Rauhanpäivien historiaa

 

Kolmekymmentä vuotta rauhantyötä – Rauhantoimikunta on perustettu 1974 Helsingissä.

Alun alkaen pyrittiin siihen, että kaikista neljästä keskusammattijärjestöjen alaisista ammattijärjestöistä olisi edustusta toimikunnassa, eli SAK:sta, STTK:sta, TVK:sta ja Akavasta (nykyisin SAK, STTK ja Akava).

Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin betoniraudoittaja Sorjo Saarinen Espoosta. Toimikunnan historian puolessa välissä vaihtui puheenjohtajaksi Rakennusliiton jäsen Mauri Perä Vantaalta, ja kolmas puheenjohtaja, Toimihenkilöunionin jäsen Kimmo Snellman Vantaalta, valittiin 2000.

Kokousajankohdaksi muotoutui pikkuhiljaa tammikuun alkupäivien loppiaisviikonvaihde siitä syystä, että se on muun toiminnan osalta ay-liikkeen hiljaisinta aikaa.

Tapahtuman nimi oli aluksi Työpaikkojen rauhantoimikunnan vuosikokous ja seminaari, sen jälkeen Työpaikkojen rauhankonferenssi ja kymmenkunta viime vuotta Ay-väen rauhanpäivät.

Rauhanpäivien paikkakunnat ovat laajentuneet aiemmasta Helsinki–Turku–Tampere–kolmiosta ympäri maata muun muassa Kuopioon, Jyväskylään, Raumalle, Hämeenlinnaan ja Järvenpäähän. Vuonna 2003 olimme Porissa, 2004 Espoossa ja 2005 Lahdessa. Vuoden 2006 päivät järjestettiin Tammisaaressa.

Korkeatasoisten alustajien kuulemisen lisäksi ihmiset osallistuvat aktiivisesti keskusteluihin. Lukuisat työryhmät mielenkiintoisine aiheineen tarjoavat niihin oivan mahdollisuuden.
Keskustelujen aiheet ovat vaihdelleet ammattiosaston perustason opintokerhoista aina koko maailmaa käsitteleviin aiheisiin kuten Euro-ohjusten vastustamiseen, Itämeren suojelemiseen, Barentsinmeren öljyvarantoihin, ihmisoikeuksiin eri maissa, sotilasliitto Naton toimenpiteiden arviointiin ja EU:n tuomiin ongelmiin. Tavoitteena on aina ohjelman ajankohtaisuus.
Vierailevina luennoitsijoina on ollut ammattiliittojen puheenjohtajia, kansanedustajia, ministereitä ja kaupunginjohtajia sekä lukuisa joukko asiantuntijoita suoraan työpaikoilta; luottamusmiehiä ja ammattijärjestöjen ns. tavallisia toimijoita, rauhantyöstä kiinnostuneita naisia ja miehiä, joilla on sanottavaa ja valmiutta sekä kykyä erilaisten mielipiteiden vaihtoon.

Ay-väen rauhanpäiville on kotimaisten alustajien lisäksi osallistunut 2–5 ulkomaista asiantuntijaa muun muassa Venäjältä, Lähi-idästä, Palestiinasta ja Nicaraguasta. Etelä-Afrikan rotusortohallitusta vastustavan ANC:n edustajat ovat myös osallistuneet rauhanpäiville, ja Nelson Mandelan vierailun järjestelyissä olimme mukana. Takavuosina Neuvostoliiton keskusammattijärjestön edustajia kävi toimikunnan vieraana, ja vierailun yhteydessä kävimme kymmenissä ammattijärjestöissä ja työpaikoilla ympäri maata.

Ay-väen rauhantoimikunta juhli 30-vuotista toimintaansa


Turussa oli huhtikuun 24.–25. huhtikuuta 2004 koolla Työpaikkojen rauhantoimikunnan väkeä juhlistamassa ay-väen rauhantoiminnan 30-vuotistaipaletta. Aamukahvin merkeissä pidetyssä lämminhenkisessä tilaisuudessa olivat läsnä myös Suomen Rauhanpuolustajien yleiskokoukseen eri puolilta maata tulleet aktiivijäsenet ja piirien edustajat.

Historiaa eläväksi muistelujen myötä

Tilaisuudessa saivat sananvuoron rauhanliikkeen veteraanit Liisa Söderholm ja Mauri Perä.

- Ei koskaan enää sotaa! -tunnuksin perustettiin ammattiyhdistysväen rauhanliike, aloitti Liisa Söderholm. Hän muistutti, että tuolloin elettiin vaihetta, jossa takana oli suuri voimainponnistus. Oli kerätty miljoona nimeä atomiaseen kieltämistä vaativaan Tukholman vetoomukseen ja perustettu ammattialakohtaisia rauhanjärjestöjä. Työpaikoilla oli rauhanvastaavat ja kansainvälinen kanssakäyminen oli vilkasta. Erityisen ajankohtaisia olivat Itämeren rauhakonferenssit Saksan demokraattisessa tasavallassa DDR:ssä. Vuonna 1955 Suomessa järjestettiin Maailman rauhankokous, ja ay-väen rauhanliikkeelle lankesi suuri vastuu järjestelyjen hoitamisessa.

Alun perin Rakennustyöläisten liiton tuella tapahtunut toiminta hiipui tultaessa 1970-luvulle, jolloin SAK toimitsijoineen otti organisoivan roolin. Nyt on kuitenkin aika juhlia työtään jatkavan Työpaikkojen rauhantoimikunnan 30. toimintavuotta.

- Mikä sitten oli tuolloin toisin? Ei ollut televisiota ja ihmisillä oli aikaa ja tarmoa osallistua järjestötoimintaa, pohti Liisa Söderholm. Ay-väki ottaa kantaa maailman menoon

-Työpaikkojen rauhantoimikunta on osa rauhanvoimia, aloitti Mauri Perä.

- Sodan jälkeen ay-liike suuntautui voimakkaasti fasismin juurimiseen. Tuoreessa muistissa olivat toisen maailmansodan tapahtumat. 1960-luvun loppua kohti tultaessa alkoi ns. eheyttäminen ay-liikkeessä; tulivat SAK:n rauhanjaostot ja sitten SASK, järjestön solidaarisuustyön keskus.

Työpaikkojen rauhantoimikunta ja ammattialakohtaiset toimikunnat suuntautuivat erityisesti kampanjoimaan joukkotuhoaseiden kieltämisen puolesta ja paikkakunnilla tapahtuvaan toimintaan.

1990–luvun alkupuolella Työpaikkojen rauhantoimikunta oli juuri koolla Kuopiossa, kun Liettuan pääkaupungissa Vilnassa ammuttiin tv-tornia. Tapahtuneen vuoksi otettiin kantaa. Tuolloin aikakausi kääntyi...

Jopa 1990–luvun kriisissä pystyttiin pitämään kiinni pyrkimyksestä taata rauhantyön jatkuvuus ja vakaus.

Nyt järjestetään vuosittain yksi iso tilaisuus ja syksyinen Pietarin-vierailu.

Ay-liikkeen tilanne on muuttunut siitä kansainvälisen toiminnan vaiheesta, josta Liisa Söderholm kertoi. Silloin oltiin osa työväenliikettä. Nyt solidaarisuudesta puhuu Eteläranta 10, kärjisti Mauri Perä ja lisäsi, että ay-väen rauhanvoimien tärkeä tehtävä onkin löytää suuri aloite, se idea, joka on ollut kadoksissa parikymmentä vuotta.

Terttu Ahokas