|
|
| Rauhan äänet Lähi-idässä | Myyttien tyrannia
1. Vuoden 2000 lokakuussa alkanut Al-Aqsa -intifada ja sitä seuranneet väkivaltaisuudet ovat vain uusi vaihe siinä historiallisessa konfliktissa, joka alkoi 1800-luvun lopulla sionistisen liikkeen luomisella.
2. Jo viides sukupolvi israelilaisia ja palestiinalaisia on syntynyt konfliktin keskelle. Heidän koko henkinen ja aineellinen maailmansa on muovautunut vastakkainasettelussa, joka hallitsee kaikkia elämän osa-alueita.
3. Kuten kaikissa sodissa, on tämän pitkän konfliktin aikana molemmille osapuolille syntynyt valtava määrä myyttejä, historiallisia vääristelyjä, propagandalauseita ja ennakkoluuloja.
4. Konfliktin molempien osapuolten toimintaa on muokannut niiden historiallinen tausta ja se tapa, jolla konflikti nähdään viimeisten 120 vuoden ajalta. Sionistinen historiakäsitys ja palestiinalainen historiakäsitys ovat täydessä ristiriidassa toisiinsa niin yleisellä tasolla, kuin melkein kaikissa yksityiskohdissakin.
5. Aina konfliktin alusta nykypäivään saakka sionistinen/israelilainen johto toiminut täysin piittaamatta palestiinalaisten taustasta ja ajatusmaailmasta. Silloinkin kun Israelin johto pyrki ratkaisuun, sen yritykset olivat tuomittuja johtuen täydestä tietämättömyydestä palestiinalaisten kansallisista tavoitteista, toiveista, traumoista ja peloista. Tilanne oli joillain tavoin samanlainen palestiinalaisten puolella, joskin symmetriaa osapuolten välillä ei ole.
6. Pitkittyneen konfliktin ratkaisu on mahdollista vain jos molemmat osapuolet pystyvät ymmärtämään toistensa ajatusmaailmaa ja poliittista ajattelua. Osapuolten täytyy pystyä puhumaan toisilleen tasa-arvoisina. Ylenkatsovat, valtakeskeiset, dominoivat, tunteettomat ja välinpitämättömät asenteet estävät ratkaisun löytämisen.
7. Israelin ”vasemmistolaiset” hallitukset, jotka ovat ajoittain herättäneet paljon toiveita, ovat yhtä paljon näiden käsitysten alaisia kuin ”oikeistolaisetkin”. Tämä aiheutti suuren eron hallitusten lupausten ja tuhoisan käytännön välillä. (esim. Ehud Barakin kausi pääministerinä).
8. Suuri osa vanhasta rauhanliikkeestä (tunnetaan myös ”sionistisena vasemmistona” ), kuten Rauha Nyt -järjestö, on myös näiden käsitysten vanki ja hajoaa kriisin aikoina toimintakyvyttömäksi.
9. Näin ollen uuden israelilaisen rauhanliikkeen ensimmäinen tehtävä on luopua vääristyneistä ja yksipuolisista näkemyksistä.
10. Tämä ei tarkoita, että israelilainen historiakäsitys pitäisi hylätä automaattisesti ja palestiinalaisten käsitykset taas hyväksyä kyseenalaistamatta, tai toisin päin. Se tarkoittaa kuitenkin valmiutta kuulla ja ymmärtää vastapuolen näkemyksiä konfliktista. Vain näin voidaan kaksi eriävää kansallista kokemusta yhdistää yhteiseksi näkemykseksi.
11. Kaikki muut keinot johtavat vain konfliktin jatkumiseen. Rauhallisemmat ajanjaksot katkeavat usein väkivaltaisuuksiin kahden kansakunnan välillä sekä Israelin ja arabimaailman välillä. Joukkotuhoaseiden kehityksen vauhdin huomioon ottaen konfliktin jatkuminen voisi johtaa molempien osapuolten hävitykseen.
<< >> | |
|
