Euroopan unionin militarisointi etenee

Suomen eduskunta käsittelee parhaillaan valiokunnissaan ns. Lissabonin sopimusta, joka on EU:n perustuslakifarssin viimeisin vaihe. Valiokuntien jäsenten asema ei ole helppo. He koettavat saada selvää ”sopimuksesta”, jota ei ole luettavassa muodossa edes olemassa. Lisäksi siihen on liitetty Naton asiakirjoja muistuttava pykälä keskinäisistä turvatakuista ja muutoinkin on epäiltävissä, että se merkitsee lopullista sotilaallista liittoutumista. Hallitus onkin toteuttamassa askel askeleelta sotilaallisia ratkaisuja, jotka käytännössä merkitsevät sopeutumista Naton ja EU:n militarisointia vaativien tahtoon. Tuorein esimerkki tästä on osallistuminen NFR:n eli Naton nopean toiminnan joukkoihin.

Suomi on korvannut rauhanturvalain uudella kriisinhallintalailla. Se ei Naton eikä EU:n Lissabonin perustuslakiesityksen mallin mukaisesti enää sisällä vaatimusta YK:n mandaatista. On myös muka välttämätöntä, että rajoitukset aseellisen voiman käytöstä poistetaan. Maat ovat myös jo aloittaneet pysyvän rakenneyhteistyön ja perustaneet sitä valvomaan Euroopan puolustusviraston, jonka jäsen Suomikin on.

Brysselissä 22.11.2004 silloiset jäsenmaat (19) sitoutuivat varustamaan EU:lle taistelujoukot ensi vuoteen mennessä. Suomen palkkasotilaiden kouluttaminen on hyvässä vauhdissa. Nyt onkin puolustusvoimien komentajalla tarve vakuuttaa, ettei kysymys ole maanpuolustuksesta. Hänen mukaansa se perustuu edelleen varusmiesjärjestelmään. Totta onkin, että Suomi on täysillä mukana luomassa EU:lle taistelujoukkoja, joita käytetään maan rajojen ulkopuolella ja jotka ovat luonteeltaan siis hyökkäyksiin tarkoitettuja. Tarpeen mukaan ilman laillista oikeutusta eli YK:n mandaattia.

Esitellessään perustuslakiesitykseen sisältyvät peruslinjaukset turvallisuuspoliittiselle doktriinille EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen johtaja Javier Solana sanoi muun muassa: ”Tulevaisuudessa tulee lähteä siitä, että puolustuksen etulinja ei enää ole eurooppalaisella maaperällä. Hätätilanteessa tulisi voida käydä ennaltaehkäiseviä sotia terrorismia, roistovaltioita sekä joukkotuhoaseiden leviä-mistä vastaan myös voimakkaiden väliintulojen avulla.” Perustelut kuulostavat varsin tutuilta. Onhan Solana entinen Naton pääsihteeri!

Kaiken taustalla onkin entistä selvemmin Nato. Lähes kaikki EU:n jäsenmaat ovat tämän USA-vetoisen sotilasliiton jäseniä. EU:n entisen sotilaskomitean puheenjohtajan kenraali Gustav Hägglundin ennustus vuodelta 2003 näyttääkin toteutuvan: ”Jos Suomi ei ole tehnyt päätöstä Nato-jäsenyyden puolesta tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, ei sillä todellakaan ole merkitystä, sillä siihen mennessä EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja Naton eurooppalainen pilari ovat yhtä ja samaa.”

Tavallisten ihmisten yhä voimistuva vaatimus kuitenkin on, että konfliktien ennaltaehkäisyyn käytettäisiin edes murto-osa niistä varoista, jotka menevät nyt varusteluun. Se tarkoittaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, koulutusta, ruokaa, yhteiskunnallista tasa-arvoa, kunnollista toimeentuloa ja köyhyyden poistamista.

Tuntuu, ettei sellaista ”direktiiviä” Euroopan unionilta ole luvassa!

Jussi Lilja, Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja