Taina Dahlgren ja Marja-Leena Heikkilä-Horn (toim.):
Tulevaisuus kuuluu Aasialle? Ihmisoikeudet ja ihmiskuva Itä- ja Kaakkois-Aasiassa

Suomen Rauhanpuolustajat/LIKE Kustannus 2002
Rauhanpuolustajista 5 € + postikulut

Ihmisoikeuskeskustelu käynnistyi Itä- ja Kaakkois-Aasiassa viime vuosikymmenen alkupuolella, kun Singaporen entinen pääministeri Lee Kuan Yew ja Malesian pääministeri Mahathir Mohamad esittivät puheenvuoronsa aasialaisesta ihmisoikeuskäsityksestä ja aasialaisista arvoista. Termit omaksuttiin nopeasti myös läntiseen kielenkäyttöön. Ihmisoikeusloukkauksia oikeuttavat kulttuuriset erityispiirteet eivät kuitenkaan saaneet vastakaikua YK:ssa tai muissa kansainvälisissä järjestöissä. Merkittävänä syynä tähän oli se, etteivät aasialaiset kansalaisjärjestöt omaksuneet "aasialaisia arvoja" omikseen.

Kulttuurista on kuitenkin tullut muutamille Itä- ja Kaakkois-Aasian maille tekosyy rikkoa niitä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin ne yksilön tai ryhmien oikeuksien turvaamiseksi ovat sitoutuneet. Kulttuurien tärkein perusta on yleensä uskonto. Uskonto määrittelee paitsi tuonpuoleista elämää, myös maallista taivallusta. Moderni itäaasialainen maailma ei ole luopunut uskonnon asettamista elämänohjeista. Uskonnot ovat vahvistuneet modernisaation, globalisaation, teollistumisen sekä nopeasti kehittyvän teknologian asettamien haasteiden edessä.
Talousihmeen jälkeinen Itä- ja Kaakkois-Aasia etsii vastauksia laman aiheuttamiin ongelmiin. Tämä on monessa maassa aiheuttanut radikaaleja poliittisia muutoksia, etnisiä ja uskonnollisia konflikteja, köyhien köyhtymistä sekä naisten ja lasten turvattomuuden lisääntymistä. Yksilön suoja talousongelmien kanssa painiskelevissa, poliittisesti epävakaissa maissa on lähes olematon. Merkillepantavaa on myös, että vaalit ovat monessa kaakkoisaasialaisessa maassa voimistaneet autoritaarisia hallituksia tai hallitsijoita.

Kirjan tarkoituksena on analysoida Itä- ja Kaakkois-Aasian kulttuurien ihmiskuvaa ja ihmisoikeuksia. Artikkeleissa tarkastellaan sitä uskonnollista ja kulttuuriympäristöä, jossa ihmisoikeusloukkaukset Itä- ja Kaakkois-Aasiassa tapahtuvat.

FT Marja-Leena Heikkilä-Horn toteaa artikkelissaan Yksilö ja yhteiskunta hindulais-buddhalaisessa kulttuuripiirissä:

… Poliittisille johtajille ja hallitsijoille hengellisen ansion kerääminen on ehdottoman välttämätöntä. Hallitsijan poliittinen ja taloudellinen valta perustuu sille olettamukselle, että hän on ansioitunut edellisessä elämässään ja ansainnut nykyisen etuoikeutetun asemansa. Hänen on osoitettava vaurauttaan eli hengellistä erityisasemaansa jakelemalla rahaa julkisesti ja näyttävästi eri tahoille. (s. 29)

… Poliittisten johtajien arvosteleminen tulkitaan useissa maissa vallitsevan uskonnon arvostelemiseksi ja täten harhaoppisuudeksi. Uskonnon arvosteleminen theravada-buddhalaisissa maissa jäytää valtion peruspilareita, koska valtio on ideologisesti rakennettu ennen kaikkea buddhalaisten mielikuvien varaan. (s. 30-31)

… Buddhalaisuus ei tunne kastilaitosta, mutta karman lain mukaan ihmiset ovat kuitenkin varsin eriarvoisia. Tämä hengellinen eriarvoisuus on useissa Kaakkois-Aasian maissa muodostunut myös konkreettiseksi yhteiskunnalliseksi luokkajaoksi. (s. 34)

… Yksilöä kunnioitetaan, kun hänen arvonsa ja asemansa tunnetaan ja kun hän pukeutuu ja käyttäytyy näiden mukaisesti. Taskuvaras tai muu rikollinen, joka jää poliisin kynsiin, menettää ihmisarvonsa ja sen myötä ruumiillisen koskemattomuutensa. Š Buddhalaisen filosofian mukaan kärsiviä ihmisiä kohtaan tulee tuntea myötätuntoa, mutta myötätuntoa ei milloinkaan sekoiteta siihen tosiasiaan, että yksilö on ansainnut asemansa. Taskuvaras, joka poliisilaitoksella piestään henkihieveriin, on ansainnut osansa. Kidutus on ansaittua, koska poliisin sellissä rikollinen menettää ihmisarvonsa. Lapsi, joka myydään bordelliin, voi syyttää vain itseään. Molemmilla on toki mahdollisuus parantaa omaa elämäntilannettaan uhraamalla ahkerasti buddhalaismunkeille. Toisaalta hyvin matalalta ei voi nousta kovinkaan korkealle. (s. 36-37)

FT Irmeli Perho esittää artikkelissaan Ihmisoikeudet ja islamilainen kulttuuri:

… Kaakkois-Aasian muslimivaltioiden nykyiset hallitukset noudattavat sekularistista politiikkaa, joka ottaa hyvin vähän tai ei lainkaan huomioon islamilaiset normit. Indonesiassa ja Malesiassa noudatetaan islamilaista lakia perhe-elämään liittyvissä asioissaŠ Sen sijaan muilla yhteiskuntaelämän alueilla noudatetaan maallisia lakeja. (s. 59)

… Mikäli muslimit toteavat elävänsä epäislamilaisen hallinnon alaisuudessa eli kaaoksen alueella, heillä on klassisen poliittisen teorian mukaan ollut kolme vaihtoehtoa ongelman ratkaisemiseksi. He voivat muuttaa kaaoksen alueelta islamin alueelle, tai he voivat taistella epäislamilaista hallintoa vastaan syrjäyttääkseen sen. Kolmantena vaihtoehtona on ulkoinen sopeutuminen tilanteeseen. (s. 60)

FM Minna Hakkarainen sanoo artikkelissaan Yksilö ja yhteiskunta kungfutselaisessa kulttuuripiirissä:

… Taivaan pojan (keisarin) ensisijaisena tehtävänä oli suorittaa tarvittavat riitit, jotta Taivas pysyisi suotuisana. Hän oli siis ihmisten ja Taivaan välittäjä, joka sai oikeutuksen tehtäväänsä Taivaan suomasta mandaatista. Perinteisen käsityksen mukaan vain hyveellinen henkilö voi saada osakseen taivaan mandaatin. Se toimi siis vallan teoreettisena legitimoijana. Mandaatin ei kuitenkaan automaattisesti nähty merkitsevän elinikäistä valtaa. (s. 106)
… On huomattava, että taivaan mandaatti antaa kansalle mahdollisuuden kapinoida huonoa hallitsijaa vastaan. Koska hallitsijan tulee olla esimerkillinen ja huolehtia alamaisistaan, on näiden tehtävien laiminlyöminen riittävä oikeutus kapinaan. Näin ollen käsitys taivaan mandaatista ja siihen liittyvistä hallitsijan velvollisuuksista alamaisiaan kohtaan antaa vahvan teoreettisen oikeutuksen myös poliittiselle oppositiolle, mikäli se voi osoittaa hallitsijan toimivan kansan etuja vastaan. (s. 107)

FM Taina Dahlgren mainitsee artikkelissaan Itä- ja Kaakkois-Aasia ja ihmisoikeudet:

… Kansallinen ylpeys on kasvanut erityisesti niissä Itä- ja Kaakkois-Aasian maissa, joissa taloudellinen kasvu oli vuoden 1997 talouskriisiin saakka voimakkainta ja tasaisesti edistynyttä. Talouspotentiaaliltaan merkittävät itä- ja kaakkoisaasialaiset valtiot ovat ruvenneet esittämään lännen arvoja ja ylivaltaa koskevaa kritiikkiä. (s. 157)

… On selvää, että yksiä ja samoja arvoja, yhtä ja samaa aasialaista yhtenäiskulttuuria ei ole olemassa. (s. 159)

… Totalitarismin ihailulla, autoritaarisuudella ja ihmisoikeusloukkauksilla on Itä- ja Kaakkois-Aasiassa pitkät perinteet. .. Kaakkois-Aasian maiden kolonialisminvastaisen itsenäisyystaistelun johdossa viime vuosisadan alkupuolella ja toisen maailmansodan aikana olleista henkilöistä huomattava osa oli ideologisesti totalitarismista viehättyneitäŠ Fasististen valtioiden Saksan, Italian ja Japanin ihailu on myös nähtävissä vastareaktiona demokraattiselle lännelle, joka kidutti vankiloissaan aasialaisia itsenäisyystaistelijoita ja hylkäsi siirtomaansa Japanin joukkojen saapuessa. (s. 160-161)

… Kolonialismin aika on jättänyt pysyvät jälkensä erityisesti Kaakkois-Aasiaan. Brittien ja ranskalaisten siirtomaahallinnot asettivat aasialaiset kansat toisiaan vastaan, ja britit levittivät siirtomaasta toiseen nykyisin barbaarisina pitämiämme tapoja ja rangaistuksiaŠ Ihmisoikeudet olivat eurooppalainen keskustelunaihe jo valistusfilosofian ajoista lähtien, mutta niiden ei katsottu kuuluvan "alemmalla tasolla olleille" siirtomaiden asukkaille. (s. 162)

… Talouksien integroituessa universaalisuus korostuu yhdellä saralla, mutta samanaikaisesti yritetään ideologisella tasolla päästä eroon universaalisuudesta. Kuitenkin myös ihmisoikeudet globalisoituvat. (s. 194)