomuuttaan ja hyvää mainettaan maailmalla osallistumalla aktiivisesti
rauhanturvaamiseen ympäri maailman".

"Naton ulkopuolella oleva hyvinvoiva EU-Suomi on toistaiseksi onnistunut välttämään kriisinhallinnan ja sotilaallisen rauhanturvaamisen pahimmat
karikot, mutta rauhanturvaajiemme kuolemantapaukset ovat viime aikoina palauttaneet rauhasta yli kuusi vuosikymmentä nauttineiden suomalaisten mieleen
sen, että kaikkialla ihmiset eivät saa elää rauhassa, vaan sodat ja konfliktit ovat valitettavan monelle arkipäivää", arvioi Antti Kaikkonen ja vakuutti Hiroshima-illan osanottajille, että "rauha ja vapaus ovat tavattoman tärkeitä arvoja. Mielestäni jokainen paikalle tullut on tehnyt rauhantyön jo sillä, että on tullut paikalle tähän tilaisuuteen. Toisen rauhanteon voi tehdä puhumalla aiheesta jollekin tuttavalle, joka ei tällä kertaa ehtinyt paikalle. Rauha ei
ole itsestäänselvyys. Mutta itse haluan uskoa – ja uskon siihen – että sodaton maailma voi olla totta. Se on haave, jonka eteen kannattaa kärsivällisesti ponnistella – jokaisen meistä omalla tavallaan", lopetti kansanedustaja Kaikkonen Hiroshima-puheensa.



Suomen Rauhanpuolustajat ry:n Kanta-Hämeen toimintaryhmän 6.8.2007 Hämeenlinnan Linnan puistossa järjestämän Hiroshima-illan avasi janakkalalainen pappi Markku Tulander, joka puheessaan vetosi mm. Hämeenlinnan kaupunginjohtajiin sekä  paikalla
olleisiin kaupunginvaltuutettuihin, jotta Hämeenlinna mitä pikimmin liittyisi mukaan Hirosihman kaupunginjohtajan jo v. 1980-luvun alussa käynnistämään Mayors for Peace -verkostoon.



Tilaisuuden kulttuuriannista vastasivat Hämeenlinnan oma poika Pentti "Pikku-Pena" Nyholm, joka jälleen kerran lauloi itsenä hämäläisten sydämiin Veikko Lavi -tulkinnoillaan sekä Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:n Asta Piiroinen ja Kai-Kyösti Kaukovalta, joiden rauhan ja ihmisoikeuksien
kunnioittamista korostaneet runot eivät jättäneet ketään kylmäksi.

Tilaisuuden päätteeksi sytytettiin kynttilät Hiroshiman ja Nagasakin uhrien muistoksi ja laskettiin ne Linnan puiston rantahietikolle. Myös kelluvia kynttilälyhtyjä onnistuttiin tällä kertaa laskemaan Vanajaan todistukseksi, muistutukseksi ja tahdon ilmaukseksi siitä, että Hiroshiman ja Nagasakin
asukkaiden kärsimysten ei sallita enää koskaan toistuvan missään pain maailmaa