2. Vesi: Kestävä ympäristö, ihmisoikeudet ja vaihtoehdot yksityistämiselle

Alustaja ja teemavetäjä Olli-Pekka Haavisto, Attac / Jordens vänner, ja Tove Selin, FinnWatch
Sihteeri Susanna Mehtonen

Maapallon pinta-alasta noin 72 prosenttia on vettä. Tästä määrästä suolatonta vettä on vain 2,6 prosenttia ja ihmisen käytettävissä vain 0,1–1,3 prosenttia, sillä makeasta vedestä suurin osa on sitoutuneena napa- ja vuoristojäätiköihin. Kestävällä tavalla, pohjavesiä riistämättä, voidaan vettä käyttää vain sopeutumalla vuosittaiseen sadantaan eli luonnolliseen globaaliin vesikiertoon.

Vuosina 1950–1990 veden kulutus kasvoi 300 prosenttia. Kulutus kaksinkertaistuu joka kahdeskymmenes vuosi. Ilman puhdasta juomavettä on nykyisin noin miljardi maapallon väestöstä, ja ilman kunnollista sanitaatiota noin 2,5 miljardia. Likaisen veden johdosta kuolee päivittäin 30 000 ihmistä, joista 6 000 on lapsia. Määrä on enemmän kuin kaikki muut ei-luonnolliset kuolemat yhteensä. Vuonna 2025 kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä tulee kärsimään makean veden puutteesta.

Veden kulutus jakaantuu globaalisti keskimäärin seuraavasti: kotitaloudet 10 prosenttia, maatalous 65 prosenttia ja teollisuus 25 prosenttia. Euroopassa teollisuuden osuus veden kulutuksesta on 40 prosenttia runsaan teollisuuden ja suhteellisesti vähentyneen elintarvikeomavaraisuuden johdosta.

Kulutuskeskeistä vedenkäyttöä

Puolet maapallon väestöstä harjoittaa osittain kotitalousviljelyä ja vain puolet koko ihmiskunnasta asuu nykyisin kaupungeissa. Siten yksi maaseudun asukas huolehtii itsensä lisäksi yhden kaupunkilaisen ruokaturvasta. Vuoteen 2030 mennessä planeettamme väestöstä jo 60 prosenttia asuu kaupungeissa. Silloin yksi maaseudun asukas joutuu huolehtimaan itsensä lisäksi jo kahden kaupunkilaisen ruokaturvasta. Tämäkin merkitsee maaseudun veden lisääntyvää siirtymistä kaupunkien asukkaiden käyttöön. Henkilökohtainen vedenkulutus kaupungissa on keskimäärin kymmenen kertaa suurempi kuin maaseudulla. Syy suureen kulutukseen löytyy taloudesta ja elämänmuodosta, joka on yhä enemmän kulutuskeskeistä. Eniten vettä kulutetaan Pohjois-Amerikassa.
12 prosenttia maapallon väestöstä käyttää 85 prosenttia makeasta vedestä. Me suomalaiset olemme järvien, jokien ja puhtaan vetemme ansiosta etuoikeutetussa asemassa muihin maihin nähden. Kuitenkin kulutustottumuksemme vaikuttavat myös kehitysmaiden vedenkulutukseen. Kun esimerkiksi syömme appelsiinin tai ostamme uudet lenkkarit, käytämme sen hyödyn, joka vedestä voidaan maataloudessa tai teollisuudessa saada. Kaikkien tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen tarvitaan vettä, ja se johtaa usein tuotantoalueen pohjaveden liikakäyttöön paikallisten asukkaiden juomavesiturvan kustannuksella.

Matkailuteollisuus, jonka tarpeisiin rakennetaan hotelleja ja golfratoja, aiheuttaa suuria vesiongelmia. Turistit käyttävät vettä hotelleissa teollisuusmaiden kaupunkien tuhlailevaan tapaan, ja golfkenttien ylläpitoon tarvitaan runsasta kastelua. Tämä vesi on pois paikalliselta väestöltä.

Ilmastonmuutos ja vesiturva

Myös ilmastonmuutos vaikuttaa maailman vesiturvaan. Vuoteen 2035 mennessä Himalajan jäätiköistä on sulanut 80 prosenttia. Seurauksena ovat ensin valtavat tulvat ja sitten kuivuus. Tulvat aiheuttavat eroosiota, joka heikentää maan ravinnepitoisuutta ja maaperän kykyä pidättää vettä, mikä edelleen heikentää ekologista vesitasapainoa. Suuret Aasian joet kuten Keltainenjoki, Brahmaputra, Ganges ja Indus saavat alkunsa Himalajalta. Yksin Keltaisen- joen valuma-alueella asuu 800 miljoonaa ihmistä, joiden vesi- ja ruokaturvaan jäätiköiden sulaminen vaikuttaa suoraan.

Jos vesi yksityistetään, hinnat nousevat ja maksukyvyttömiltä loppuu vesi. Myös sen laatu heikkenee, ja lahjonta sekä korruptio lisääntyvät.

Vesi on jokaisen ihmisen perusoikeus – ihmisoikeus. BOOT, Build, Own, Operate, Transfer, (rakenna, omista, toimi, siirrä) on toimintamalli, jota on käytetty yksityistämisessä. Sen avulla yksityistämisen tuomat voitot saadaan tehokkaasti yrityksen haltuun ja syntyneet haitat sysättyä ihmisten ja julkisen hallinnon niskoille. Mallia on käytetty myös useissa patohankkeissa kuten Mekong-joella, jossa pohjoismaatkin ovat osittain mukana. Padot vaativat aina tekojärven. Tekojärvessä seisova vesi edistää mm. malarian leviämistä. Alueen geologisista oloista johtuen tekojärvet madaltuvat nopeasti, jolloin padot ovat käyttökelvottomia. Jättimäiset voitot saaneet yritykset poistuvat paikalta jättäen ihmiset ja julkisen hallinnon romahtaneiden ekologisten olojen keskelle. Mekong-joelle ollaan suunnittelemassa ja rakentamassa lisää patoja.

Tietoja veden yksityistämisen vaihtoehdoista on kirjassa Reclaming Public Water, joka julkistetaan suomeksi Suomen sosiaalifoorumissa huhtikuussa 2006.

Ryhmässä toivottiin Suomen suurimmalta kansalaisaktivistiryhmältä, eli ay-väeltä, käytännön toimenpiteitä asiaan.

Lisätietoja vedestä, yksityistämisestä (mm. Argentiinan ja Tallinnan tapaukset) ja ihmisoikeuksista Kirkon Ulkomaanavun Vastuuviikon kampanjamateriaalista www.vastuuviikko.fi, Himalajasta www.yellowriversource.org
sekä julkisen ja julkisen kumppanuudesta (public-public-partnership PUP)
www.tni.org/books/publicwater.htm.