LÄNSI-SAHARA: Kerr-McGee ja TotalFinaElf
kuumalla vesiperällä

Amerikkalainen Kerr-McGee ja ranskalainen TotalFinaElf allekirjoittivat lokakuussa Marokon kanssa sopimuksen merenalaisen maaperän mahdollisten öljy- ja maakaasuesiintymien tutkimisesta ja kartoittamisesta. Sopimusten luonne on hyvin ristiriitainen, sillä siinä sovitut alueet sijoittuvat Marokon miehittämän Länsi-Saharan rannikolle.

Marokko on miehittänyt Länsi-Saharaa (ent. Espanjalainen Sahara) jo vuodesta 1975. YK:n ja Haagin tuomioistuimen lausuntojen mukaan Marokolla ei ole täyttä oikeudellista toimivaltaa tällä alueella ja vastaavasti länsisaharalaisille on suotava mahdollisuus vapaan itsemääräämisoikeuden harjoittamiseen. Kyseessä on miehitys, ehkäpä karrikoiden ilmaistuna Marokon harjoittama vahvemman oikeus, joka on pitänyt aluetta ja sen kansoja jatkuvassa konfliktissa jo 27 vuoden ajan.

Marokko korostaa alueen kuuluvan historiallisesti Rabatin kuningashuoneen alaisuuteen. Länsisaharalaiset, joista suuri osa pakeni pakolaisleireille Algerian aavikolle miehityksen alkaessa, pitävät kiinni heille tunnustetusta itsemääräämisoikeudestaan.

Marokko ja Länsi-Saharan itsenäisyysliike Polisario hyväksyivät vuonna 1991 YK:n ja OAU:n (Afrikan yhtenäisyysjärjestö) esittämän rauhansuunnitelman, joka päätti 15 vuotta jatkuneet aseelliset yhteenotot. Rauhansuunnitelmaan sisältyneestä kansanäänestyksestä on kuitenkin muodostunut avainkysymys osapuolten välisissä suhteissa.

Kansanäänestystä on yritetty järjestää YK:n johdolla jo 10 vuotta, mutta se on osoittautunut ylivoimaiseksi, varsinkin Marokon vastalauseiden vuoksi. Kiistakapulaksi ovat jääneet eriävät mielipiteet siitä ketkä ovat oikeutettuja äänestämään Länsi-Saharan tulevaisuudesta. Kysymys on samalla siitä ketkä saavat päättää alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä.

Siitä huolimatta Oklahomassa päämajaansa pitävä Kerr-McGee sopi Marokon öljyviranomaisten, ONAREP:in (Office National de Recherches et d’Exploitations Pétrolières), kanssa 110 400 neliökilometrin laajuisesta alueesta Bojadorin kaupungin pohjoispuolelta. TotalFinaElf sai vuorostaan tutkittavaksi 114 600 neliökilometriä entisen Espanjalaisen siirtomaahallinnon pääkaupungin Dakhlan edustalta. Pinta-alaltaan nämä alueet kattavat miltei koko Etelä-Suomen läänin.

Yhtiöt etsivät ja kartoittavat seuraavan 12 kuukauden aikana merenalaisia hiilivetyesiintymiä, ja mahdollisten esiintymien koostumuksesta ja koosta riippuen jatkosopimus tehdään niiden hyödyntämisestä.

Nämä kaksi sopimusta ovat kuitenkin vain osa laajempaa neuvottelukierrosta, jota ONAREP on käynyt ulkomaisten energiayhtiöiden kanssa eteläisen Marokon ja Länsi-Saharan alueista. Tähän mennessä se on tehnyt jo 6 sopimusta mahdollisten hiilivetyesiintymien kartoittamisesta. Edellisten yhtiöiden lisäksi mukana ovat myös brittijätti Enterprise Oil ja eteläafrikkalainen Africa Energy.

Kyseessä on Marokon pyrkimys suurempaan omavaraisuuteen. Tällä hetkellä 90 % maan energiankulutuksesta korvataan ulkoa ostetulla öljyllä ja kivihiilellä. Marokolla on myös kasvavia paineita rohkaista ulkomaista sijoitustoimintaa sekä korjata maan huonoa työllisyystilannetta. Taustalla on luultavasti paljon muutakin.

Viimeisimmät sopimukset vahvistavat entisestään kuningaskunnan päättäväistä otetta miehitetystä Länsi-Saharasta. Aikaisempi alueen fosfaattivarantojen ja kalavesien hyväksikäyttö sai rinnalleen uuden teollisuudenalan jonka piirissä kuningashuone pyrkii sitouttamaan ulkomaisia yhtiöitä ja valtioita miehittämäänsä alueeseen. Polisario näkee sopimukset tietoisena provokaationa entistäkin tulehtuneemmassa ilmapiirissä osapuolten välillä.

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista huomioida että maan tärkein kauppakumppani Ranska on ollut myös Rabatin tärkein tukija Länsi-Saharan kysymyksessä. Se on pyrkinyt käyttämään vaikutusvaltaansa tässä suhteessa niin YK:n kuin EU:nkin foorumeilla. Marraskuisella Marokon visiitillään Jacques Chirac herätti kohua viitatessaan alueeseen ’Marokon eteläisinä maakuntina’.

USA on viime aikoina lipsunut sovittelijan roolistaan konfliktissa, ja ryhtyi tukemaan Marokon ehdotusta Länsi-Saharan autonomiasta kuningashuoneen alaisuudessa. Ehdotukseen sisältyy kansanäänestyksen järjestäminen Länsi-Saharassa, johon ottaisi osaa myös alueelle siirretty marokkolaisenemmistö ja joka mitä luultavimmin merkitsisi alueen liittämistä Marokkoon.

Etelä-Afrikka päätti heinäkuussa valmistella länsisaharalaisen pakolaishallituksen SADR:in (Saharawi Arab Democratic Republic) tunnustamista. Energy Africa:n sopimus Länsi-Saharan alueelle kuitenkin hankaloittaa tätä prosessia, puhumattakaan siitä että Ranska ja YK ovat painostaneet Etelä-Afrikan presidentti Thabo Mbekiä lykkäämään valmistelua ainakin kuluvan vuoden loppuun asti.

Länsi-Saharan luonnonvarojen nykyiset omistussuhteet ja hyväksikäyttö ovat ongelmallisia. ONAREP:in sopimukset ulkomaisten yhtiöiden kanssa ovat esimerkki siitä miten kauppa- ja taloudellisiin yhteistyösopimuksiin voidaan sisällyttää poliittisia päämääriä. Useinhan se on juuri päinvastoin.

Kerr-McGee ja TotalFinaElf ovat vakuuttaneet olevansa neutraaleja Länsi-Saharan kysymyksen suhteen. Suuryhtiöiden on kuitenkin vastuutonta väittää olevansa tietämättömiä sopimustensa poliittisesta luonteesta ja vaikutuksista alueelliseen tasapainoon ja poliittiseen ilmapiiriin.

YK on aloittanut tutkinnan sopimusten laillisuudesta. Kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa painostavat yhtiöitä perumaan sopimuksensa. Länsisaharalaiset vetoavat kansalaisyhteiskuntiin ja kansainvälisiin järjestöihin että heidän tilanteensa huomataan.
Sitä mahdollisuutta, että epätoivon ja syrjäytymisen tunteet ajavat heidät puolustamaan aseellisesti heille tunnustettua itsemääräämisoikeuttaan, on pyrittävä välttämään viimeiseen asti.

Henri Onodera

(Rauhan Puolesta 04/01)