3. Maahanmuuttajien asema työmarkkinoilla

Alustajat Tatiana Konovalova, Suomen venäjänkielisten yhdistysten liitto ja Soran Zaki, Suomen maahanmuuttajien kotouttamisyhdistys Sumuko ry:n pj. Teemavetäjä Leo Perkiö, sihteeri Pirjo Korhonen

Tatiana Konovalova, joka on asunut kahdeksan vuotta Suomessa, piti tärkeänä että maahanmuuttajat otetaan mukaan heitä koskevaan keskusteluun. Venäjänkielisten yhdistysten liitto edustaa venäläisiä kaikkialla Suomessa ja ajaa heidän etujaan. Liiton lehti Spektr on tehnyt kyselyn, johon on vastannut 407 henkeä 73 eri kaupungista ja kunnasta. Yhteenvedon mukaan maahanmuuttajien tilanne yleisesti ottaen paranee, mitä pidempään he ovat asuneet Suomessa. Yleisimpiä ongelmia ovat, että maahanmuuttajien ammatillista pätevyyttä ei haluta tunnustaa, muualla suoritetut tutkinnot eivät kelpaa Suomessa ja että aiempaa työkokemusta ei huomioida. Perusteltua olisi olla vaatimatta maahanmuttajilta ruotsin kielen taitoa valtion viroissa. Vastaajista noin kolmannes kuului ay-liikkeeseen.

Tietoa ei kuitenkaan ole tarpeeksi vaikka avun tarve on suuri. Maahanmuuttajat eivät alussa saa esim. lakimiehen palveluja. Suurin osa työpaikkojen ongelmista, kuten huono työilmapiiri, työterveysongelmat, määräaikaiset työsuhteet sekä perhe-elämän ja työn yhdistäminen, ovat yhteisiä valtaväestön kanssa.

Tarvittaisiin enemmän solidaarisuutta maahanmuuttajia kohtaan ja enemmän myönteisten asioiden esilläpitoa mediassa. Olisi vältettävä lietsomasta “Karjala takaisin”-vaatimusta, koska se muuttuu historiaa tuntemattomien suomalaisten nuorten keskuudessa vihamielisyydeksi venäläisiä kohtaan ja saattaa saada arvaamattomia seurauksia.

Suomalaisen yhteiskunnan ongelmat heijastuvat maahanmuuttajissa

Kurdi Soran Zaki on paennut Iranista Suomeen Turkin ja Irakin kautta. Hän opiskelee suomen kieltä Helsingin yliopistossa ja on toiminut tulkkina kohta kymmenen vuotta.

Maahanmuuttajien ongelmissa heijastuvat suomalaisen yhteiskunnan ongelmat. Koska kieli ja ympäristö ovat niin erilaiset, vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset. On työttömyyttä ja opiskelukin on hankalaa, koska tutkinnot ovat yhteensovittamattomia. Usein kysymys on kieliongelmien ohella myös siitä, että joiltakin maahanmuuttajilta saattaa puuttua luku- ja kirjoitustaito. Kielitodistusten hankkiminen on kallista. Sopeutumisongelmat johtavat mielenterveysongelmiin. Joskus ainoa mahdollisuus saada tietoa ulkomaailman tapahtumista on soittaa sukulaisille kotimaahan!

Noin puolet somalialaisista ja joka neljäs venäläinen, virolainen tai vietnamilainen on kokenut syrjintää Suomessa. Olisi tärkeää kuulla maahanmuuttajia heidän tarpeissaan. Tiedonsaanti olisi äärettömän tärkeää, koska ilman sitä on vaikeaa tehdä mitään. Siksi pitkäkestoiset ja kulttuuripainotteiset kielikurssit olisivat hyvin tärkeitä. Käytännössä suomen kieltä on vaikea oppia ilman kursseja, koska jokapäiväisessä kanssakäymisessä suomalaiset ovat  vähäpuheisia. Vaikka Suomi on maahanmuuttajille turvallinen maa, heillä ei mene hyvin ilman myös omalla kielellä saatavaa tietoa. Joskus on vaikea luottaa viranomaisiin, jos on ollut uhattuna kotimaassa.

Keskustelussa tuli esille, että lapset sopeutuvat aikuisia helpommin. Heidän ongelmanaan on kuitenkin joutuminen kahden kulttuurin väliin. Lasten ja nuorten ongelmat purkautuvat poikien kohdalla rikollisuutena ja tytöillä masentuneisuutena. Eritysesti lapsille olisi avuksi kummitoiminta, jonka kautta suomalaiset perheet tukisivat maahanmuuttajaperheitä.

Lopuksi todettiin, että Suomesta puuttuu vielä valmiuksia maahanmuuttajien kohtaamiseen, koska kokemuksia on ollut vasta niin vähän aikaa. On myös syytä analysoida, onko Suomessa esiintyvä ulkomaalaisviha, asenteellisuus ja auttamishalun puute kasvatuksen tulos vai osoitus tietämättömyydestä.