Kommenttipuheenvuoro
turvallisuus-aiheisessa suurpaneelissa 15.1.

Hashem Dajani, Palestiinalaisedustusto

Hyvät ystävät,

Kiitos kutsustanne ja mahdollisuudesta kertoa lyhyesti Palestiinan viime aikojen tilanteesta. Olen iloinen, että asia kiinnostaa teitä.
Palestiinan viimeaikaiset tapahtumat ovat olleet melko vaikeita presidentti Arafatin poismenon johdosta. Kysymys Palestiinan kohtalosta näin vahvan johtajan jälkeen miehitys -olosuhteissa ja kaoottisen tuntuisessa tilanteessa on ollut esillä ympäri maailmaa. Monet ovat ajatelleet, että tulee sisällissota tai että johtajuuden siirrosta tulee todella vaikea ja riitaisa.

Mutta – palestiinalaiset näyttivät maailmalle sellaisen piirteensä, joka ei kenties ollut ennestään tuttu. Olen itse ylpeä ja onnellinen huomatessani miten hyvin kaikki sujui. Kansamme näytti, että meissä on ainesta noudattaa todellista demokratiaa. Meillähän oli ensin 5.9.2004 kunnallisvaalit, joihin kaikki Palestiinan puolueet osallistuivat. Vaalit olivat rehelliset, avoimet ja onnistuneet.

Valitsemalla presidentinvaaleissa Mahmoud Abbasin Palesiinalaishallinnon uudeksi presidentiksi palestiinalaiset näyttivät, että haluavat demokratiaa. Tämä oli rauhantarjous palestiinalaisilta ja tärkeä viesti, joka israelilaisten tulisi ymmärtää. Pallo on nyt heillä.
“Me tarjoamme rauhan kättä naapurillemme toivoen, että vastaus on myönteinen”, ilmaisi uusi johtaja kantansa. ”Edessämme on vaikea tehtävä, rakentaa valtio, saavuttaa turvallisuus kansallemme ... antaa vapaus vangeillemme, pakolaisillemme elämisen arvoinen elämä ja saavuttaa päämäärämme itsenäisestä valtiosta”, hän totesi, kun sunnuntaisten vaalien voittaja oli tullut selväksi.

Uusi johto sitoutuu edelleen ns. tiekarttaan ja uskoo, että se on ratkaisumalli. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei palestiinalaisilla olisi oikeutta mihinkään vastarintaan, jollei ratkaisua löydy. Vaikka palestiinalaiset yrittävät todistaa maailmalle, että he ovat valinneet rauhan tien, jatkaa Israel aggressioitaan siviilejä kohtaan valtaamalla kaupunkeja, tuhoamalla koteja ja tappamalla ihmisiä, käyttäen kaikkia mahdollisia hallussaan olevia sotilaallisia voimia. Tämä todistaa meille, etteivät he ole valmiita kaikille myönteiseen rauhaan, vaan haluavat itse sanella ehdot.

Presidentti Arafat vahvisti useaan kertaan sitoumuksensa tiekarttaan, mutta häntä ei kuunneltu. Uusi presidenttimme seuraa Jasser Arafatin linjaa ja on valmis noudattamaan tiekarttaa. Kansainvälisen yhteisön on saatava painostettua – ei uhria vaan sitä, joka käyttää laitonta valtaa.
Sharon on saatava tunnustamaan sotilaallisen vaihtoehdon epäonnistuminen ja palaamaan poliittiseen prosessiin: tämä vaihtoehto sisältää neuvottelun palestiinalaisen osapuolen kanssa, YK:n päätöslauselmiin perustuvan ratkaisun saavuttamisen, allekirjoitettujen sopimusten kunnioittamisen, Israelin vetäytymisen ennen vuoden 2000 lokakuuta miehitetyistä asemista ja edistymisen kohti rauhanratkaisua.
Sekä palestiinalaiset, että kansainvälinen yhteisö suhtautuvat toiveikkaasti vaaleihin, jotka pidettiin miehitetyn Palestiinan alueella. Noin 65 % rekisteröidyistä palestiinalaisista osallistui vaaleihin, joita oli tarkkailemassa lukuisia kansainvälisiä tarkkailijoita. Vaalit täyttivät vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien standardit.

On epäilemättä vaikeaa panna käytäntöön vaaleja, kun maa on miehityksen alla. Palestiinan vaalit näyttivät kuitenkin selvästi palestiinalaisten vakaumuksen noudattaa demokratiaa. Huolimatta näistä vaikeuksista vaalit suoritettiin kaikkien kansainvälisesti noudatettavien lakien puitteissa.

Toivon, että kansainvälinen yhteisö, etenkin Israelin valtio, Euroopan unioni ja Yhdysvallat, vastaanottavat palestiinalaisten kädenojennuksen ja rauhan viestin sekä auttavat heitä käytännön toimissa poliittisesti, taloudellisesti ja moraalisesti. Jos tämän tilaisuuden annetaan mennä ohi kuten presidentti Arafatin allekirjoittaman Oslon rauhansopimuksen, josta saatiin jo Nobel-palkintokin, on edessä paluu nolla-tilanteeseen. Sitähän ei kukaan toivoisi.