Ilmastonmuutokset ja niiden vaikutus –
vähättelyä vai ylidramatisointia?

Uhkaako päästöjen vähentäminen oikeasti työpaikkoja?

Keskustelijoina Lauri Lyly, edunvalvontaosaston johtaja, SAK, Risto Isomäki, tutkija, kirjailija, Maija Hakanen, FT, ympäristöpäällikkö, Tapio Solala, Kemianliiton jäsen. Vetäjä Olli-Pekka Haavisto, sihteeri Anu Harju

 

Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että ilmastonmuutos on järisyttävämpi ja vaikutuksiltaan vakavampi kuin mitä vieläkään laajasti ymmärretään. Työpaikkojen osalta todettiin olevan selvää, että joiltakin aloilta työt vähenevät ja ehkä jopa loppuvat, mutta työpaikkoja vastaavasti syntyy uusille aloille. Ilmastonmuutoksen torjunta itsessään synnyttää runsaasti uusia työpaikkoja. Suomessa on oltu hyvin konservatiivisia uuden teknologian kehittelyn suhteen, mikä on estänyt alan kehittymistä ja työpaikkojen syntyä.

Avauspuheenvuorossaan Risto Isomäki korosti, että ilmaston lämpenemisen vaikutukset ovat vakavia. Asiat tapahtuvat nopeammin kuin mitä monet ilmastonmuutosta ennakoivat mallit antavat ymmärtää. Miljoonan neliökilometrin suuruinen ikirouta-alue Länsi-Siperiassa on alkanut sulaa. Se tuottaa sulaessaan metaania ja hiilimonoksidia niin paljon, että siitä voi tulla merkittävä ilmakehää lämmittävä tekijä. Isomäki kertoi, että Golf-virran Pohjolaa kohti kääntyneen sivuhaaran heikkeneminen 30 prosentilla ja Siperian ikiroudan sulaminen kompensoivat toistensa vaikutukset, joten sitä mitä seuraavaksi tapahtuu on todella vaikea ennakoida.

Isomäki arvioi, että maailmanlaajuisesti noin 100 miljoonaa ihmistä saattaa hyötyä ilmaston lämpenemisestä muiden kärsiessä.

Isomäen mukaan paljon työpaikkoja syntyy, jos siirrytään moniin pieniin uusiutuvia energiamuotoja käyttäviin yksiköihin. Tällöin syntyisi paikallisia sähköverkkoja, joita ei ole kytketty valtakunnalliseen lämpöverkkoon.  Suuret yritykset menettäisivät sähkön hinnassa maksettavat tukiaiset. Työpaikkojen kokonaismäärä kasvaa, mikä on haaste ay-liikkeelle: suurten työpaikkojen sijaan suhteet olisi luotava moniin pieniin.

Tätä taistelua ei voiteta yksin

Lauri Lyly totesi ilmaston lämpiävän vuosisadan loppuun mennessä 1,4–5,8 celsius-astetta. Suuri ongelma on, että torjuntakeinot vaikuttavat hitaasti. Yksin tuloksia ei saada aikaan: ongelma on maailmanlaajuinen, joten siihen on haettava maailmanlaajuisia ratkaisuja. Näitä voisivat olla esim. uusi tekniikka, kulutuksen rajoittaminen ja uusiutuvien energiamuotojen käyttö fossiilisten sijaan. Jos toimitaan yksin, päästöoikeuksien kauppa nostaa energian hintaa noin 8–40 prosentilla. Silloin omia kustannuksiamme nostamalla heikennämme kilpailukykyämme, ja teollisuus siirtää tuotantoaan ja työpaikkoja yhä enemmän sinne, missä päästökauppaa ei ole.

Maija Hakanen aloitti toteamalla, että noin 40 vuoden kuluttua öljy on loppu. Esim. Ruotsin tavoite on olla vuoteen 2025 mennessä riippumaton fossiilisista energiamuodoista. Suomen politiikkana on jatkaa kuten ennenkin niin pitkään kuin mahdollista. Hakasen mielestä tämä on asennekysymys: Jos esimerkiksi vuosia sitten olisi mietitty informaatioteknologian kustannuksia, ei alaa olisi ryhdytty kehittämään. Nytkään ei tulisi miettiä uusien teknologioiden kehittämiskuluja, vaan ryhtyä tuumasta toimeen.

Hakanenkin oli sitä mieltä että ilmastonmuutoksen torjunta voi synnyttää paljon uusia työpaikkoja, joskin niitä joiltakin aloilta myös katoaa. Hän kertoi vielä, että esim. Fortumin optiot olivat 10–15 kertaa enemmän kuin Suomen tuet uusiutuville energiamuodoille. Yleisökysymyksen myötä saatiin arvio, että Suomessa voitaisiin lämmittää 100 000 omakotitaloa maalämmöllä.

Puun hyötykäyttö

Tapio Solala kertoi arvioidun, että 15–37 prosenttia nisäkäslajeista katoaa vuoteen 2050 mennessä. YK:n hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n mallit ilmastonmuutosta ennustettaessa ovat riittämättömät. Esim. aerosoli- ja rikkipäästöt viilentävät ilmaa, joten todellinen lämmönnousu voi jo nyt olla korkeampi kuin arvellaan. Lisäksi sademetsien häviäminen on nopeampaa kuin on luultu, koska on opittu näkemään metsien keskellä olevat hakkuualueet. 

Isomäki nosti esiin puun hyötykäytön. Esimerkiksi Lapin metsien ensiharvennuspuulle ei tällä hetkellä ole järkevää käyttöä. Isomäki piti pyrolyysiöljyä merkittävänä tulevaisuuden energiamuotona. Pyrolyysiöljy on kiinteistöjen ja aluelämpölaitosten kattiloihin tarkoitettu hakepolttoneste. Suomi on aiemmin ollut edelläkävijä pyrolyysiöljyn kehittämisessä, mutta jäänyt siinä jälkeen.

Isomäen mukaan ilmastonmuutos on jo niin pitkällä, että loppujen lopuksi isot ratkaisut on tehtävä muualla kuin Suomessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suomalaiset voisivat jäädä odottamaan muun maailman ratkaisuja. Isomäki kertoi esimerkin toteutumattomista tuulimyllykaupoista: Suomalainen teknologia olisi ollut tilaajalle edullinen ja kilpailijoiden teknologiaa sopivampi, mutta tilausta ei saatu, koska Suomeen ei ole rakennettu riittävästi tuota teknologiaa käyttäviä myllyjä. Hän tähdensi työpaikkoja luovan energiapolitiikan tärkeyttä ja korosti puun hyötykäytön kerrannaisvaikutuksineen luovan paljon työpaikkoja.