Lapsiperheiden asema hyvinvoivassa Suomessa

 

Alustaja: valtiotieteiden tohtori Minna Salmi

Viime vuosien aikana lapsiperheet ovat pärjänneet taloudellisesti huonommin kuin muut kotitaloudet. Tämä näkyy erityisesti yksinhuoltajaperheiden sekä monilapsisten perheiden taloudessa. Heikko taloudellinen tilanne on perheiden taakkana etenkin lasten ollessa pieniä. Tulonsiirroilla on merkittävä osuus perheissä, joissa on pieniä lapsia. Yhteiskunnan maksamat tuet ovat reaaliarvoltaan laskeneet, eivätkä tehdyt korotukset riitä kuromaan umpeen tilanteen jälkeenjääneisyyttä. Tulokehityksen vuoksi lapsiperheiden suoranainen köyhyys on lisääntynyt, ja 1990-luvun puolivälin jälkeen se on kasvanut jyrkästi. Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut 1990-luvun puoliväliin verrattuna.

Köyhyyttä selitetään yleisesti työttömyydellä myös lapsiperheissä. Köyhässä lapsiperheessä usein toinen huoltajista on työtön. Köyhyyteen on myös muita syitä kuten opiskelu. Opiskelijoita köyhistä vanhemmista on kuitenkin vain kymmenisen prosenttia. Köyhyysrajan alittavista vanhemmista lähes puolet käy ansiotyössä. Heidän koulutustasonsa on usein alhainen. Monien vanhempien asema työmarkkinoilla on epävakaa, he tekevät pätkätöitä, osa-aikatöitä tai työskentelevät matalapalkka- aloilla. Tällaiset perheet ovat pitkälti riippuvaisia sosiaaliturvasta. Tulonsiirtojen reaaliarvon aleneminen on koskettanut nimenomaan heitä samalla kun nousukauden ansiosta muun väestön tulotaso on kohentunut.

Huostaanotot ovat lisääntyneet rajusti etenkin murrosikäisten nuorten kohdalla. Samanaikaisesti erityisopetuksessa olevien lasten ja nuorten määrä on kasvanut. Mielenterveysongelmista kärsivien nuorten määrä on kasvanut etenkin 15–19-vuotiaiden kohdalla jyrkästi.

Minna Salmi kertoi tutkimuksesta, joka oli tehty yhdeksän kunnan vertailuna lastensuojelun avohuollon piiriin tulleista asiakkaista. Yleisimmin asiakkuuteen johtavia syitä ovat esimerkiksi monilapsisen perheen yksinhuoltajuus, vakava kriisi perheessä tai lapsen jatkuva sairastelu. Alkoholismi oli asiakkuuden syynä joka viidennessä perheessä. Vanhempien lasten osalta syynä olivat muun muassa kouluvaikeudet, ristiriidat vanhempien kanssa sekä lapsen fyysiset ja psyykkiset ongelmat.

Tutkimuksessa mukana olleilla perheillä 30 prosentilla oli murrosikäisiä lapsia ja toisella 30 prosentilla alle 3-vuotiaita lapsia. Yli puolet perheistä oli muuttunut jollakin tavoin, ja vain 30 prosenttia lapsista oli elänyt koko elämänsä biologisten vanhempiensa kanssa.

Työelämän merkitys lapsiperheissä on suuri. Lapsiperheiden vanhemmat tekevät usein pitkiä työviikkoja. Työelämän vaatimusten takia vanhempien on vaikea sanoa ei työnantajalle. Ylikansalliset yritykset aiheuttavat epävarmuutta lapsiperheille. Kansainvälinen yrityskulttuuri ei ole taipuvainen ottamaan huomioon perheen vaatimuksia. Suurin työelämän luoma ongelma vanhemmuudelle on ajanpuute. Vanhempien syyllistäminen ajanpuutteesta ei ole hedelmällistä, parempi olisi miettiä kuinka yhteiskunta ja työelämä voisivat tukea lapsiperheitä.

Laman leikkausten seurauksena syntyi noidankehä. Lasten arkipäiväiset toimintaympäristöt muuttuivat yhä vaativammiksi koulujen ja lastentarhojen suurien ryhmäkokojen ja liian pienten tilojen vuoksi. Lasten saamien palveluiden sisältö oheni ja määrä laski. Lasten ongelmia ei sen vuoksi havaittu, mikä johti ongelmien kasvamiseen.

Hyvinvoivassa Suomessa tulisi satsata lapsiin. Vuosien 1990–2005 välillä lasten lukumäärä on vähentynyt vain muutaman prosentin, koulujen määrä huomattavasti enemmän. Suurissa kouluissa pärjäävät kuitenkin vain ne lapset, joilla on laaja sosiaalinen verkosto. Peruspalveluihin on satsattava, jotta ei lisättäisi syrjäytyneiden ja pahoinvoivien lapsiperheiden määrää.

Tanja Pelttari