|
|
| Rauhan äänet Lähi-idässä | Uusi rauhanliike
90. Uuden rauhanliikkeen on perustuttava ymmärrykselle siitä, että konflikti on yhteentörmäys sionisti-juutalaisen liikkeen, jonka ”geneettinen koodi” ohjaa sitä valtaamaan koko maan ja karkottamaan ei-juutalaisen väestön, ja palestiinalaisen nationalistisen liikkeen, jonka ”geneettinen koodi” ohjaa sitä pysäyttämään sionistien valtaushankkeen ja perustamaan Palestiinalaisvaltion koko maahan, välillä. Tämä voidaan nähdä ”pysäyttämättömän voiman” ja ”liikahtamattoman esineen” yhteentörmäyksenä.
91. Israelin rauhanliikkeen tehtävänä on lopettaa pitkäaikainen konflikti, kukistaa sionistis-israelilainen pyrkimys valloittaa koko alue ja toimia yhteistyössä palestiinalaisten rauhanjoukkojen kanssa. Kompromissien kautta voidaan saavuttaa sovinto kahden kansan välillä. Palestiinalaisilla rauhanjoukoilla on samankaltainen tehtävä kuin israelilaisillakin.
92. Jos tämä halutaan saavuttaa tulevaisuudessa ovat pelkät diplomaattiset nuevottelut riittämättömiä. Israelin rauhanliikkeen täytyy innoittua uudestaan ja tavoittaa muitten ihmisten sydämet, luoda uskoa mahdollisuuteen rauhasta ja voittaa puolelleen ne Israelin väestönosat jotka ovat vanhojen myyttien ja ennakkoluulojen vankina.
93. Pienten ja johdonmukaisten Israelin rauhanjärjestöjen, jotka jatkoivat kamppailua silloin kun suurin osa muusta rauhanliikkeestä romahti Camp Davidin jälkeen ja toisen intifadan alettua, täytyy omata merkittävä rooli tässä prosessissa.
94. Näitä järjestöjä voidaan verrata pieneen pyörään joka itsenäisellä moottorilla kääntää isompaa pyörää, joka puolestaan kääntää isompaa pyörää ja niin edelleen, kunnes koko koneisto lähtee käyntiin. Kaikki aiemmat Israelin rauhanliikkeen saavutukset, kuten Palestiinan kansan virallinen tunnustaminen tai neuvotteluihin suostuminen PLO:n kanssa, saatiin tällä tavoin aikaiseksi.
95. Uuden rauhanliikkeen täytyy johtaa julkinen mielipide rohkeaan uudelleen arviointiin kansallisesta historiasta ja puhdistaa se vääristelyistä. Rauhanliikkeen täytyy rehellisesti tavoitella uutta ja yhtenäistä versiota molempien kansojen historiasta. Tämä uusi historiankirjoitus olisi rehellisempi ja molempien osapuolten hyväksyttävissä.
96. Tämän lisäksi rauhanliikkeen tulee auttaa Israelilaisia tunnustamaan sionistisen hankkeen kohdelleen Palestiinan kansaa hirvittävän epäoikeudenmukaisesti, kaikkien sen hienojen ja myönteisten puolten lisäksi. Tämä epäoikeudenmukainen kohtelu, raskaimmillaan Naqban aikaan, velvoittaa meitä ottamaan vastuun ja hyvittämään niin paljon kuin on mahdollista.
97. Rauhansopimus on arvoton, jolleivät molemmat osapuolet pysty hyväksymään sitä niin teoriassa kuin käytännössäkin. Sen tulee tyydyttää kansalliset toiveet eikä se saa loukata kansallista arvokkuutta ja kunniaa.
98. Nykyisessä tilanteessa ei ole muuta ratkaisua kuin ”kaksi maata, kahdelle kansalle”, tarkoittaen rauhaisaa yhteiseloa kahdessa itsenäisessä valtiossa, Israelissa ja Palestiinassa.
99. Ajoittain esitetty ajatus siitä, että kahden valtion ratkaisun sijaan olisi mahdollista ja toivottavaa tavoitella yhtenäisen valtion ratkaisua Välimeren ja Jordanin välillä, on epärealistinen. Valtaosa Israelilaisista ei suostu Israelin valtion purkamiseen, aivan kuten valtaosa Palestiinalaisista ei suostu luopumaan omasta kansallisvaltiostaan. Illuusio yhtenäisestä valtiosta on myös vaarallinen, sillä se heikentää kamppailua kahden valtion puolesta. Kahden valtion malli on toteutettavissa lähitulevaisuudessa, toisin kuin yhtenäinen valtio jolla ei ole mahdollisuuksia toteutua seuraavien vuosikymmenten aikana. Harhaluuloa tästä voidaan käyttää myös tekosyynä siirtokuntien olemassaololle ja laajentamiselle. Jos yhtenäinen valtio perustettaisiin, tulisi siitä taistelukenttä jolla toinen puoli pyrkisi säilyttämään enemmistönsä karkottamalla toisen osapuolen.
100. Uuden rauhanliikkeen täytyy luoda rauhansuunnitelma seuraavista lähtökohdista:
a) Miehitys päättyy. Itsenäinen ja elinvoimainen Palestiinan valtio perustetaan Israelin rinnalle.
b) Vihreästä linjasta tulee raja Israelin valtion ja Palestiinan valtion välille. Rajatut aluevaihdokset ovat mahdollisia jos niistä vallitsee yksimielisyys ja vaihto tapahtuu 1:1 suhteella.
c) Kaikki Israelin siirtolaiset evakuoidaan Palestiinan valtion alueelta ja siirtokunnat luovutetaan palaaville pakolaisille.
d) Maitten välinen raja on avoin ihmisille ja kaupalle. Osapuolet neuvottelevat järjestelyistä.
e) Jerusalem on molempien maitten pääkaupunki. Länsi-Jerusalem on Israelin pääkaupunki, Itä-Jerusalem Palestiinan. Valtiot neuvottelevat keskenään kaupungin yhtenäisyydestä kunnallisella tasolla.
f) Israel hyväksyy periaatteessa palestiinalaisten pakolaisten paluuoikeuden luovuttamattomana ihmisoikeutena. Israel myös tunnustaa osansa moraalisesta vastuusta ongelman aiheuttamisessa. Totuus- ja sovintokomissio selvittää objektiivisesti historian tosiasiat. Ongelman ratkaisu saavutetaan oikeudenmukaisilla, reiluilla ja käytännönläheisillä neuvotteluilla. Näissä sovitaan alueluovutuksista Palestiinan valtiolle, rajattujen alueiden luovutuksista Israelille, korvauksista ja asuttamisesta muihin maihin.
g) Vesiresursseja hallitaan yhteisesti ja ne jaetaan sopimuksin tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti.
h) Turvallisuussopimus kahden maan välillä takaa molemmille valtioille turvallisuuden ja ottaa huomioon molempien maitten erityiset turvallisuustarpeet. Kansainvälinen yhteisö tukee sopimusta ja antaa sille takuut.
i) Israel ja Palestiina sopivat muitten alueen maitten kanssa alueellisesta liitosta, jonka esikuva EU olisi.
j) Koko alue tyhjennetään joukkotuhoaseista.
101. Rauhansopimuksen kirjoittaminen ja sen rehellinen toteuttaminen hyvässä uskossa johtaa konfliktin päättymiseen ja kahden kansan väliseen sovintoon. Sovinto perustuu tasa-arvoon, molemminpuoliseen kunnioitukseen ja täyden yhteistyön jatkuvaan tavoitteluun.
Gush Shalom
<< | |
|
