Kardo Shiko

Tapasin Kardon ja hänen perheensä heidän kodissaan Vantaalla. Samaan aikaan kyläilemään olivat tulleet perheen ystävä Samira äitinsä ja lapsensa kanssa. Keskustelimme kurdien tilanteesta ja Kardo kertoi tarinansa. Pääsin myös kommunikoimaan netistä löytyvän Kocka Kurdistane Groupin kautta muiden kurdien kanssa ympäri maailmaa. Katselimme kurdinkielisiä tv-ohjelmia ja videolle tallennettuja Kardon musiikkiesityksiä.

Kardo on Irakin kurdi ja lähti Irakin Kurdistanista vuonna 1991. Hän kertoi, että elämä siellä oli kovin vaikeaa. Ihmiset elivät päivän kerrallaan ja illalla kiittivät Jumalaa, että siitäkin oli selvitty. Koko elämä oli tuntunut turhalta, kun ei voinut suunnitella elämäänsä yhtä päivää pitemmälle. ”Elämässä ei voi valita, mihin sattuu syntymään”, totesi Kardo.

Meillä on isoja ongelmia Irakissa. Isoimman ongelman nimi on Saddam Hussein, joka on ollut vallassa vuodesta 1979 asti. Ensimmäinen tuhoisa asia, mitä hän teki oli kahdeksan vuoden sota Iranin kanssa. Noin 200 000 kurdia katosi, eikä kukaan vieläkään tiedä mihin he ovat joutuneet. 14 000 kylää on tuhottu. Iranin sodan jälkeen vuonna 1988 Irakin Kurdistanissa Halabjassa 5000 ihmistä kuoli yhdessä päivässä myrkkykaasupommiin.

Saddamin hallinnon myötävaikutuksesta kurdien talouselämä on romahtanut. Irakin kansa on kuin vankina omassa Kardo Shiko Réfugiés 12 maassaan ja Saddam vallan kahvassa. Maailmansodatkaan eivät kestäneet yhteensä niin kauan kuin sotien ja vainojen kausi on kestänyt Irakissa.

Saddam on sulkenut paljon ihmisiä vankilaan. Hän määrittelee, miten ihmisten tulee käyttäytyä. Hänen poikansa ovat myös mielivaltaisia ja ottavat omikseen toisten miesten vaimoja, vaikka suoraan hääjuhlasta. Maa on täynnä aseita ja vartijoita. Mihin tahansa meneekin, näkee Saddamin kuvia.

Jos joku sanoo mielipiteensä Saddamista, hän joutuu välittömästi hengenvaaraan. Ilmapiiri on jännittynyt. Ihmiset ovat epäluuloisia ja vahtivat toisiaan. Edes omiin sukulaisiin ei voi luottaa. Saddam on nyt luvannut antaa meille anteeksi maasta poistumisen ja pyytänyt kurdeja palaamaan. Anteeksiantoon on vaikea uskoa, emmekä uskalla lähteä takaisin. Samoin hän on luvannut armahtaa vankeja, mutta Saddamin sanaan on vaikea luottaa.

1990-luvun alussa Irak hyökkäsi Kuwaitiin ja USA käynnisti sotatoimet Irakia vastaan. Lähdin pakoon ja päädyin pakolaisleirille Keski-Turkkiin. Ennen pakolaisleiriin päätymistä olin viisi kuukautta sissinä vuorilla Pohjois-Irakissa. Kun pakenin, minulla oli mukanani kaikki henkilöpaperit ja todistus siitä, että olin muusikko. Turkin hallitus passitti minut vankilaan pariksi kuukaudeksi poliittisista syistä. Olin opiskelija ja osasin puhua turkin kieltä. Joskus se auttoi selviämään kiperästä tilanteesta.

Suomen suurlähettiläs Ankarassa soitti paikalliselle poliisille auttaakseen minut pois vankilasta. Sitten pääsin tulemaan Suomeen. Turkin hallitus oli tosin lähettämässä minua takaisin Irakiin, mutta nimeni oli jo Karjaan pakolaiskeskuksen listalla. He olivat kyselleet perääni monta kertaa, mutta eivät päässet jäljilleni, koska olin ilmoittanut listaan vain etunimeni. Meitä oli siellä poliittisina pakolaisina noin kaksi tuhatta ihmistä ja minut valittiin Suomeen muutaman kymmenen pakolaisen joukossa. Sukulaiseni jäivät Irakiin. Olen yhä huolissani heistä, samoin kuin koko kansasta.

Muutaman kerran jouduin todella vaikeaan tilanteeseen. Vastustin Turkkia, koska he sortivat kurdeja. He puolestaan olivat aikeissa tappaa minut, mutta onneksi en sattunut olemaan Haluamme vapaan Kurdistanin Kardo Shiko Réfugiés 13 paikalla siellä, mistä minua oli käyty hakemassa. En ikinä mene takaisin Turkkiin, Syyriaan tai Irakiin, ennen kuin Kurdistan tulee vapaaksi.

Me emme halua olla Saddamin hallinnan alla vaan haluamme hänen lähtevän pois alueeltamme. Irakin viime presidentin vaalit lokakuussa olivat Saddamin juhlaa. Hän sai sataprosenttisen kannatuksen. Se on täysin käsittämätön asia ja kuulostaa valheelta. Me tarvitsemme koko maailman, myös Euroopan, Suomen ja USA:n tuen tuodaksemme julki todellisen tilanteen ja sen mikä Saddam on. Haluamme vapaan Kurdistanin ja odotamme myös, mitä Turkki tekee.

Irakissa ihmisillä ei ole poliittisia eikä muitakaan oikeuksia ja lakimiehiä toimitetaan vankilaan. Jos Saddam joskus jättää Kurdistanin rauhaan, toivomme että Turkki ei tule jatkamaan hänen hirmuvaltaansa.

Turkissa elää noin 20 miljoonaa kurdia, jotka eivät voi käyttää omaa kieltään. Kaupunkien, vuorien ja jokien nimet on vaihdettu turkinkielisiksi eivätkä isät voi antaa lapsilleen kurdinimiä. Kurdimusiikkikin on kielletty. Tämä on mielestäni fasistista. Irakissakin koulujen käyminen on kurdeille vaikeaa juuri kielikysymyksen takia.

Turkin ulkoministeri oli taannoin vierailulla Suomessa. Suomen ulkoministeri kysyi häneltä miksei Turkki hoida kurdien asioita. Turkin ulkoministeri vastasi, ettei kurdeilla ole ongelmia Turkissa. Samaan aikaan ulkona oli mielenosoittajia, jotka olivat toista mieltä. Kuinka 20 miljoonan ihmisen kohtalon voisi lakaista maton alle ja unohtaa?

Suomessakin on ruotsin- ja saamenkielinen vähemmistö, jolla on omia radio- ja tv-lähetyksiä, eivätkä ne tuota täällä ongelmia. Suomi antaa ihmisille mahdollisuuksia opiskella omaa äidinkieltään. Kurdit eivät voi tehdä niin. Turkin kurdien vapautusliikkeen johtaja Abdullah Öcalan on ollut Turkissa vankilassa kolme vuotta, eikä hänellä ole oikeutta keskustella toimittajien kanssa. Vankila sijaitsee saaressa keskellä merta, jossa hän on eristettynä.

Iranissa ja Syyriassa kurdeilla on samoja ongelmia. Ihmiset eivät voi valita omaa uskontoaan, vaan on pakko olla islamilainen. Alkoholin käyttö on kiellettyä, samoin laulaminen ja oma lippu. Suomessa viisi vuotta asunut henkilö voi saada Suomen kansalaisuuden. Kurdit ovat olleet rakentamassa Syyriaa, mutta eivät koko elämänsä aikana voi hakea oman maansa kansalaisuutta. Hallitsija Bashar Assad on kuin leijona ja muu kansa on lampaita. Jatkuvasti nousee uusia leijonia, jotka pitävät tilanteen ennallaan.

Turkissa on selvät erot kurdien ja turkkilaisten alueiden välillä. Istanbulissa voisi kuvitella olevansa melkein kuin Euroopassa, mutta mitä pidemmälle itään menee, sitä köyhemmiksi näkymät käyvät. Iranissa Persian puoli on rikas korkeine taloineen, mutta kurdien puolella ei ole rakennuksia eikä teitä. Syyriassa kaikki öljy tulee Kurdistanin puolelta, mutta kukaan ei tiedä mihin se menee. Kurdistanin ongelmat johtuvat siitä, että se on maaperältään rikas alue, jonka moni muu maa haluaisi omistaa.

Vaikka Irakin kurdeilla on vaikeaa, heillä on oma autonominen alueensa. Irakissa on kaksi puolta, Saddamin ja kurdien puoli. Kurdien puoli on rikas. Kurdistanin hallitus ja parlamentti pyrkivät hoitamaan maataan hyvin ja ovat rakentaneet teitä ja tehtaita. Kurdistanissa valmistetaan autojen akkuja ja jääkaappeja. Alueelta löytyy rakennuskiveä, kuten marmoria.

Tuntuu, ettei kukaan halua auttaa kurdeja. Kaikki naapurimaamme haluavat tappaa meidät, me olemme siellä kuin vankilassa. Ympärillä olevat maat ovat islamilaisia. Ei uskoisi, kuinka paljon pahaa uskonnot voivat saada aikaan vaikkapa Palestiinassa. Kaikki sanovat olevansa Jumalan lähettiläitä ja profeettoja, mutta en tiedä kuka lopulta on se oikea profeetta. Minulla ei ole uskontoa. Uskontoni on kurdien uskonto ja profeettani on kurdien profeetta.

Tarvittaisiin lukuisia poliiseja pitämään kaikki hallinassa, mutta sittenkään tilanne ei ehkä rauhoittuisi. Euroopassa on yksi EU. Miksei voitaisi perustaa alueen valtioiden kesken samanlaista unionia. Jos kaikki olisivat yhtä samaa aluetta, Turkki, Iran, Irak ja Syyria voisivat olla kauppakumppaneita ja tehdä hyvää politiikkaa. Alueelle voitaisiin saada rauha ja kaikki voitaisiin rakentaa uudelleen. En näkisi estettä asumiseen turkkilaisten kanssa. Olemme kultuuurisesti lähellä toisiamme, mutta jos meille ei anneta oikeutta elää kurdeina, emme voi toimia yhdessä. Jos tilanne säilyy nykyisellään, sodasta ei koskaan tule loppua.

Luulen, että Turkista ei ikinä tule EU:n jäsenvaltiota. Maassa ei ole nyt sellaista poliittista järjestelmää, että se onnistuisi. Jos niin kävisi, heidän tulisi antaa kaikille kansalaisille ihmisoikeudet.

Toivomme, Suomi ei auttaisi meidän vihollisiamme eikä myisi aseita Turkkiin tai Syyriaan. Me haluamme vapaan Kurdistanin. Jos meillä olisi oma maa, olen varma siitä että kaikki kurdit palaisivat sinne takaisin. Pääongelmamme ei ole taloudellinen ahdinko, vaikkei meillä olekaan Nokian kaltaisia yrityksiä. Kurdistan olisi rikas maa, koska sieltä löytyy öljyä. Meillä olisi kaikkea mitä tarvitsemme ja elämä siellä voisi olla hyvääkin.

Olen yrittänyt vakuuttaa suomalaista lehdistöä, että tuotaessa esiin kurdien asioita pitäisi kirjoittaa hyvistäkin asioista. Olen ihmetellyt, etteivät suomalaiset ole tehneet dokumenttia uuden vuoden juhlistamme, joihin osallistuu satoja ihmisiä. Olemme juhlineet uutta vuottamme jo 2600 vuotta. Juhlasta tiedottamisen kautta voitaisiin kertoa suomalaisille kurdien elämästä, mitä he syövät ja miten he elävät. Yleensä vain ikävät asiat pääsevät julkisuuteen.

Kiitän suomalaisia ja etenkin Börje Mattsonia siitä, että olemme pääseet tänne ja saaneet olla täällä. Olemme olleet Suomessa jo yhdeksän vuotta. Nykyisin työskentelen taksinkuljettajana ja pidän työstäni. Maksan veroni tänne, voimme perheeni kanssa hyvin ja minulla on mahdollisuuksia suunnitella elämääni. En ole vielä hakenut Suomen kansalaisuutta, mutta ehkä joku päivä haen.

Olen näyttänyt lapsilleni kartasta Kurdistanin alueen ja kertonut, että meillä on jossain oma maa. Lapset ovat minulle maailman tärkein asia. Puhumme kotona kurdin kieltä, mutta koulussa ja tarhassa he puhuvat suomea.

Suomalaiset ovat pääosin ottaneet meidät hyvin vastaan. Joitakin ikäviä asioita on ollut, mutta mielestäni suomalaiset ovat hyviä ihmisiä ja heidän sanaansa voi luottaa. He sanovat asiat niinkuin ne ovat ja se on tärkeä asia.