Rauha on mahdollinen ja välttämätön, mutta se ei ole mahdollinen pelkästään Israelin ehdoilla. Palestiinalaisten oikeutetut vaatimukset on otettava huomioon ja heille annetut lupaukset on vihdoinkin lunastettava. Me kaikki olemme varmasti hyvin perillä tilanteen taustoista, joten en puhu niistä enempää. En pyri myöskään kuvailemaan teille Palestiinan kansan suunnattomia kärsimyksiä, koska siihen minulla ei ole sanoja.

Haluaisin esittää teille joitain ajatuksia siitä, miksi myös itsekkäästä suomalaisesta näkökulmasta katsottuna maailman suurvaltapolitiikan on muututtava uuteen, terveempään suuntaan.

Meillä Suomessa ovat asiat vielä melko hyvin. Meillä on paljon työttömyyttä, mutta kuitenkin kohtalaisen hyvä sosiaaliturva. Meidän pitäisi siis, olimmepa työelämässä tai työttöminä, voida elää kohtalaisen hyvää elämää. Kuitenkin hälyttävän suuri osa lapsistamme ja nuorisostamme voi huonosti. - Monet nuoret kärsivät masennuksesta, sortuvat alkoholiin, huumeisiin ja lääkkeiden väärinkäyttöön. Nuorten tekemät raa`at väkivaltarikokset tuntuvat myös lisääntyneen. Usein
epäillään, etteivät suomalaiset vanhemmat osaa enää kasvattaa lapsiaan, eivätkä vaivaudu kertomaan heille, mikä on oikein ja mikä väärin. - Olen vakuuttunut siitä, että useimmat isät, äidit ja opettajat antavat yhä lapsilleen oikeat, yleismaailmallisesti hyväksytyt moraaliset ohjeet ja pyrkivät opastamaan heitä parhaan kykynsä mukaan.

Miltei jokaisessa kodissa katsotaan kuitenkin televisiota, luetaan lehtiä ja kuunnellaan radiota. Nuoret ovat hyvin perillä maailman tapahtumista. He huomaavat jo varhaisessa vaiheessa aikuisten moraaliopetusten onttouden, kaksinaamaisuuden ja valheellisuuden.

Aikuiset opettavat, että henkirikos on rikoksista raskain. He opettavat myös, että laki on kaikille sama. Medioita seuraavat nuoret huomaavat kuitenkin pian, että jos tappaa yhden ihmisen, joutuu vankilaan, mutta jos pommittaa kuoliaaksi satoja aseettomia siviilejä, saa nelinkertaista kuukausi- palkkaa ja verotonta ulkomaanpäivärahaa.

Nuorille opetetaan myös, että kansalainen joutuu aina korvaamaan aiheuttamansa taloudelliset vahingot. - Jos viisitoistavuotias poika tai tyttö erehtyy maalaamaan spraymaalilla graffitteja julkisten rakennusten seinille ja jää tekosestaan kiinni, voidaan hänet tuomita vahingonkorvauksiin, joiden maksamiseen menee koko loppuelämä. Israel on kuin ohimennen tuhonnut palestiinalais- alueilla valtavan määrän EU-maiden, myös Suomen tuella rakennettuja hallintorakennuksia, kouluja, sairaaloita ja terveyskeskuksia. Asia nousi esille Tarja Halosen Yhdysvaltainvierailulla hänen keskusteluissaan presidentti Georgre Bushin kanssa. Presidentti Halonen ei kuitenkaan sanonut, että Israelin olisi korvattava aiheuttamansa vahingot, vaan ehätti lupaamaan, että kyllä EU maksaa.

Aikuiset opettavat nuorille, että ihmiskunta on ottanut valtavan edistysaskeleen kohti oikeuden- mukaista maailmaa, kun Jugoslavian entinen presidentti Milosevic on vihdoin saatu Haagin sotarikostuomioistuimen eteen. Samat nuoret lukivat lehdistä, että eräällä libanonilaisella miehellä oli hallussaan todistusaineistoa Ariel Sharonin osuudesta kahdenkymmenen vuoden takaiseen Sabran ja Shatillan pakolaisleirien verilöylyyn. He lukivat siitä, kuinka Ariel Sharonia yritettiin saada oikeuden eteen. He lukivat, että todistajaksi lupautuneen libanonilaismiehen
autossa räjähti pommi, ja että hän sekä hänen henkivartijansa kuolivat iskussa. Nuoret huomasivat myös, ettei ketään näytä kiinnostavan se, kuka tai ketkä olivat tämän attentaatin takana. He kuulivat myös uutisista, että Ariel Sharonin haastaminen oikeuteen on jostain syystä mahdotonta, vaikka lain piti oleman kaikille sama.

Nuorille opetetaan myös, että demokraattisissa maissa valitaan vaaleilla poliittisiin johtotehtäviin kansakunnan parhaimmat, rehellisimmät ja rohkeimmat yksilöt. Presidentti Tarja Halonen oli nuoruudessaan sodanvastustaja. Hän kuului Sadankomiteaan, joka perustettiin ennen kaikkea vastustamaan Vietnamin sotaa ja kritisoimaan Yhdysvaltojen imperialistista politiikkaa. Monet nuoret tuntevat Tarja Halosen taustan, eikä kukaan usko, että hän on voinut muuttua kokonaan toiseksi ihmiseksi. Hänen Yhdysvaltainvierailullaan ei kuitenkaan tuntunut puhuvan itsenäisen Suomen presidentti, vaan pikemminkin hieman nöyristelevä, ylivarovainen suosiontavoittelija. Johtuikohan tämä siitä, että Max Jakobson varoitti taannoin maamme ulkopoliittista johtoa piikittelemästä Yhdysvaltoja, koska pienen maan tulee pelätä ja kunnioittaa valtaa ja voimaa? Mutta miksi meidän pitäisi Yhdysvaltoja pelätä? Sehän taistelee juuri meidän kaikkien sananvapauden puolesta pahan akselia vastaan! Eikö Yhdysvaltojen ja sen kummipojan Israelin arvosteleminen kuulukaan sananvapauden piiriin?
- Mitä siis vastaamme nuorille, kun he esittävät meille edelläkuvatunlaisia kysymyksiä?

Parasta, että kerromme heille rehellisesti kuinka asiat ovat. Heille pitää kertoa, etteivät kansojen johtajat noudata itse ensimmäistäkään niistä moraalisäännöistä, joiden noudattamista he meiltä vaativat, ja joita me tavalliset kansalaiset olemme myös oppineet kunnioittamaan. Meidän kaikkien, niin nuorten kuin varttuneiden on nähtävä julma totuus, sillä vain avoimin silmin voimme lähteä muuttamaan maailmaa.

Omien vanhempieni ikäluokka sanoi, että toisen maailmansodan rikokset ihmisyyttä vastaan voitiin tehdä vain, koska ihmiset eivät tienneet mitä keskitysleireillä tapahtui. Me emme enää voi sanoa, että me emme tienneet. Meidän onkin siis sanottava rohkeasti: Jo riittää! Ihmiskunnan rikosrekisteri on jo tarpeeksi pitkä. On aika alkaa rakentaa rauhallista, oikeudenmukaista ja turvallista maailmaa kaikille kansoille.

Puhuin suomalaisten nuorten vaikeuksista käsitellä moraalisia ongelmia maailmassa, jossa valta näyttää olevan yhtä kuin väkivalta. Meidän nuorillamme on kuitenkin mahdollisuuksia ja toivo. Lukemattomilta palestiinalaisnuorilta on riistetty mahdollisuudet. Lukemattomilta palestiinalaisnuorilta on riistetty toivo. Lukemattomilta palestiinalaisilta on riistetty lapsuus. Lukemattomilta palestiinalaisilta on riistetty nuoruus. Lukemattomilta palestiinalaisilta on riistetty elämä. Älkäämme unohtako heitä.

Liisa Lahdenmäki