Kaarina Kailo

Kasvu ihmisyyteen ja solidaarisuuteen - vieraanvaraisuuden ja vastuun maailmankuva globalisaation uusina arvoina
(tekstiä lyhentänyt ja toimittanut Maisa Kuikka)


Alustuksen tavoite

Maailman sosiaalifoorumeiden kuuluisa iskulause, jonka ehkä olette kuulleet kansalaisjärjestötapahtumissa on ”TOISENLAINEN MAAILMA ON MAHDOLLINEN”. Oman alustukseni lähtökohta on ”TOISENLAINEN MAAILMANKUVA ON MAHDOLLINEN. Aivan toisenlainen ihmisyys ei ole vain mahdollista vaan sille on tällä hetkellä huutava tarve.”
Koko maapallon tulevaisuus saattaa olla kiinni tästä uudesta ihmisyydestä, jonka esikuvia tulisi levittää pudotuspelien darwinismibrändin sijaan kiireen vilkkaan, koska 50-luvun sukupolvi on jo käyttänyt enemmän hupenevista luonnonvaroista kuin kaikki sitä edeltävät sukupolvet yhteensä. Jo nyt spekuloidaan, että Kaakkois-Aasian hyökyaalto ei olisikaan ollut puhdas luonnonilmiö vaan kytköksissä Tasmanian alueella tehtyihin merenpinnan alaisiin seismisiin kokeisiin ja öljynetsintäoperaatioihin. On myös huhuja ja tieteellistäkin näyttöä siitä, että tietyt maailman mahtivaltiot, Venäjä ja USA, ovat suunnitelleet uudenlaista sodankäyntiä, ilmastosodankäyntiä — jopa tsunamipommia. Pelkästään kuvitelma tällaisesta ekoterrorismista sodankäynnin muotona viestii siitä kuinka kauas ollaan ”kehitytty” pyyntikulttuurin luonnon tasapainoa ja kierrättämistä kunnioittavasta sekä kosmokseen samaistuvasta maailmankuvasta. Tarvitsemme kipeästi kasvua ja kasvattamista ihmisyyteen ja inhimilliseen resurssien jakoon.


JOHDANTO

Näin traagisen, joskaan ei maailman näkökulmasta ainutlaatuisen, katastrofin jälkeen tarvitsemme toivon ja solidaarisuuden sanojen palauttamista hyväksyttävien joukkoon. Aasian hyökyaalto vyörytti tietoisuuteemme sen traagisen ilosanoman, että toisenlainen ihmisyys on jo näyttänyt vieraanvaraisen ja keskinäisen solidaarisuuden puolensa. Optiohait, pörssijumalan palvojat ja ahneuden luonnollistajat ovat hekin saaneet kolhuja maailmankuvalleen. Vaikka hex ja nasdak eivät ole notkahtaneet sen painosta, maailmankylän keskinäinen kohtalonyhteys ja auttamishalu osoittavat maailman pienen härskin talousjohdon arvot ontoiksi. Ihmistä ei motivoikaan, kuten he implisiittisesti väittävät, tehokkuus, loputon talouskasvu rajallisessa maailmassa ja hysteerinen oman edun tavoittelu, vaikka sitäkin toki löytyy edelleenkin. Hyökyaalto auttaa osoittamaan maailman päättävän eliitin pienen porukan - ei suinkaan ihmiskunnan - arvokylmiön maailmankuvan peiliksi.

Voidaksemme opetusalalla ja muualla ryhtyä edistämään tätä positiivista, toivoa ylläpitävää ihmiskuvaa sekä osoittaa miten kasvu ihmisyyteen etenee, on tiedostettava mikä aikamme ihmisyydessä on pielessä ja minkälaiset perusoletukset yhteiselosta ja hyvinvoivan maailman perusedellytyksistä estävät meitä kasvamasta muuhun kuin kieroon ja ekologista itsemurhaa lähestyvään suuntaan.


LUOVAN TUHON TALOUS JA MAAILMANKUVA

Mitkä arvot ja oletukset sisältyvät julkilausutusti tai kätketysti aikamme maailmankuvaan? Mitä globalisaatio tarkoittaa kaikessa toiminnassa heijastuvana arvomaailmana ihmisyyteen kasvamisen näkökulmasta?

1. Homo economicus ja kunnian-häpeän piiloyhteiskuntasopimus ja järjestelmä

Tiedemaailmassa puhutaan yhteiskuntasopimuksesta ja mielestäni tämän hetken globaali piilo-sukupuoli ja yhteiskuntasopimus - jota ei kyllä ole virallisesti sovittu muualla kuin talouspäättäjien psyykkeen pimeyksissä — tuo esiin korostuneesti ns. kunnian ja häpeän sukupuolistaville arvoille ja hierarkkisille, epäsymmetrisille valtasuhteille perustuvan käsitejärjestelmän. Se esiintyy kaikissa patriarkkaalisissa eli isäjohtoisissa yhteiskunnissa, niin kristillisissä länsimaissa kuin idän muslimikulttuurissakin. Joskin erilaisina muunnelmina ja erilaisessa vahvuusasteessa.

Maailmaa mullistavaa kasvua ihmisyyteen ei voida toteuttaa vain hengitysharjoituksilla, meditaatiolla, joogalla, käymällä kirkossa tai terapiassa tai harjoittamalla hyväntekeväisyyttä. On tiedostettava syvällisellä tasolla mille perustalle aikamme valtapolitiikka makro- ja mikrotasolla sekä psykologisella ja yhteiskunnallisten rakenteiden tasolla pohjautuu. Vasta sitten se voidaan korvata symmetristen, tasavertaisten ja tasapainoisten ihmisyyden arvojen ja kuvien globaalilla sopimuksella.

Erityisesti länsimaille leimallinen yksilön oikeuksien, pikemminkin kuin ryhmävelvotteiden ja yhteisöllisyyden, painotus on osa häiriintynyttä ja vallitsevaa maailmankuvaa on johtanut aikamme yltiöitsekkääseen talouskasvuihmisyyteen. Uudenlaista eettisempää, globaalin vastuuntunnon inhimillisyyttä ei voida rakentaa tältä pohjalta. Ytimessään tämä atomistinen tunteista vieraannutettu ihmisyys viitoittaa uusliberalistisille arvoille pohjautuvan globalisaation tietä. Kuten D. Korten on sen kuvannut, uuden talouden ihmiskuva perustuu seuraaville olettamuksille:

- ihmisten toimintaa kannustavat itsekkäät motiivit ja ne kanavoituvat ensisijaisesti taloudellisen edun tavoitteluun
- yksilölle tai yhtiölle suurinta taloudellista voittoa tuottava toiminta hyödyttää yhteiskuntaa kaikkein eniten
- sekä yksilölle että yhtiölle on järkevämpää kilpailla kuin tehdä yhteistyötä. Näin ollen kilpailuvaikutinta tulisi pitää yhteiskunnan suunnittelun keskeisenä tekijänä
- kansalaisten kuluttamien hyödykkeiden kokonaisarvon kasvu on inhimillisen edistyksen paras mittari. Alati kasvava kulutus edistää yhteiskunnan hyvinvointia kiihottamalla talouden tuottavuutta. (Korten 1998, 97.)

Karkeammalla kielellä ilmaistuna nämä ideologiset oppilauselmat olettavat, että

- ihmisiä motivoi ennen kaikkea ahneus
- hankkimisvietti on ihmisyyden korkein ilmaus ahneuden ja hankintojen hellittämätön toteuttaminen johtaa ihanteellisiin sosiaalisiin seurauksiin
- edellä ilmaistujen arvojen toteuttamisen rohkaiseminen, kunnioittaminen ja palkitseminen on parhaaksi inhimillisille yhteiskunnille. (Korten 1998, 97.)

Kiihkokapitalismi ja markkinatalousfundamentalismi eivät ole johtaneet vaurauden tihkumiseen alaspäin, vaan ovat päinvastoin johtaneet ennennäkemättömään eriarvoistumiseen, digitaaliseen kuiluun ja tuloerojen kasvuun rikkaiden ja köyhien maiden, maanosien sekä naisten ja miesten välillä. Naiset ovat talouskasvun kaasupolkimena, pätkä- ja halpatyövoiman häviäjiä, joskin luokalla toki on merkitystä. He voivat myös samaistua herruusjärjestelmään ja sortaa vähempiosaisia sisariaan tai kanssaihmisiään. Yllämainittu kaavio osoittaa ainoastaan mihin säätelemätön, viidakon lakeja ja darwinismia myötäilevä yhteiskuntasopimus voi pahimmillaan johtaa ja on johtanut.

Kuten monikansallisia yrityksiä on jo diagnisoitu täysin psykopaattien tapaan toimiviksi oikeushenkilöiksi, joilla ei ole ekososiaalista vastuuntuntoa tai kykyä ja empatiaa samaistua talousväkivaltansa uhreihin, aikamme ihmismalli—tuttu television kaupallisesta törkyviihteestä—lähenee huolestuttavasti psykopatologiaa yltiöpiittaamattomuuden ja kilpailuhenkisyyden ytimessään.

Tämän voitontavoittelun pohjalta luodun ihmisbrändin arvot ja maailmankuva ovat lähinnä länsimaisen filosofian kehityksen loppuhuipentuma. Sen voi tiivistää seuraavanlaisena binäärisenä mallina, jonka kovana ytimenä ovat bittimaailman kaksoiskoodi ja kaksinaismoraali: itse ja toinen, joko/tai- ajattelu sekä vajeen ja niukkuuden arvot.

Yhteiskuntasopimus ja arvomaailma joka perustuu epäsymmetriselle henkisen, psykologisen, materiaalisen, uskonnollisen, kulttuurisen, taloudellisen ja fyysisen vallan, resurssien, auktoriteetin, tiedon ja tietäjyyden jaolle ei voi edistää henkistä kasvua ihmisyyteen. Sen puitteissa toteutettu hyväntekeväisyys, mietiskely ja muu auttamistyö osana ihmisyyskasvatusta ei johda kuin saman epäreilun ja eriarvoisuutta ylläpitävän mallin syvenemiseen.

Jos ihmisyyden kätketyn, ei-julkituotuna mallin, normina on heteroseksuaalinen valkoinen eliittimies vallankahvassa, myös henkisen kasvun opit uusintavat tätä maailmankuvaa ja ihmisyyden brändiä.

Uskonnolliselle ja taloudelliselle valtahegemonialle on yhteistä, varsinkin sen fundamentalistisessa muodossa, pääoman omistuksen kasvattaminen, keskittäminen ja kasaaminen niukkuutta ylläpitävänä periaatteena. Uskonnollisessa kehikossa on kyse ilmoituksen muodossa legitimoidusta henkisestä pääomasta, jota se kontrolloi omin asiantuntijatahoin. Tästä syystä esim. maailmanparantajafeministit aktivisteina eivät tiettyjen uskonnollisten tahojen mielestä ole spirituaalisia, koska heidän erihenkinen, käytännölliseen auttamistyöhön ja maailman muuttamiseen keskittyvä aktivisminsa ei edistä kirkollisen vallan kasaantumista.


AVAINKYSYMYS UUDENLAISEN IHMISYYDEN KASVUSSA JA KASVATTAMISESSA ONKIN EPÄSYMMETRISTEN VALTASUHTEIDEN TIEDOSTAMINEN JA PURKAMINEN – TASAVERTAISEMMAN IHMISYYDEN PERUSEDELLYTYKSENÄ.

EPÄSELVÄ Kunniamurhat tai häpeälliset naistenhallintamurhat (joiksi itse niitä nimitän) ovat sellaisen patriarkaatille eri asteissa ja muodoissa yhteisen kunnian ja häpeän sukupuolisopimuksen ilmaisu, jossa miehelle on kunniakasta täysin järjenvastainen, psykopaattinen ja epäsosiaalinen toiminta: niiden sukulaisten väkivaltainen kohtelu ja jopa murha jotka eivät ylläpidä miesten egoa tai kunniaa, Vaikka kunnia ja häpeä ovat psykologiset mekanismit jolla tällaista omistusoikeuksien ja valtasuhteiden ylläpitämiseen tähtääviä sukupuoli- ja yhteiskuntasopimuksia ylläpidetään. Loppujen lopuksi niissä on kyse valtaeliitin pyrkimyksestä pitää kiinni tunnepitoisesti väkivalloin hankitusta oikeudesta alistetun väen, lähinnä naisten ja nuorempien miesten, sortamiseen ja kaltoinkohteluun oman edun tavoittelun nimissä.

Se, että naisetkin ja koko suku on saatu sosialisaation avulla sisäistämään nämä epäreilut säännöt ja etiketit, moraalikoodit ikäänkuin luonnollisina kertovat häpeäkontrollin tehokkuudesta ja kulttuurisen tavan muotoutumisesta historian aikana ikäänkuin luonnonlaiksi.

Olipa kyse kommunismista, sosialismista tai mistä ismistä tahansa, ne ovat epäonnistuneet luomaan ideaaliyhteiskuntaa—jos sellaista ikinä onkaan—koska ovat toimineet tämän saman sukupuolittuneen kunnian ja häpeän sukupuolisopimuksen jatkumolla. Niiden miesjohtajat eivät ole pystyneet analysoimaan ja muuttamaan miessosialisaation kovaa ydintä, panssaroidun, tunteista sulkeistetun, äiti- ja luontoyhteydestä lähes väkisin irroitetun hegemonisen maskuliinisuuden mallia. Kasvu tai pyrkimys inhimillisyyteen on tapahtunut epäsymmetrisen vallanjaon kontekstissa missä naisten edustama ylläpito on näyttäytynyt luonnollisena naisen osana eikä aviomiehelle ja yhteiskunnalle väkisin suunnattuna, joskin vapaaehtoisesti annettuna lisäarvona.

Jako naisten tunteisiin ja tuottamattomaan työhön sekä miesten järkeen ja tuottavaan työhön on tämän jaon taustalla ja kertoo miksi miesjohtajat pahimmillaan luonnonhallinnan ideologioineen eivät pysty kokemaan empatiaa ja yhteenkuuluvuutta ympäröivän maailman kanssa sen sijaan, että pommittavat sen aarteet ja eläimet ja imevät sen tyhjiksi sen antamista yhteisistä lahjoista, puhtaasta vedestä ja öljystä.

Solidaarisuus, myötätunto, läheisyys, yhteenkuuluvuudentunne, vieraanvaraisuus ja jakamisen arvot ovat mahdottomia tai vaikeita saavuttaa miehelle, joka saa perinteisen länsimaisen herruusidentiteetti-koulutuksen ja kasvatuksen.

Kasvu inhimillisyyteen voi siis tapahtua vain, jos se tapahtuu kontekstissa jossa tämä tunteista vieraantunut ja epäsymmetrisille valtasuhteille pohjautuva ihmis- ja luontosuhde saadaan muutettua aidon jakamisen ja välittämisen etiikan suuntaan. Dualistisen ajattelun ja niihin liittyvien arvolatausten juuria patriarkaalisissa kulttuureissa
Henki ja ruumis, kulttuuri ja luonto, mies/nainen, sivistyskansat/primitiivikansat nähdään vastakkaisina eikä täydentävinä puolikkaina. Niiden hierarkkisuus ilmenee uskomuksena näiden vastakohtien alempi- ja ylempiarvoisuudesta. Tuloksena on se, että mm. ruumista, aineellisuutta, luontoa, alkuperäiskansoja ja naisia on mytologiassa, filosofiassa ja kirjallisuudessa pidetty alempiarvoisina. Kaiken kahtiajaottelu johtaa siis psyykkiseen sukupuolittuneeseen eriytymiseen, segregaatioon, jossa miesten katsotaan edustavan henkeä, järkeä ja älyä ja jumalan kuvina myös sielua. Naiset edustavat puolestaan halveksuttavampaa kehoa, ruumista, fyysistä elämää, vaistonvaraisuutta ja tunteellisuutta. Näin jakautuneen ihmiskuvan seuraukset ovat olleet monin tavoin haitallisia paitsi naisille, myös miehille itselleen. Miehet on sosialisoitu korostamaan itsessään piirteitä, jotka rajaavat heidänkin monipuolista ihmisyyttään ja pahimmillaan ajavat heidät tavoittelemaan (arvo)valtaa, (yli)voimaa, menestystä, luonnon ja naisen hallintaa oman inhimillisyytensäkin kustannuksella. Tsunamipommi miehisenä panssaroidun ihmisyyden ilmaisuna on mielestäni sen äärimmilleen viety toteutus.

Miehisyys yhdistettyinä miesvaltaisiin teknologia-, teollisuus- sekä talousaloihin on myös tarkoittanut alempiarvoisiksi leimattujen asioiden, ruumiin, luonnon, naisen ja naisalojen yläpuolelle kohoamista, niiden vähättelyä ja hallitsemista. Kun tämä ajattelu on viety äärimmilleen, on jouduttu tilanteeseen jossa miehet ovat pyrkineet kokonaan irti naisellisesta elämisen ulottuvuudesta, luonnosta ja jopa omasta fyysisyydestään. Miehinen järki ja tuotosrationaalisuus on keinotekoisesti irrotettu tunneälystä sekä vastuu- ja hoivarationaalisuudesta.

Tällainen psyykkinen segregaatio ja kahtiajako on ideologia, joka heijastuu niin yhteiskunnallisten instituutioiden politiikassa ja käytännössä kuin tieteissäkin sekä teknologiassa ja tietoyhteiskunnan johtoarvoissa. Militarismi ja seksismi ovat mekanismeja, joilla nämä sisäiset ristiriidat jokaisessa ihmisessä ja yhteiskunnassa kielletään. Ne ovat uskojärjestelmiä, jotka vääristävät ihmisten todellisen luonteen tunnustamalla tietyissä ihmisryhmissä vain rajatun määrän inhimillisiä kykyjä ja käyttäytymismalleja ja kieltämällä kaikki muut. (l984 8)


MILITARISMIN JA SEKSISMIN MÄÄRITTELY
MILITARISMI ANDROSENTRISENA FILOSOFIANA EROS VS. THANATOS

Militarismi on uskojärjestelmä, jonka alkuperänä on perusolettamuksille pohjautuva maailmankuva. Sen mukaan ihminen on luonnostaan väkivaltainen, hyökkäävä ja kilpaileva. Siitä seuraa otaksuma, että yhteiskunnallinen järjestys saadaan aikaan voimalla. Militarismilla ja patriarkaalisella taloustieteellä sekä tämän päivän taloudellisella fundamentalismilla "vapaiden" markkinoiden ideologialla, on edelleen yhtymäkohtia.


AGGRESSIO JA INDIVIDUALISTINEN ERIYTYMINEN ÄITI-LAPSI SYMBIOOSISTA ON FREUDILAINEN OLETUS, JONKA MIEHET OVAT PROJISOINNEET KAIKKIIN HALLITSEMISEN TEORIOIHIN

Järki vallan välineenä

On tärkeää tiedostaa, että miehiseksi määritelty järki on käsitteellisesti määrittynyt vallan välineeksi. Kuten mies on hallinnut maata, hän on myös hallinnut naista fyysisen ylivoimansa premissiltä. Näin ’tunteville’ ja tunteellisille olennoille ei tarvitse suoda samoja oikeuksia. Keskiajalla naisilla, eläimillä ja alkuperäiskansoilla ei uskottukaan olevan sielua. Eläimien ja luonnon oikeuksia onkin alettu pohtia vasta naisen vapautumisen aikakaudella. Koska naisen erilaisesta kasvatuksesta juontava eroavaisuus on assimiloitu miesperspektiiviin, monet naisetkin omaksuvat tiedostamattaan nämä naisvastaiset kielikuvat. G. Lloyd ja muut tunteiden tutkijat ovat muistuttaneet, etteivät rationalismiin samaistuvat miehet suinkaan pääse pakoon tunteitaan; miesten elämään (urheilu, sota, voittaminen) liittyy runsaasti julkisesti ilmaistua tunnetta (isänmaalliset laulut) mutta negatiivisiksi tunteet muuttuvatkin yhdistettyinä julkiseen elämään ja naisiin.

Amerikkalaisen tutkijan, Betty Reardonin mukaan:

Kaikki kasvatus ja sosialisaatio tapahtuu vallitsevien yhteiskunnallisten arvojen ehdoilla ja nykyiset yhteiskunnalliset arvot ennakoivat vahvasti sotaa tai sen sukulaista, talousvarustelua. Jos haluamme maailman kehittyvän luontoa, naisia, lapsia ja eläinkuntaa kunnioittavan tasapainon ja tasa-arvon sekä rauhan suuntaan, on kiinnitettävä huomiota arvojärjestelmiin, jotka ylläpitäessään sotakoneistoa, militarismia ja seksismiä saavat ne vaikuttamaan toivottavilta, jopa järkeviltä. Sana "kasvatus" viittaa tässä kaikkeen yhteiskunnan tarjoamaan ohjaukseen, joka ehdollistaa ja muokkaa maailmankuvaa, persoonallisuutta, tavoitteita, arvoja ja uskomuksia. Suuri osa tästä ohjauksesta ehdollistaa nuoren hyväksymää sodan väistämättömyyden ja sisäistämän arvojärjestelmän, jossa sota on oikeutettua laillisena keinona kansainvälisten kiistojen käsittelyssä.


MIELEN KOLONISAATIO

Vaikka isänmaallisuus vaikuttaa niin hyvältä arvolta, ettei siihen saa edes kajota, patriotismin ja nationalismin kiihkossa piileevät juuri sodan ja erilaisten syrjinnän muotojen, heteroseksismin, ikäsyrjinnän, rasismin siemenet.

Vaikka tyttöjen ja poikien sosialisaatio on muuttunut jo monella tapaa ja miesliikekin ottaa kriittistä kantaa miesten militaristiseen sosialisaatioon, ikimuistoiset rooliodotukset vaikuttavat vielä pinnan alla, putkahtavat aika ajoin esiin mainonnassa ja ääriliikkeessä, joista esimerkkinä oikeistolainen ryhmä ... Sota, kuten sukupuoliroolitkin, nähdään "ihmisluonnon" väistämättömänä seurauksena. Militarismi määrää suurelta osalta yhteiskunnallisesti toivottavat maskuliiniset ominaisuudet. Näitä tuntuvat olevan asepalvelulle välttämättömät ominaisuudet kuten rohkeus, hyökkäävyys, kestävyys, kurinalaisuus ja "pehmeämpien" inhimillisten tunteiden kieltäminen. Poikia innostetaan pyrkimään näiden maskuliiniseen identiteettiinsä kuuluvien osien kehittämiseen. Heille vakuutetaan, että tämä identiteetti on ylevämpi kuin "toinen feminiinen identiteetti - ehkäpä jotta he olisivat valmiit uhraamaan jopa henkensä. (Reardon, l984, 2)

Kuten monet tutkijat ovat osoittaneet, miehinen identiteetti rakentuukin pitkälti suhteessa naiseen, mutta päinvastaisin arvotuksin kuin naisen identiteetti. Naisten sosialisaatio poikkeaa silmiinpistävästi miesten sosialisaatiosta. Mitä seksistisempi yhteiskunta on, sen huomattavampi on ero. On myös väitetty, että mitä militaristisempi yhteiskunta on, sitä seksistisempi se tuntuu olevan. Näin esitti esim. Gloria Steinem artikkelisarjassaan, että Hitler murskasi Saksan feministiliikkeen militarisoidessaan Saksan. Myös Kant on kirjoittanut, että sodat ovat tarpeen jotta yhteiskunnat eivät naisistuisi liikaa.


KUNNIAN JA HÄPEÄN YHTEISKUNTASOPIMUS KYTKETTYNÄ HIERARKKISEEN JA BINÄÄRISEEN MAAILMANKUVAAN ON MUUTETTAVA UUDEN IHMISYYDEN EDELLYTYKSENÄ

Kunnian ja häpeän merkityksen tulee muuttua psykohenkisenä edellytyksenä todelliselle arvomurrokselle. Annan esimerkin Winona laDuken, Anishnabeg intiaaninaisten kirjoituksesta, jossa hän paljastaa ja kritisoi länsimaisen kapitalismin perusarvoja:

Tässä maassa meille opetetaan että kapitalismi on järjestelmä, jossa akkumulaatio, kasaantuminen perustuu työvoiman, pääoman ja resurssien hallinnalle. Kapitalistisena tavoitteena on käyttää mahdollisimman vähän työvoimaa, pääomaa ja resursseja jotta saataisiin maksimaalinen voitonkasaantuma (accumulation). .... Siispä kapitalismin metodiin kuuluu aina ottaa enemmän kuin on tarpeen. Se on siis perustavanlaatuisella tavalla ristiriidassa alkuperäiskansojen näkökulmasta luonnon lakien tasapainon kanssa. Tämän ”accumulation,” kasaannuttamisen tavoitteen tähden teollinen yhteiskunta on omistautunut näyttävään (conspicuous) kulutukseen. Alkuperäiskansojen yhteisöt sen sijaan harrastavat jotain mistä käytän nimeä ”conspicuous distribution” –kattava uudelleenjako. Me painotamme potlatchia, poisantamista, jolla viitataan tapahtumaan, jossa eniten kunniaa tuottaa poisantaminen kuin kasaaminen. Itse asiassa, mitä enemmän antaa pois, sitä suurempaa kunniaa saa osakseen. (LaDuke l997: 28)

Olipa kyse Jari Sarasvuon mielikuva-psykologiasta ja voimavarakoulutuksesta tai enemmän esoteerisistä opeista, niiden sukupuolisokeus ja etnosensitiivisyyden puute tekee niistä riittämättömiä ihmisyyskasvatuksen oppeja. Naisten kohdalla ne saattavat lisätä jo piilevää passiivista antautumista kohtalonvirran vietäväksi (luopumisen filosofia), tai ne turhauttavat totaalisesti koti- ja hoivavastuun uuvuttamat, rakenteellisesta ja institutionaalisesta eriarvoisuudesta kärsivät naiset, jotka eivät pysty minkäänlaisella mielen ihmevoimalla siirtämään vaippavuoria, Himalajasta puhumattakaan.

Kasvattaminen inhimillisyyteen on toki antoisaa ja rikastuttavaa ei-poliittisissa muodoissaankin jos ne avaavat mielen suurelle minälle ja omille vajavaisuuksille, sekä auttavat tunnistamaan omia rajoitteita. Ne eivät kuitenkaan voi edesauttaa yksin sellaista inhimillisyyskasvua ja kasvatusta, jolla olisi ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia maailman oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi. Ne saattavatkin vain auttaa suhteellisen etuoikeutettuja ihmisiä kasvattamaan omaa tälläkertaa henkistä pääomaansa sen sijaan että se johtaisi siihen solidaarisuuteen ja yhteisöllisyyteen, aitoon ja kestävään vieraanvaraisuuteen, jolla on merkitystä muillekin kuin länsimaisille atomistisille ja vieraantuneille yksilöille oman nautinnon etsijöinä.

Avoin markkinatalous/vaihtotalous luo patriarkaatin keksintönä ja projektiona sellaisia negatiivisia suhteita, jotka lietsovat eristyneisyyttä, kilpailua, sotaa ja ylivaltaa – kaikkia niitä piirteitä, jotka ovat korostuneet ja kärjistyneet globalisaation aikana. Vaihtotalouden ja uusliberalismin suhteen voisi tiivistää näin: jos naiset ovat kautta historian olleet isien, poikien ja aviomiesten suuremmalle omistusoikeudelle perustuvassa sukupuolisopimuksessa patriarkaalisen vaihtotalouden valuuttaa, uusliberalismi tiivistää tämän kehityksen raadollisimmat juonteet. Mutta nyt on uutta, että lisääntyvästi myös länsimaiset maat, niiden keskiluokka ja miehetkin ovat joutumassa feminisaation kouriin—yltiökapitalistinen taloudellisen tuottavuuden ja hyödyn rationalismi on ajamassa yhä useampia ei-miesvaltaisten alojen miehiäkin nurkkaan kun kriittisen ajattelun etujoukkoja, sosiologiaa, aatehistoriaa, ympäristökasvatusta, puhumattakaan kasvatustieteistä ja humanistisestä tieteistä ajetaan alas yksityistämisen ja uusien markkinoiden kiilto uudistajien silmissä.