Erimielisyyttä äänestysluettelosta

Tunnistamisprosessi käynnistetään

Tunnistamisprosessi käynnistettiin 28. elokuuta 1994 ja sitä jatkettiin yli puolitoista vuotta eteenpäin. Tämän ajanjakson aikana menettelytapa vakiintui ja myös kriisin osapuolet olivat usein yhteydessä keskenään. Joulukuussa 1994 Espanjan hallitus jätti MINURSOlle tärkeää arkistomateriaalia: syntymätodistuksia, vihkimis- ja eroasiakirjoja ja kuolintodistuksia. Sheikit osoittautuivat suurimmaksi esteeksi, koska suurin osa heistä valittiin 1973 ja he olivat jo silloin vanhoja. Monet heistä ovat nyt kuolleita ja tämän vuoksi kolmannekselta alaryhmistä puuttuu hyväksytty sheikki. Marokolla ja Polisariolla on erilainen käsitys siitä ketkä ovat alaryhmien sheikkejä. Raportissa, jonka pääsihteeri jätti turvallisuusneuvostolle 30. maaliskuuta 1995, hän arvioi, että ylimenokausi voisi alkaa elokuussa 1995 ja kansanäänestys voitaisiin viedä läpi tammikuussa 1996.

SADR:n presidentti vierailee Yhdysvalloissa

Marraskuun puolivälissä 1995 SADR:n presidentti ja Polisarion pääsihteeri Abdelaziz teki virallisen vierailun Yhdysvaltoihin, jossa hän muun muassa tapasi senaattoreita ja kansanedustajia. Matkalla Yhdysvaltoihin presidentti Abdelaziz antoi Madridissa lehdistölle lausunnon, jossa hän viittasi siihen, että Marokko käyttää kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen YK:n hyväksymään 100 000 maahanmuuttajaa, mikä olisi ilmeinen rikos rauhansuunnitelmaa kohtaan.

Tunnistamisprosessi pysähtyy

Tunnistamisprosessi pysähtyi vuoden 1995 lopulla. Tällöin oli kutsuttu 77 058 henkilöä ja 60 112 oli tunnistettu. Tämä vastaa sitä arvioitua henkilömäärää niistä edelleen elossa olevista, jotka olivat mukana vuoden 1974 väestönlaskennassa, ja joita silloin vahvistettiin olevan 73 497 henkilöä. Näkemys tunnistamisen jatkosta oli osapuolten välillä täysin eriävä. Marokko piti voimassa olevana sitä, että niillä jotka olivat ilmoittautuneet tunnistamiseen annetussa ajassa oli oikeus tunnistukseen huolimatta tunnistamiskomission päätöksestä, ja katsoi myös, että kaikki ryhmät, joita pidettiin heimoina ja heimonosina vuoden 1974 espanjalaisen väestönlaskennan aikana, tulisi luokitella sellaisiksi. Polisario puolestaan vaati, että kompromissi ehdotuksen mukaisesti, tietyillä yksilöillä, jotka olivat mukana vuoden 1974 väestönlaskennassa, oli oikeus tunnistamiseen, ja että tiettyjä väestönlaskennassa mukana olleita ryhmiä ei tulisi pitää länsisaharalaisina heimoina. Polisario vaati myös, että listat niistä henkilöistä, jotka oli tunnistettu ja joilla oli katsottu olevan oikeus osallistua kansanäänestykseen, pitäisi tehdä käytettävissä oleviksi, tätä Marokko ei voinut hyväksyä.

Uusia raportteja Boutros Boutros-Ghalilta

Marraskuussa 1995 Boutros Boutros-Ghali jätti turvallisuusneuvostolle uuden raportin, jossa hän ehdotti, että mahdollisten äänioikeutettujen tunnistamista tulisi jatkaa niin, että vain toisen puolen sheikkiehdokas olisi läsnä. Jos turvallisuusneuvosto olisi hyväksynyt ehdotuksen, olisi se sisältänyt marokkolaisten mahdollisuuden osallistua kansanäänestykseen. Tammikuussa 1996 jätettiin uusi raportti, joka teki selkoa erilaisista konsultoinneista, joita oli viety läpi. Tämän raportin mukaan molemmat osapuolet vahvistavat halun pitää vapaa ja oikeudenmukainen kansanäänestys, mutta samanaikaisesti molemmat osapuolet tähdentävät, että heidän puolellaan ei ole tilaa lisämyönnytyksille. Toisin sanoin molemmat puolet painottavat, että edistysaskeleiden saavuttaminen on riippuvaista toisen osapuolen kannan muutoksesta. Pääsihteeri ehdotti myös, että MINURSOn mandaatti jatkettaisiin toukokuun 31. päivään saakka, ja viittasi myös siihen, että jos MINURSO jättäisi alueen, voisi epävakaisuus alueella lisääntyä.. 31. tammikuuta turvallisuusneuvosto päätti jatkaa mandaattia 31. päivään toukokuuta 1996.

Raportissaan turvallisuusneuvostolle toukokuussa 1996 Boutros Boutros-Ghali totesi, että kaikki ponnistelut prosessin uudelleen käynnistämiseksi olivat epäonnistuneet johtuen molempien osapuolten asenteesta, ja että osapuolilla ei ollut mitään halua tehdä yhteistyötä MINURSOn kanssa sillä tavoin, että tunnistamisprosessia voitaisiin jatkaa ja saattaa loppuun lähiaikoina. Hän ehdotti, että prosessi tulisi jäädyttää siihen saakka, kunnes osapuolet olisivat valmiita sitä taas jatkamaan ilman, että tielle tulisi yhä uusia esteitä, ja että tunnistamiskomission jäljellä olevat jäsenet jättäisivät alueen toukokuun lopussa. Poliisivoimien tulisi vetäytyä lukuun ottamatta pientä määrää poliiseja, kun taas MINURSOn sotilaallisen puolen, joka pääsihteerin mukaan on menestyksekkäästi kyennyt pitämään yllä tulitaukoa, tulisi saada jäädä, kuitenkin vähennettynä 20 % pienemmäksi 230:een henkilöön. Hän ehdotti edelleen, että poliittisen toimiston ja yhteystoimiston tulisi myös pysyä paikalla samoin kuin, että MINURSOn mandaattia tulisi jatkaa kuudella kuukaudella. Pitkittämällä ja kyseenalaistamalla tunnistamiskomission työtä, Marokko sai taloudellisesti heikon YK:n vähentämään aktiviteettiaan Länsi-Sahara-kysymyksessä.

27. marraskuuta 1996 turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman, joka totesi olemassa olevan tukoksen kansanäänestyksen läpiviemiseksi rauhansuunnitelman mukaisesti ja painotti suurempaa ponnistelua vuoropuhelun kehittämiseksi osapuolten välille erityisedustaja Erik Jensenin avulla. Turvallisuusneuvosto antoi pääsihteerin tehtäväksi myös yrittää löytää muita uusia tapoja tuloksien saavuttamiseksi rauhansuunnitelman toteuttamisen yrityksessä. MINURSOn mandaatin vahvistettiin kestävän 31. toukokuuta 1997 saakka. Turvallisuusneuvosto antoi pääsihteerin tehtäväksi esittää uuden raportin helmikuussa 1997.

Kofi Annanista tulee uusi pääsihteeri

13. joulukuuta 1996 turvallisuusneuvosto pääsi yksimielisyyteen Kofi Annanin nimittämisestä YK:n uudeksi pääsihteeriksi. Boutros Boutros-Ghalin työ ja johtamistyyli pääsihteerinä ei saanut Yhdysvaltain kannatusta, jonka vuoksi hänen ambitionsa jatkaa työtään YK:n pääsihteerinä loppui. Mutta Yhdysvaltain mukana olon hinta on ollut korkea ja se on lisännyt vastustusta turvallisuusneuvostossa ja YK:ssa kokonaisuutena. Kuten myöhempänä tekstissä käy ilmi, on johtajan vaihdos merkinnyt myönteisiä muutoksia YK:lle Länsi-Sahara-kysymyksessä. Yhdysvallat on pääsihteerin vaihtumisen jälkeen omaksunut suopeamman asenteen YK:ta kohtaan. Minkälainen vaikutus tällä lopulta on Länsi-Sahara-konfliktiin jää kuitenkin vielä nähtäväksi.

Raportissa 27. helmikuuta tehtiin selkoa niistä konsultaatioista, joita erityinen edustaja oli tehnyt. Asemat osoittautuivat edelleen lukkiutuneiksi. Pääsihteeri suositteli etsimään vastausta kolmeen kysymykseen:
Voidaanko rauhansuunnitelma viedä läpi nykyisessä muodossaan?
Jos ei, onko olemassa rauhansuunnitelman muutosehdotuksia, jotka molemmat osapuolet voivat hyväksyä, ja jotka johtavat siihen, että rauhansuunnitelma voidaan viedä läpi?
Jos ei, onko olemassa muita keinoja, joiden avulla kansainvälinen yhteisö voi auttaa osapuolia ratkaisemaan konfliktin?

James Baker - pääsihteerin henkilökohtainen lähettiläs

Keväällä 1997 erityinen edustaja kävi läpi useita konsultaatioita Rabatissa ja Tindoufissa. Pääsihteeri nimitti myös James Bakerin henkilökohtaiseksi lähettilääkseen löytääkseen keinoja viedä prosessia eteenpäin. James Bakerin saapuminen tapahtumapaikalle lisäsi myös pääsihteerin toiveita rikkoa lukkiutunut tilanne ja saada prosessia liikkumaan eteenpäin, kun James Bakerin nimittäminen oli merkinnyt sitä, että Yhdysvallat halusi saada vauhtia rauhanprosessiin ja nähdä konfliktin loppuvan. 18. maaliskuuta Yhdysvallat antoi myös virallisen tukensa Bakerin tehtävälle, jonka se luokitteli "erittäin visaiseksi". Raportissaan 5. toukokuuta 1997 pääsihteeri ehdotti turvallisuusneuvostolle MINURSOn mandaatin jatkamista 30. syyskuuta 1997, jonka turvallisuusneuvosto tekikin 22. Maaliskuuta ⁸.

Läpimurto neuvotteluissa

Useita neuvottelukierroksia konfliktin osapuolten ja James Bakerin kesken aloitettiin Lontoossa 11.- 12. kesäkuuta ja jatkettiin Lissabonissa 23.- 26 kesäkuuta. James Bakerin mukaan oli keskusteltu vähäisistä muutoksista rauhansuunnitelmaan. Toinen neuvottelukierros käytiin sitten Lontoossa 19.- 20. heinäkuuta ja 20. heinäkuuta James Baker ilmoitti, että Marokko ja SADR olivat saavuttaneet yksimielisyyden "kompromissiehdotuksesta" patti tilanteen rikkomiseksi niistä, jotka tulisi luokitella äänioikeutetuiksi. Hän selitti olevansa tyytyväinen tulokseen ja lisäsi, että "tämä konflikti on Kyproksen konfliktin jälkeen yksi vaikeimmin ratkaistavista".

Kolmas neuvottelukierros aloitettiin 29. elokuuta Lissabonissa, jossa muun muassa keskusteltiin toimintamalleista vaalikampanjan aikana. Lissabonin neuvotteluissa päästiin sopimukseen myös sota- ja poliittisten vankien vapauttamisesta osana kansanäänestykseen valmistautumista. Aamupäivän aikana 29.elokuuta James Baker päätti lykätä keskusteluja, koska edustajilla oli vaikeuksia ratkaista näitä kysymyksiä yksityiskohtaisesti ilman oman hallituksensa konsultointia.

Neljäs neuvottelukierros osapuolten kesken vietiin läpi Houstonissa, Texasissa 14.- 16. syyskuuta. Kuten aikaisemmissa tapaamisissa Lontoossa ja Lissabonissa, myös Algeria ja Mauritania osallistuivat neuvotteluihin tarkkailijoina. 16. syyskuuta osapuolet pääsivät yksimielisyyteen kansanäänestyskampanjan toimintamallista ja esityksestä, jossa esitettiin YK:lle asiantuntijaroolia ylimenokauden aikana. Edelleen päästiin sopimukseen joukosta käytännön toimia tunnistamisprosessin uudelleen käynnistämiseksi. Osapuolet edistävät myös YK:n pakolaiskomissariaatin (UNHCR) ryhtymistä valmistaviin toimiin pakolaisten palauttamiseksi kotimaahan kansanäänestyksen yhteydessä ja konfliktin purkaantuessa. Osapuolet sopivat myös kaikkien sotavankien palauttamisesta kotimaihinsa.

Uusi raportti pääsihteeriltä 24. syyskuuta

24. syykuuta pääsihteeri esitteli uuden raporttinsa Länsi-Sahara-konfliktista turvallisuusneuvostolle ⁹. Raportti on sävyltään myönteinen. Kieltämättä James Bakerin johtamat neuvottelukierrokset ovat merkinneet tarpeellista jäidenlähtöä siirtomaavallan lopettamisprosessin jatkumisen mahdollistamiseksi. 29. syyskuuta turvallisuusneuvosto päätti pääsihteerin suosituksen mukaan jatkaa MINURSOn mandaattia 20:een lokakuuta saakka (MINURSO koostuu tänään vain 230:stä henkilöstä). Raportissaan pääsihteeri suosittaa, että mandaattia sitten jatkettaisiin vielä 20. huhtikuuta 1998, että tunnistamisprosessi voitaisiin viedä loppuun. Syynä siihen, että mandaattia ensimmäisellä kerralla jatketaan vain 20. lokakuuta on se, että turvallisuusneuvoston valtuutetut saavat mahdollisuuden konsultoida hallituksiaan tehtävänsä lisäämisestä. Lokakuun alussa pääsihteeri lähettää teknisen työryhmän alueelle päättämään sen tarkkailijajoukon tarpeesta ja laajuudesta, joka alueelle täytyy sijoittaa.

Polisarion johtaja Mohamed Abdelaziz sanoi eräässä tapaamisessa ulkomaisten avustusjärjestöjen kanssa Tindoufissa 28. syyskuuta, että "kansanäänestys tulee auttamaan rauhan ja vakauden lisäämistä alueella" ¹⁰. Hän lisäsi vielä, että "siirtomaavallan lopettaminen Länsi-Saharassa mahdollistaa länsisaharalaisen kansan itsemääräämisoikeuden harjoittamisen ilman pakkoa, edellyttäen että Marokko osoittaa rehellistä poliittista hyvää tahtoa".
Erään YK:n tiedottajan mukaan tullaan "tunnistamistyö saattamaan loppuun niin nopeasti kuin mahdollista ja kansanäänestys toteuttamaan vuoden sisällä" ¹¹. Tiedottajan mukaan pääsihteeri tulee jättämään uuden runsaamman raportin marraskuussa, joka tulee sisältämään yksityiskohtaisen suunnitelman ja aikataulun kansanäänestyksen toteuttamisesta ja laskelman siitä, minkä suuruiset taloudelliset kustannukset tulevat olemaan ¹².

Lähteet:

Chopra, Jarat, "United Nations Determination of the Western Saharan Self", Peacekeeping and Multinational Operations, No. 1. March 1994, Norsk Utenrikspolitisk Institutt, Oslo 1994
Zoubi, r Yahia H. och Volman Daniel (red.), International Dimensions of the Western Sahara Conflict, Praeger Publishers, London 1993
Kamil, Leo, Fueling the Fire – US. Policy and the Western Sahara Conflict, The Red Sea Press, New Jersey 1987.
Pazzanita, Anthony G, "Marocko versus Polisario: A political interpretation", The Journal of Modern African Studies, vuosikerta 32, numero 2 (1994), sivut 265-278.
Fakta om FN – 1994, Svenska FN-förbundet och Studenternas FN-förbund, Uppsala 1994.
Report of the Secretary-General on the Situation Concerning Western Sahara, Security Council S/1997/166, 27. helmikuuta 1997.
Report of the Secretary-General on the Situation Concerning Western Sahara, Security Council S/1997/358, 5. toukokuuta 1997.
Report of the Secretary-General on the Situation Concerning Western Sahara, Security Council S/1997/742, 24. syyskuuta 1997 ja Security council Resolution S/RES/1131(1997).
Western Sahara News 1997.
Saharabulletinen, 1995-97. Föreningen Västsahara – Länsi-Sahara-yhdistyksen julkaisu, Box 31154, 40032 Göteborg.

Siirtomaavallan lopettamisprosessi on yksi sodanjälkeisen ajan suuria poliittisia mullistuksia. Suuri määrä aikaisemmin kolonisoituja alueita muuttui YK:n avulla poliittisesti itsenäisiksi valtioiksi. Useimmiten tämä prosessi sujui kivuttomasti. Toisinaan siirtomaavallan lopettamisprosessi aiheutti suuria konflikteja uusissa valtioissa. Pitkä siirtomaavallan lopettamisprosessi, josta Länsi-Sahara on joutunut kärsimään on ainutlaatuinen ja nostattaa monia kysymyksiä YK:n toiminnasta. Tämä kirjoitus kuvaa koko tätä prosessia YK:n perspektiivistä. YK:n toimintaa ja strategioita esitellään. Joitakin vertauksia muihin YK:lle problemaattisiin siirtomaavallan lopettamistehtäviin esitellään, samoin kuin käsitteistä, kuten itsemääräämisoikeus keskustellaan.

Viitteet:

8. Päätöslauselma 1198/1997.
9. S/1997/742.
10.Uutistoimisto Reuters, Pariisi 28. syyskuuta 1997.
11. Western Sahara News, 28. syyskuuta 1997.
12. YK:n lehdistötiedote, 27. syyskuuta 1997.