Pietarin kuulumisia

Työpaikkojen Rauhantoimikunnan jokasyksyinen Pietarin matka järjestettiin 28.9–1.10.2006. Rajamuodollisuuksista selvittiin menomatkalla sutjakkaasti ja 47-henkinen retkikunta Pietariin saapui torstaina illansuussa. Mukana oli useiden eri ammattiyhdistysosastojen edustajia ja positiivinen yllätys oli se, että aivan uusiakin kasvoja oli saatu mukaan.

Tällä kertaa majoituimme meille uuteen hotelliin, Polustrovoon, joka sijaitsi keskustaan nähden etäämmällä. Tämä liikkumista hankaloittava seikka konkretisoitui matkaajille perjantaina, kun bussimme matkalla työpaikkavierailuille juuttui massiivisiin ruuhkiin sekä meno- että paluumatkalla.

Ennen työpaikoilla käyntiä ryhmä vieraili Piskarjovin hautausmaalla ja muistomerkillä. Paikanpäällä pietarilainen Rauhan ja Sovinnon-neuvoston edustaja Vera Brovkina, itsekin perheensä kanssa piirityksen kokeneena, kertoi miten sadattuhannet ihmiset olivat taistelleet elämästä ja kuolemasta nälän ja kulkutautien keskellä.

Työpaikkavierailuja oli kaksi. Osa porukasta vieraili Pietarin kaupungin ylläpitämässä sosiaalisen kuntoutuksen keskuksessa. Keskus on yksi Helsingin kaupungin ja Pietarin kaupungin NESTS – lastensuojeluhankkeen yhteistyökumppaneista. Vera-nimisessä keskuksessa on paikkoja 31 lapselle. Iältään lapset ovat 4–17vuotiaita. Veran lisäksi eri osoitteessa sijaitsee muutama kahdeksanpaikkainen huoneisto. Lapset tulevat Veraan monesta eri syystä mm. vanhempien alkoholismin tai lasten ja vanhempien välisten ongelmien vuoksi. Verassa lasten kanssa työskentelevät kasvattajat, psykologit ja lääkärit. Aluksi lasten kunto arvioidaan. Fyysisen ja psyykkisen kunnon parannuttua lapsi joko jatkosijoitetaan lastenkotiin tai hän palaa mahdollisuuksien mukaan omien vanhempiensa luokse. Koulunkäyntiä pidetään Verassa tärkeänä hyvän tulevaisuuden mahdollistajana ja sen vuoksi pyrkimyksenä on, että jokainen lapsi suorittaisi peruskoulunsa loppuun. Veran olohuone toimiikin päivisin koululuokkana, jossa ala-asteikäiset Verassa asuvat lapset käyvät koulua.

Lastensuojelun kokonaistilanne on Pietarissa parantunut, mutta etenkin rekisteröimättömien lasten saaminen tarvittaessa lastensuojelun piiriin aiheuttaa paljon työtä ja ongelmia. Periaatteessa he eivät ole Pietarin kaupungin vastuulla, mutta lasta ei luonnollisesti voi jättää ilman apua. Ulkomaalaiset avustavat usein nimenomaan järjestöjen ylläpitämiä lastensuojelulaitoksia ja Pietarin kaupungin ylläpitämät laitokset ovat taloudellisesti tiukoilla. Mukana tuomamme vaatteet sekä SEL:n osaston 135 (fazerilaiset) ja Oili Suomen lähettämät herkut lahjoitimme vierailun lopuksi Veran lapsille ja työntekijöille. Vaatteista ja kengistä keskuksella onkin todellinen tarve, sillä usein lapset tulevat Veraan mukanaan vain päälläolevat vaatteet. Helsingin kunnalliset perhepäivähoitajat, JHL 20 ry. sopi alustavasti myös kummiudesta. Ensi huhtikuussa he ovat menossa tutustumaan Veraan ja viemään sinne vaatteita.

Mieleenpainuva oli myös vierailu lihanjalostuslaitokseen. Troja-niminen yritys on toiminut 12 vuotta ja johtaja Ljubov Batshurina kertoi yrityksen työllistävän tällä hetkellä 35 henkilöä, jotka tekevät kaksivuorotyötä. Tehdas sijaitsi Pietarin esikaupunkialueella. Valkoisiin suojavaatteisiin puettuna vierailijat pääsivät tutustumaan yrityksen tuotantotiloihin, jonka jälkeen tarjottiin yltäkylläisesti maistiaisia henkilökunnan tiloissa. Hyvästä menekistä ja tuotteiden laadusta kertoi se, että yrityksen tuotteita on esitelty myös Berliinin messuilla. Vierailusta innostuneena makkaran makuun päässyt matkaseurue osti tehtaan myyntikojun tuotteet lähes loppuun. Ikinuorelta vaikuttava johtajatar vietti samaisena perjantaina 50-vuotissyntymäpäiväänsä ja sai suomalaiselta ay-väeltä onnittelut laulun kera.

Perjanatai-iltana pieni porukka tapasi Pietarissa asuvia dagestanilaisia nuoria,jotka kertoivat asioiden Dagestanissa olevan pääpiirteissään kohdallaan. Nuoret kertoivat sopeutuneensa hyvin venäläiseen yhteiskuntaan, eivätkä henkilökohtaisesti ole kokeneet rasismia merkittävissä määrin. Heidän mielestään Venäjän kieli toimii yhdistävänä tekijänä kymmeniä eri kieliä puhuvien dagestanilaiskansojen kesken. Nuoret myös kokivat, että Pietarin tarjoavan heille enemmän mahdollisuuksia (opiskelu, työ jne.) kuin uhkakuvia.

Lauantaina hotellin kokoustiloissa pidettiin seminaari, jonka toisessa osiossa käsiteltiin ay-liikkeen tilannetta Venäjällä ja toisessa Lähi-idän rauhankysymyksiä. Seminaarissa kuultiin suomalaisille ennestäänkin tuttujen Pietarin alueen metallialan ammattijärjestön puheenjohtajan Vitali Artyukhinin sekä juristin Tatjana Medvedevan puheenvuorot. Vitali Artyukhin kertoi, että ay-järjestöjen on ollut vaikea sopeutua yhteiskunnalliseen muutokseen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Kun Neuvostoliiton aikana Pietarissa ammattiosastoon kuului 250 000 ihmistä, niin nyt jäseniä on 25 000. Hän kertoi myös, että toisin kuin Suomessa Venäjällä ammattijärjestöjen rakenne muotoutuu talouselämän vaatimusten mukaisesti. Erovaisuus on myös se, että työpaikkaa vaihtaessa työntekijä joutuu vaihtamaan myös ammattiosastoa vaikka ammatti ja tehtävänimike pysyisivätkin samoina. Ammattiliitot ovat riippuvaisia keskusjärjestöistä ja Vitali Artyukhin totesikin, että valtaa pitäisi saada jaettua ylhäältä alaspäin. Kritiikkinä hän totesi myös, että Venäjän keskusjärjestöt eivät ole pystyneet vaikuttamaan duumaan työntekijöiden olojen parantamiseksi. Yksi keskusjärjestöjen valta-asemaa pönkittävä seikka on se, että Neuvostovallan aikana ay-liikkeellä oli huomattava määrä omaisuutta, kiinteistöjä, palatseja jne. Nyt omaisuus on siirtynyt keskusjärjestöille, jotka eivät siten ole riippuvaisia ammattiosastojen jäsenmaksuista.

Mielenkiintoisen alustuksen seminaarissa piti Fordin tehtaan ay-yhdistyksen johtaja Aleksej Etmanov, jonka yhdistys on eronnut keskusjärjestöstä. Etmanov kertoi järjestön saaneen osakseen kritiikkiä eroamisesta, mutta itse hän näki sille hyvinkin painavia syitä. Etmanovin mielestä keskusliiton toiminta ei ole demokraattista ja joustavaa ja joukkotoimenpiteiden pelko on jatkuvasti olemassa. Etmanov kritisoi keskusliiton suhtautumista alaosastoihin esim. siinä ettei se jaa riittävästi tietoa työntekijöiden oikeuksista. Yksi ongelmakohta on myös se, että samaan liittoon kuuluu sekä työnantajia että työntekijöitä.

Etmanovin yhdistykseen kuuluu viisi autotehtaalla toimivaa järjestöä eri puolilta maata. Yksi ay-liikkeen tilannetta kuvaava esimerkki oli tien varteen kirjoitettu teksti “Ay-liike on työntekijän vihollinen”. Etmanov kertoi tekstin ilmestyneen ammattiyhdistyksen mielenilmauksen yhteydessä ja hän epäili sitä työnantajapuolen aikaansaamaksi. Etmanovin yhdistyksen tavoite on tiedottaa työntekijöitä heidän oikeuksistaan. Edistystäkin on jo syntynyt; yhdistys on saanut Pietarin kaupungilta käyttöönsä rakennuksen, jonne perustetaan ay-liikkeen tiedotuskeskus. Tässä voisi olla kiinnostava seminaaripaikka ensi vuoden matkaa ajatellen.

Yksi keskusteluissa esiin noussut teema oli kansainvälisten yritysten toiminta Venäjällä. Mahdollisten lakkojen yhteydessä työnantajapuoli voisi hyvinkin kuitata tilanteen olankohautuksella ja siirtää tuotantoa halvempiin maihin. Ford on esimerkiksi jo perustanut tehtaita Kiinaan. Etmanov totesi, että Venäjälle on tulossa uusia kansainvälisiä yrityksiä, jotka tarvitsevat ammattitaitoista työvoimaa. Jos työntekijöitä pystyttäisiin tiedotettamaan etukäteen heidän oikeuksistaan, olisi mahdollista myös saada heidät epäkohtien syntyessä taistelemaan oikeuksistaan. Maan johdon tasolta yritysten ja tuotannon siirtymistä ulkomaille voitaisiin myös hankaloittaa, mutta tämän Etmanov näki vielä utopiana.

Itsenäisen järjestäytymisen ja keskusliitosta irtautumisen idea on kuitenkin leviämässä etennpäin. Etmanov kertoi, että lokakuun alussa myös Nokian tehtaalle tullaan perustamaan itsenäinen ammattiyhdistys ja vastustusta tulee varmasti olemaan. Tässä kohtaa hän mainitsi, että venäläinen ammattiyhdistysliike tarvitsee tukea Suomesta.

Suomalaiselle seminaariväelle esittäytyi myös pietarilainen lastenlääkäri, nuori mies, joka oli myös sikäläisen YK-yhdistyksen (United Nations Associations) puheenjohtaja.

Lauantai-iltaa Pietarin matkalaiset viettivät yhdessä paikallisten ystäviensä kera jo vuoden takaa tutussa paikassa, ravintola Nevskissä. Hyvän ruoan, juoman ja musiikin ohella oli vielä tilaisuus vaihtaa ajatuksia isäntien ja emäntien kanssa. Mukaan tulivatkin useat matkan aikana tapaamamme uudet ja vanhat pietarilaiset ystävät. Sunnuntaina paluumatkalle lähdettiin jo aamutuimaan ja matkalla pysähdyttiin Viipurin torilla. Sateiseen Helsinkiin matkalaiset saapuivat illansuussa.

Isot kiitokset onnistuneesta matkasta mukanaolijoille sekä kaikille järjestelyihin osallistuneille!

Maisa Kuikka

Kuvista saat isompia klikkaamalla hiirellä.

	Kuvien ottaja: Marjaliisa Siira

 

		Kuvien ottaja: Teemu Matinpuro